Sisällön tarjoaa Blogger.

KUN KAIKKI EI MENE PUTKEEN

Värikäs olohuone. Vanhan hirsitalon sisustus.

Makuuhuoneen tapetti. Vanhan hirsitalon sisustus.

Keittiö. Vanhan hirsitalon sisustus.

Tiedätte varmasti, kun jonkin asian valmistuttua, fiilis on se, että lopputulos on aivan 100% täydellinen - siis juuri sellainen, mistä olit haaveillut ja vaan salaa uskaltanut toivoa. Remontin jälkeen se on ihanin olotila. Niin kävi esimerkiksi, kun meidän keittiö valmistui. Se ylitti kaikki mun odotukset ja projektiin laitettu raha tai vaiva ei tuntunut miltään sen jälkeen, kun sain uudet ihanat ovet, tasot ja jätevaunut. Toisin kävi lattiaremontin kanssa.

Meidän lattiaremontti ei ollut mikään pikku homma - tyhjennettiin koko alakerta. Huonekalut kannettiin ylös ja kaikki kaapit, laatikot plus hyllyt tyhjennettiin muuttolaatikoihin. Vanhat lattiat purettiin, eristeet lapioitiin pois, tehtiin tarvittavat korjaukset, laitettiin uudet villat, lattiat ja listat. Onneksi meillä oli tekijä, koska oman työn päälle se olisi ollut kuolemaksi. Sitä paitsi miten sitä Helsingistä käsin olisi operoinutkaan. Ei siellä pölyn keskellä olisi voinut asettua olemaan ja järjestää lämmintä ruokaa. Tai edes lämpöä taloon, kun rossipohjasta tuuli suoraan huoneisiin. Samoilla pölyillä saatiin onneksi olohuoneeseen uusi sisäkatto.

Remontti viivästyi useampaan otteeseen. Se alkoi maaliskuun lopulla ja venyi toukokuulle. Äitienpäiväksi piti vihdoin olla valmista ja meillä oli perhettä tulossa kyläänkin jo, kun päivää ennen maalle menoa kuulin, ettei meillä ole listoja, katossa sähköjä ja uunin edestä puuttui valut. Hermot oli todella koetuksella. Nyt koko sotkusta on kulunut sen aikaa, että pystyn puhumaan siitä ilman piikkiä verenpaineessa.

Valitettavasti tässä remontissa en voi edes taputella kaikkea villaisella ja todeta, että lopputulos palkitsee. Se ei ole tällä kertaa aivan niin. Tietysti siitä olen älyttömän onnellinen, että lattioita avatessa ei löytynyt hirsistä lahovaurioita ja meillä on nyt lämpimät, uudelleen eristetyt, lattiat. Ja toki nuo leveät kuusilankut ovat upea tuote ja on hienoa, että alakerrassa on nyt samanlainen lattia joka huoneessa. Kuitenkin viivästykset ja pieleen mennyt pönttöuunin edustan pellitys kaivelee ja kaiken päälle olemme alkaneet epäillä, tuliko värin kanssa tehtyä virhevalinta. On varmaankin niin, että vanhahtavan harmaiksi käsitellyt lankut olisivat sopineet paremmin asunnon väreihin. Se huti onneksi ratkeaa konevuokraamosta kärrättävällä hiomakoneella ja muutamalla purkilla Osmon öljyvahaa. Lisää pölyä siis luvassa.

Ihanaa alkanutta lokakuuta,
Laura

ENNEN / JÄLKEEN

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen tyynelä

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen tyynelä

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen pihasauna pihasuunnitelma

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen pihasauna

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous hirsitalo remontti ennen jälkeen vanha navetta

ulkoverhous remontti ennen jälkeen vanha navetta

On kulunut kahdeksan vuotta siitä, kun kaupunkilaistytöstä tuli Tyynelän emäntä. Sinä kesäisenä päivänä kävelin toista kertaa Tyynelän pihaan - ensimmäistä kertaa niin, että kädessäni oli avaimet.

Se oli huhtikuuta 2011, eräänä torstaina, kun Jannella oli jälkeen työkeikka Turussa. Me olimme jo koko kevättalven ajan kiertäneet Tyynelää vastaavia kohteita, lähinnä läntisellä Uudellamaalla ja tälläkin kertaa selasin kotiin jäätyäni myynti-ilmoituksia. Tämä kiinnostava kohde; talo ja reilut 2000 neliötä tonttia, oli tullut juuri myyntiin. Soittelin samantien Jannen perään ja pyysin ajamaan Salon kautta. Lähtökohtaisesti vaikutti hyvälle, mutta pyysin vilkaisemaan ympäristöä ja sitä, miten sijoittuu tiehen, että voisimme tehdä päätöksen, menemmekö sunnuntaina näytölle.

