Tule mukaan

28.6.2016

DIY - KUISTI VANHAAN TALOON

Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY

Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY
Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY


Terassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIYTerassi vanhaan taloon. Lasikuisti vanhaan taloon. DIY

 DIY kuisti


Aloitimme juhannuksen pyhinä kuistityöt. Ihan noin extempore vaan. Päätimme, että kyllä minä vähän sitä lasikuistifiilistä voisin tähänkin saada, vaikka se alkuperäinen suunnitelma ei toteutunutkaan. Janne ystävänsä kanssa ensin purki ja sitten rakensi. Nyt jo näytää kodikkaalle, vaikka paljon on vielä kesken. 

Jannen lempipaikka Tyynelässä on istua tämän takakuistin portailla pellolle katselemassa. Siitä tämä muutostyö oikeastaan lähtikin. Ensin kaatui pihan puoleinen kaide, että maisemat paranisivat entisestään. Nyt koko kuistilta on esteetön näkymä pihasaunalle ja pellolle. Sitten poistettiin takaseinän ritilä. Ja lopuksi vanha; seinään toisesta päästää kiinnitetty pöytä. Samalla suureni koko minikuisti. Tila tuntui tuplaantuvan. 

Sitten ne lähtivät yksissä tuumin tutkimaan materiaalivarastoja - Janne ja ystävä. Rakensivat kuistin päätyyn, vanhan ritilän tilalle, seinäelementin alun laudasta ja kolmesta ikkunasta. Nostivat paikoilleen ja kiinnittivät. Se odottaa vielä osiaan reunoihin + ylös, mutta mä oon siitä niin kamalan onnellinen jo nyt.

Tämän jälkeen sirkkelöitiin lautaa ja ruuvattiin sitä kuistin alareunaan. Toivoin kuistista kiinteämpää ja näin se saatiin ratkaistua. Mä lähinnä katselin vierestä. Mietin miten onnellinen saa tuollaista ystävistä olla. Tyypeistä, jotka innostuvat puuhastamaan milloin mitäkin. En olisi aamulla arvannut, missä tilanteessa illalla oltiin, niin nopeasti kaikki tapahtui.


Tähän mennessä tarvittiin:
  • 2 reipasta ja ihanaa tyyppiä
  • 3 vanhaa ikkunaa navetan ylisiltä
  • lautaa
  • 1 entisen kaupunkikodin parvekepöytä
  • ruuveja ja ruuvinväännin
  • sorkkarauta
  • talon mukana viisi vuotta sitten saadut verhotangot ja verhot 

Seuraavassa vaiheessa:
  • kuistiin uusi lattia vanhan päälle
  • listat lattian rajaan
  • uudet, koko kuistin levyiset portaat
  • ne lasiseinäelementin puuttuvat palat, toinen seinä jää toistaiseksi auki
  • kuistinkaiteisiin ja valokatteen rakenteisiin maalia
  • mattoa ja muita sisustujuttuja
  • paikalla istujia vastaava määrä valkoviinilasillisia 


Lähtötilanteesta löytyy kuvia mm. täällä


25.6.2016

PIHASUUNNITELMA - VIHERRAKENTAMINEN OMAKOTITALOON

pihasuunnitelma pihasuunnittelu omakotitaloon viherrakentaminen Ekopiha
Nyt on meneillään niiiiiin jännittävät hetket. Sellaiset mahaa kivistävät, iloa läikähtävät, leukaperiä pakottavat ja naurupyrskähdysten sekaiset. Olen jo hypännyt pari kertaa ilmaan.

Pihasuunnittelu etenee


Olemme saaneet valitsemaltamme viherrakennusfirmalta ensimmäiset kuvat. Niitä katsoessa ensimmäinen mieleen tullut sana oli kyllä. Vaikka itse emme olisi ikinä osanneet tällaista toivoa, saati piirtää; niin juuri tältähän se meidän toiveissa näyttikin. Rakastan sitä miten suunnitelmassa on käytetty eri kivilajeja pintoja rikkomaan. Ja sitä, että saunan edustalla ei ole puista terassilavettia, vaan kivetys. Suunnitelmassa on mukana myös yrttilava. Ehkä pääsen pian ajatuksissani niihin lapsuuden kesiin, joina söin Multatiellä persiljaa suoraan papan kasteiselta kasvimaalta.

