20.11.2017

RAUHOITTAVA VÄRI MAKUUHUONEESEEN

Meidän makuuhuoneessa on tosi vähän tavaraa. Ei edes vielä tauluja seinällä. Olen halunnut pitää sen selkeänä, koska neliötä on vähän. Haluan siis tarkkaan harkita mitä tuon sinne esille. Tuntuu ihanalle, kun huone on pieni ja pesämäinen. Samaan aikaan jotenkin selkeä ja turvallinen. Niin ja tietty pehmeillä materiaaleilla sisustettu. Meillä nukutaan villapetauspatjalla ja futonilla. Myös tyynyt ja peitteet ovat villaa. Seinällä on pörheä ryijy, lattialla kirjava räsymatto ja verhot laskeutuvat raskaasti. Päiväpeite on aina huolettomasti rypyssä, koska ehkä muistatte, että mä vihaan silityslautaa ja itse silitystä. 

Jo jonkin aikaa olen haaveillut sängynpäätyyn joko pehmeää päätyä tai jotain muuta kaunista. Viimeisin suunnitelma on pysynyt muutumattomana jo hetken, joten saattaa olla, että se tulee olemaan vaihtoehto, joka toteutuu. Projekti on ollut harkittu ja hidas, mutta edistystä kyllä tapahtuu. Viimeisimpänä saatiin seiniin uusi, valkoista paljon pehmeämpi väri.

On se kyllä ihan jäätävää miten suuri muutos huoneeseen tulee pelkästään seinien väriä vaihtamalla. Se onkin homma mitä kannattaa rempatessa pohtia huolella. Oikein valittu väri tekee sopivan tunnelman. Ja toistaalta taas vaihtelunhaluiselle tyypille toi maalaushomma ei ole kummoinen toteuttaa uusiksi aina, kun tekee muutosta mieli. Katsokaan nyt vaikka noita aiemman postauksen kuvia. Aivan hurja upgreidaus kohti pesämäistä tunnelmaa!

Me molemmat ollaan tästä uudistuksesta erittäin onnellisia. Jannen mielestä huone on nyt rauhallinen. Kuulemma nukuttaa hyvin.





* Maali on testiin saamani Virtasen sisämaali, jonka ominaisuuksista kirjoitin aiemmin. Maalin sävy: K498 ValkamaFutonsänky: Nukkuville. Verhot ja päiväpeite: Ellos. Ryijy: ystävältä. Yöpöydät: Lundia System. Yövalot: Innolux Beagle. *

13.11.2017

KLASSIKKOTUOLI JA SATTUMAN KAUPPA




Kuka tietää sellaiset päivät, jolloin pitää pariin kertaan kelata, että mitä tämä maailmankaikkeus tahtoo mulle tänään kertoa? Onko teillä joskus sellaisia?

Mulla oli viime viikolla yksi sellainen erityisen ihmeellinen. Päivä sujui muuten melkein perinteisesti. Heräsin, tein hetken töitä ja kävin joogassa. Myöhemmin iltapäivällä sitten alkoi tapahtua. Siinä vaiheessa, kun kaksi ihmistä oli tiedustellut multa, että haluaisinko lisää töitä, olin jo ehtinyt ensimmäisen kerran ajatella, että onpa päivä ja mitä vielä! Ja tulihan sitä vielä - illalla ystävä käveli meille sisään Kukkapuron Karusellin kanssa. Se aseteltiin tuohon paikoilleen ja näin ystävän kasvoilla hymyn. Hän kiitteli, että kiva jos voimme säilyttää sitä. Sanoi olevansa iloinen, jos tuoli on käytössä. Vaarinsa vanhalla tuolilla on varmasti tunnearvoa, vaikkei se juuri tällä hetkellä heille mahdukaan. Niin meille muutti yksi ruskea Kukkis määrittelemättömän pituiseen lainaan. 

Tuon tuolin meille tuoneen ystävän kanssa ei ollutkaan ollut aiemmin puhetta, mutta me olimme etsineet ja koeistuneet tuoleja designklassikoista verhoilua kaipaaviin rohjakkeisiin saakka, jo kuukausien ja kuukausien ajan. Viimeisen kerran Vepsäläiseltä ulos kävellessämme, tuossa joitain viikkoja sitten, Janne näki ovensuussa Karusellin ja sanoi, että hyvä katsella rauhassa, koska oishan toikin todella kiva.

Kaiken tän sattuman tai tarkoituksen jälkeen tuntui jotenkin hyvälle tämä kohtalo. Nyt tuolilla on tunnearvoa myös meille.




