Tule mukaan

18.7.2016

PIHA VALMISTUU osa 1.







Raivaa, kaivaa, vaivaa


Kun Ekopiha Oy oli tehnyt urakkana kaikki sovitut kaivuut, kiveykset ja muun suuren työn, josta kerroin edellisessä postauksessa, alkoi meidän työvuoromme. Pihan rakenteet oli nyt valmiina ja sävelet selvät. Sateiset säät on hyödynnetty rakennushommissa ja kuivat pätkät maalattu taloa. En tiedä onko tämä lähes 90-vuotias talorouva kokenut elämänsä aikana näin lyhyessä ajassa näin suurta muutosta. 

Tyynelässä on viime päivinä


  • Maalattu kuisteihin ja pielilautoihin vaaleaa harmaata. Niin vaaleaa, että sitä on vaikeaa valkoisesta erottaa, mutta sävy on seinän vieressä kauniin pehmeä.
  • Maalattu talolle uutta väriä. Sellaista mistä ollaan oltu yhtä mieltä. Pehmeää ja lämmintä. Ei aivan vaaleanpunaista, mutta punertavaa. 
  • Haettu lähitilalta yrttejä ja kukkia toiselta. Kasattu kiviä ruukkujen alle. 
  • Syöty ihan liian monta palaa ensimmäisen lähitilan kosteaa tiikerikakkua.
  • Tilattu siltä toiselta tilalta nosturi talon päätyjen maalaamisen.
  • Kylvetty nurmea ja apilaa. Seurattu pienten taimien nousua. 
  • Kaivettu ylös rikkaruohoja. Toivottu kunnollista kompostia.
  • Roudattu vanhoja pyöriä ja sängynpäätyjä pitkin pihaa. Aseteltu ja ihmetelty. Tultu johonkin tulokseen. Haettu rautakanki pajalta ja silti unohdettu projekti niille sijoilleen.
  • Laitettu vieraat hommiin ja ulkovaloja asentamaan. Ihasteltu miten hyvä tuli. Huomattu aina iltaisin, että se meinaa unohtua yöksi päälle.
  • Toivottu sateita kastelemaan ja kuitenkin kuivaa maalaussäätä.
  • Rakennettu yhdet portaat takapihalle ja purettu edestä toiset. Ihasteltu alta ilmestyneitä vähän repsahtaneita betoniaskelmia.
  • Oltu onnellisia. 
  • Oltu lomalla.

Puun pintaa pehmeästi liukuen


Taloa on maalattu Virtasen maaleilla. Ne on sävytetty meidän toiveiden mukaan. Maali on hyvin öljyistä ja liukuu puun pinnalla helposti. Jo ensimmäinen kerros näyttää peittävän hyvin. Toinen laitetaan. Kolmatta tuskin tarvitsee. Suurin työ on tuo etukäteen tehtävä homeenestopesu ja irtomaalien pois rapsuttaminen. 

Lopputulos on kuitenkin niin kaunis, että tekisi mieli itkeä. Tyynelä näyttää kodikkaalle. Jollain tavalla ryhdikkäälle. Aavistuksen aiempaa tummempi sävy tuo kauniit ikkunat paremmin esille ja tekee talosta torppamaisen. Hyvä tunne tästä, vaikka se valitseminen olikin niin hankalaa.  Teen maalien osalta Virtasen kanssa yhteistyötä ja tulen kertomaan maalaamisen vaihteista erikseen ja maalin kestosta vielä myöhemmin.

Lisää rönsyjä ja rappiota


Piha on vielä vähän karu. Eli kesken. Kesäkeittiön pohja paistelee kivineen ilman rakennusta ja nurmi ei kasva vielä kiveysten reunoilla, mutta piha on nyt jo se mun unelmien pihamaa. Minä kerrankin yritän nähdä keskeneräisessä valmista. Istun portailla ja haaveilen miten se kesäkeittiö tuohon joskus kohoaa, samoin kuorikatteen kohdalle juhannusruusut. Kuvittelen mielessäni keltäpäivänliljoja kesäkeittiön reunamille. Yritän nähdä silmissäni sen, miten pihalle valittu puu harmantuu ajan kanssa kauniisti. Vanha talo opettaa taas mulle keskeneräisyyden kestämistä. Joka päivä vähän viisaampi. 

Kaunista viikkoa!
TallennaTallenna