Miten tähän päädyttiin 


Sen ensimmäisen suunnitelman kariutuessa tunsin epätoivoa. En tässäkään tapauksessa tunnistanut sitä, mistä edellisessä postauksessa puhuin - asiat ei ota tapahtuakseen, jos niin ei ole tarkoitettu. Joskus sitä yrittää mennä läpi harmaan kiven, vaikka toiseen suuntaan katsottaessa olisi reitti selvä. Tällä kertaa ne 10 000 € maksaneet piirrokset johtivat meidät yrityksen nimeltä Ekopiha luo.  

Ekopiha 


Ekopiha on kestävien ja helppohoitoisten pihojen suunnitteluun erikoistunut salolainen yritys, joka tuli vastaan, kun googlettelin vaihtoehtoja. Arvot ja ajatusmaailma osuivat minuun heti. Yrittäjistä; Hannusta ja Elisasta tuli lämmin ja välitön fiilis. Ensikäynnin jälkeen ei tarvinnut enää miettiä muita vaihtoehtoja. Homman aloittamisesta sovittiin samantien. 

Kuuntelin heidän kertomustaan vanhassa talossa asumisesta ja kierrätysmateriaalien käyttämisestä rakentamisessa. Luin rivien välistä, ettei kiirehtiminen ei ole perinnehommissa paras tapa toimia. Se osui minuun. Kiinnosti. Se on asia, jota haluaisin oppia lisää. Ja se on asia, mitä Tyynelä on opettanut minulle. Harkintaa. Keskeneräisyyden sietämistä.

Sitä samaa vaistosin Hannun ja Elisan tarinassa. He kuulemma tapasivat Tuorlan maaseutuoppilaitoksessa kakstuhatluvun alussa, Elisa oli siellä viljely- ja Hannu viherrakentamispuolella. He ostivat 30 vuotta tyhjillään olleen maatilan. Talon piippu sortunut, toimivaa kaivoa ei ollut ja käytössä oli ainoastaan 4 pistorasiaa. Se ei kuitenkaan suunnitelmia hidastanut. Eikä estänyt haaveilemasta. Ehkä heillä oli taito nähdä keskeneräisessä valmista. Tai potentiaa.

Nykyään heidän elämäntapaansa ja yritystoimintaansa sisältyy mm. perennojen kasvattamista, Ekopiha tuotemerkin piha- ja puistotöitä, aurinkoenergiaa, hunajan tuottamista ja kuvataidetta. Tällainen elämäntapa kuulostaa musta ihan mahtavalle. Itsekin olen jo hieman oppinut, miten inspiroivaa on, että tulot tulevat monesta eri lähteestä. Silloin on vapaa toteuttamaan itseään elämän eri osa-aluilla. 

No meidän pihaan vielä. Meillä oli toiveita muutamalla ranskalaisella viivalla. 
  • ettei alue olisi yhtä tasaista ja samaa lavettia
  • pihaan voisi tuoda erilaisia tiloja eri materiaaleilla
  • reunoja saisi rikkoa
  • ehkä yrttejä
  • tilaa isolle pöydälle
  • terassi tms. myös saunalle
  • ei isoja istutusalueita / kasteltavaa / hoidettavaa
  • kesäkeittiölle tarpeeksi suuri tilavaraus

Toiveet on kaikki sisällytetty suunnitelmaan. En malttaisi enää odottaa. Siksi onkin hyvä uutinen, ettei kauaa tarvitsekaan. Homma pyörähtää käyntiin maanantaina.





19.6.2016

JOSSAIN TOISESSA ELÄMÄSSÄ ?

sateenkaaria ja serpentiiniä

sateenkaaria ja serpentiiniä

Kyllä minä prkl pärjään.


Lause minkä kuulee hyvin monen nuoren suusta hetkellä, jona hän haluaisi kiivaasti olla vanhempi, viisaampi, uskottavampi - se luotettu tyyppi. Nää taitaa olla niitä hetkiä, jolloin ihminen vimmassaan helposti tulee ajautuneeksi virran mukana työhön, johon häntä ei ole tarkoitettu. Johon ei ole paloa tai tarpeeksi annettavaa. Tai niitä pisteitä, jolloin hän ajautuu suorittamisen hermoja venyttävän ahdistavaan oravanpyörään. Siihen mistä hän ei sitten uskalla ennen eläkeikää hypätä ulos, koska nykyään työelämä on usein takkua ja tappuraa. Ruletti jota pyöritetään liian pienellä panoksella.

Siinä sitten istutaan kymmenen vuoden kuluttua työpaikan takaoven betonisilla portailla kessu huulessa ja mietitään, että mitä tuli tehtyä. Tai siis mitä ei.

Nyt kerron jotain minun menneistä. 