8.11.2017

KODIN VALAISTUS PIMEÄÄN VUODENAIKAAN

Sateenkaaria ja serpentiiniä. Tyynelä. Hirsitalon keittiö. Artek Mehiläispesä.

Sateenkaaria ja serpentiiniä. Tyynelä. Hirsitalon keittiö. Fabrilux seinävalaisin.

Sateenkaaria ja serpentiiniä. Tyynelä. Hirsitalon keittiö. Fabrilux seinävalaisin. Hirsipaneeli.


Sateenkaaria ja serpentiiniä. Tyynelä. Hirsitalon keittiö. Artek Mehiläispesä.

Sateenkaaria ja serpentiiniä. Tyynelä. Hirsitalon keittiö. Leivinuuni. Fabrilux seinävalaisin.

Sateenkaaria ja serpentiiniä. Tyynelä. Hirsitalon keittiö. Fabrilux seinävalaisin.
Äh, kun on jo aikaisin pimeää. Tuntuu hurjalle, että neljän jälkeen hämärtää. Tää on kieltämättä iltaihmiselle vähän rankkaa aikaa. Jos aamulla nukkuu pitkään, eikä heti pääse käyntiin, ei välttämättä ehdi liikkua valoisaan aikaan. En edes halua ajatella mitä se on pohjoisemmassa. Olisin arvostanut kesäajassa pitäytymistä.

Onneksi valoasioihin voi vähän vaikuttaa. Tyynelän uusittu tupa on uudessa asussaan vaaleahko. Ja mikä parasta - se myös näyttää siksi valoisammalle. Kun pienikin paiste ilmaantuu pilvien raosta, tekee mieli heti tarttua kameraan. Se tilaisuus on aina käytettävä hyväksi. Jos kävisi päivätöissä pitäisi ostaa valonheitin tai pari, jos mielisi blogia päivittää. Tai opetella rakastamaan hämäriä fiiliskuvia. 

Mä kyllä rakastan nyhjätä niissä hämärien kuvien fiiliksissä. Maatua sohvan nurkassa pimeinä iltoina. Neuloa ja polttaa kynttilöitä, sekä takkaa. Vähäinen valo rauhoittaa ja antaa hyvän syyn hidastaa. Silti erilaisten valaisimien merkitys on syys- ja talviaikaan korostunutta. Hyvän valaistuksen järjestäminen on siis tullut nyt ajankohtaiseksi. 

Olen viime viikkoina miettinyt yleisvaloa ja kohdevaloja. Puntaroinut sitä haluanko yhden tehokkaan vai monta rajatummin valaisevaa. Olen päätynyt viimeksi mainittuun siksi, että näin tehon sääteleminen on helpompaa. Mieluummin monta pientä, kuin yksi iso. Tällaisia parannuksia meillä on viime viikkoina tehty:

  • Toin kaupunkikodin vierashuoneesta maalle Artekin Mehiläispesän. Kaupungissa se ei varsinaisesti ollut kenenkään katseen kohteena. Täällä se antaa ruokailijoille hyvän valon, mutta rajaa valon hyvin keittiön puolelle, eikä paista sohvalla istujaa silmään. Tällainen lempeämpi vaihde jotenkin sopii pimeämpään vuodenaikaan, eikä tee liian suurta kontrastia. Keittiön vanhan valaisimen vein vierashuoneesta pois otetun tilalle.
  • Remontissa laitettiin kaappien alle vanha välitilan valaisin. Ostin sen parilla eurolla aikaa sitten Kaikulan kesäkirpparilta, mutta se jäi odottamaan asennusta, koska vaati erillisen kytkimen. Rempassa oli luontevaa vetää sähköt sitä varten. Ennen tuossa välitilassa oli perusloisteputkipötkylä ja kaakelit. Nyt hirsipaneeli ja posliinikupuinen valaisin. Aika ihana uudistus. 
  • Toinen superihana uudistus valaisinasioissa on toi Tori.fistä löytämäni musta Fabrilux seinävalaisin. Se maksoi paljon asiaan varaamaani budjettia enemmän (170€), mutta oli ihan joka euron arvoinen. Ensinäkin se on tietysti kaunis ja toiseksi se antaa hellan päälle hyvän kohdevalon. Enää ei tarvitse väistellä puolelta toiselle heiluen, ettei itse olisi selän takaa tulevan valon edessä. Kyllä nyt kelpaa kokkailla syksyn sienisadon tuotoksia piiraiksi, paistoksiksi ja keitoiksi. 


Valoa teillekin <3
Laura