Janne olikin sitten kurvannut suoraan pihaan ja oven oli avannut toinen perheen nuorista. Janne sai siinä täysin yllättäen täydellisen asuntoesittelyn (ylä- ja alapohjia myöten), tuli kotiin ja kuittasi mulle, että "se on kuule se, mitä me ollaan haettu". Talo oli osoittautunut kuvien mukaiseksi, eikä sitä ollut umpioimalla tai uusimalla pilattu. Meidän toiveissa oli puulla lämpiävä pihasauna, tulisijoja, lautalattioita, hirsiseinää, ei laminaattia, ei muovimattoja, eikä muovia tai asbestia rakenteissa. Jokaisen kohdalle tuli listaan ruksi. Ostopäätös tehtiin heti. Minäkin huusin kyllä, taloa näkemättä. Talon omistaja soitteli Jannelle illalla ja sovimme maksavamme sen, mitä pyydetään - 109 000 euroa. 

Kaupat tehtiin piakkoin paikallisessa Osuuspankissa. Kun nimet oli paperissa, myyjä kysyi, halusinko minä lähteä meille kahville. Minä halusin. En joutunut pettymään.

Ja pian saapui sekin kesäinen päivä, jona ajoimme vuokratulla pakettiautolla, muuttokuorminemme tontille. Sen päivän jälkeen olen oppinut mm. maalaamaan, tapetoimaan, kunnostamaan, kompostoimaan, kasvattamaan yrttejä, kuivaamaan sieniä, lämmittämään saunan ja talon, paperoimaan ikkunat talveksi, leikkamaan omenapuita, istuttamaan puuntaimia, käyttämään pistosahaa, tilamaan imuauton ajallaan ja hyväksynyt hiirten rapinan nurkissa.

Tänä vuonna olen saanut pariin kertaan toivottaa tontille tervetulleiksi Tyynelän edellisiä omistajia, jotka ovat, joko etukäteen sovitusti tai yllättäen, halunneet tulla taloa tervehtimään. On yhdessä todettu, että paljon on tapahtunut vuosien varrella, mutta Tyyne rouva 92v seisoo ryhdikkäänä paikallaan pellon laidassa. 

Näitä kuvia ottaessani huomasin, että jotenkin kuvaavasti nuo kottikärrytkin nojailevat vuodesta toiseen samalla seinustalla. Moni asia ei ole muuttunut lainkaan, vaikka paljon on tehty.



Kuvat 2, 4, 6 ja 8 on otettu sinä kesäisenä päivänä ja kuvat 1, 3, 5 ja 7 eilen.

KIRJAHYLLY 15€

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

teak huonekalut vanha talo sisustus blogi

Tiedätte varmaan sen ikiliikkujan, joka käynnistyyy, kun kotona muutetaan kokonaisuuden yhtä palasta ja samalla kaikki muukin alkaa pikkuhiljaa saada uusia muotoja? Nää on esimerkiksi niitä tilanteita, kun päätät nopeasti vähän maalata yhtä seinää ja huomaat hetken päästä olevasi matkalla ostamassa kirpparilta tilaan kokonaan uusia huonekaluja. Näin kävi meillekin.

Lattiaremontin valmistuttua päädyimme syrjäyttämään jo tehdyt tapetointisuunnitelmat ja maalasimme olohuoneen Tikkurilan värikartan Neidolla (X420). Se teki ihanan tunnelman paitsi olohuoneeseen, koko alakertaan - onhan tämä keittiöön saakka melko avointa tilaa. Kun uusi väri oli seinissä, aloimme epäillä miltä korkeat Lundian hyllyt tilassa enää näyttäisivät. Janne päätti sitten, että lähdetään kirpparille ostamaan tiikkistä 60-luvun hyllyä, jossa on alhaalla liukuovikaapit, avoin tausta, korkeutta on noin 180cm ja leveyttä max 154cm.

Ja mä nauroin näille tarkoille spekseille :D
Ajeltiin sitten Salon Ekocenterin varastomyyntiin ja pian sieltä peremmältä kuuluikin mun nimen sisältävä huuto. Ei se sentään se kirjahylly ollut, joka mun nimeä huuteli, mutta Janne, joka tarkasteli potentiaalista kirjahyllyä siltä osin, kun se näkyvissä oli. Hintaa lapussa oli 30€ ja tuolloin oli kaikki huonekalut puoleen hintaan. Kun hyllystä oli purettu VHS-kasetit ja nostettu muu meille ylimääräinen tieltä mittojen saamiseksi todettiin, että tässä se on - meidän uusi kirjahylly. Katsokaapa huviksenne ensimmäisestä kuvasta, miten passelisti se ovenkarmin ja seinän väliin istuu. Se oli just, eikä melkein. Enää ei Jannen tarkat toiveet naurata. Tää oli tapaus, jossa saa mitä tilaa.

Ihanaa kesäistä lauantaita <3