Kerron jotain mitä kautta voi yrittää hahmottaa sitä, miten näin pääsee tapahtumaan ihan yllättäen.
Ja vielä ihan hymy huulessa.

Se kävi kutakuinkin seitsemässä vuodessa.

  • 22 vuotiaana huomasin yllättäen, että olen tuuraamassa leikkauksesta toipuvaa esimiestäni. Siis kertomassa reilusti äitini ikäisille, vuosia samaa työtä tehneille, että miten toimia. Nälkä kasvoi syödessä. Hakeuduin esimiesvalmennukseen.
  • 24 vuotiaana vastuualueeni oli 3000 neliötä ja 13 alaista. Nimityksen julkistamisen hetkellä yksikään ei onnitellut. Olivat joko hämmentyneitä tai epäuskoisia. Lasken suurimmaksi menestykseni henkilöstöjohtana sen, että vt.vuoden jälkeen työtyytyväisyystutkimuksen tulokset olivat erittäin iloista katsottavaa.
  • 26 vuotiaana sain urani kolmannen nimityksen - vakituisen osastopäällikköpaikan uudesta tavaratalosta. Hetken päästä siinä ohella olikin jo ihan luontevaa toimia koko tavaratalon johtajan sijaisena.
  • 27 vuotiaana pääsin mukaan ketjun pääkaupunkiseudun markkinointiryhmään. Siis päättämään mitä tavaroita Hesarin ilmoitukseen milläkin viikolla painetaan.
  • 28 vuotiaana kävelin sisään palaveriin, jossa minulle piti ilmoittaa kuka on seuraava tavaratalojohtaja. Sain kuulla, että se olisinkin minä, joka tulisi luotsaamaan tavaratalon läpi joulukaupan; lokakuulta helmikuulle. Vuoden alussa tulospäivillä nousin porukkani kanssa lavalle noutamaan tunnustukset parhaasta joulukaupan kehityksestä. 

Silloin mä tunsin olevani todella aikuinen. Taitava ja viisas.
Nyt - lähes kymmenen vuotta myöhemmin mä ymmärrän, että vähänpä tiesin.

Tuohon aikaan olin todella innostunut tuosta työstä, olin päättäväinen ja koin onnistumisen tunteita. Ajattelin, että olin nuoreen ikääni nähden pärjännyt hyvin. Halusin näyttääkin. Hain valmennukseen, jossa minusta olisi tullut tavaratalojohtaja. En päässyt. Edes haastatteluun. Se v*tutti.

Silloin en tiennyt


Silloin en yhtään ymmärtänyt, ettei asiat aina etene, jos näin ei ole tarkoitettu. Tänä päivänä tiedän toisin, mutta silloin todella korpesi, etten päässyt etenemään, vaikka olin mielestäni tehnyt hyvää työtä. 

Irtisanoin itseni.

Tein sen itse, vaikka pettymyksessäni tunsin, että minut olisi pistetty pihalle. Näytetty, että tämä tie on pystyssä, eikä portaita ole.

Vähän itkien lähdin talosta. Olin tänäkin vuonna, niinkuin reiluna kymmenen edellisenäkin, valmistellut joulukaupan tuloa. Tehnyt viimeiset ostot ja suunnitellut toimenpiteet myymälässä. Se tuntui suurimmalta tappioltani.

Nyt tiedän, että se oli parasta, mitä minulle siihen mennessä oli tapahtunut. Se avasi kaikki ovet. Sain lähteä kaiken sen tiedon kanssa kohti jotain uutta. Nyt tiedän, että ehkä se aluejohtaja, joka seisoi vähän vetisin silmin mun toimistossa läksiäistunnelmissa, tiesi paremmin. En mä olisi siellä ollut elementissäni. Vaikka tunnollinen olinkin ja siksi selvisin monesta. 

Nyt se kaikki tuntuu todella kaukaiselle maailmalle. Sellaiselle, ettei se olisi tapahtunut minulle lainkaan. Tai ainakaan minulle sellaisena, kuin nykyään olen. Sellaisena millaiseksi olen muuttunut, kun olen saanut hetken ensin hengähtää ja miettiä sitten, että mitä tekisin jos saisin ihan kaikista maailman ammateista valita. Koskaan en ole saanut tehdä niin ilahduttavia töitä, kun tällä hetkellä. 

Aion vastaisuudessakin virran viedä. Kumpa oppisinkin luottamaan siihen, että löydän ne oikeat askeleet. Ja nauttimaan myös lähdön tunnelmasta.


Onnellista alkavaa työviikkoa myös sulle <3