Sisällön tarjoaa Blogger.

OLEN OPPINUT JOTAIN






Juuri ennen kolmattakymmenettäyhdeksättä syntymäpäivääni olen huomannut oppineeni jotain. Taidon, joka on ollut hukassa koko aikuisen elämäni. Jo heti täysi-ikäistyttyäni muutin omilleni ja  itsestäni olen osannut pitää huolta. Olen maksanut laskuni, tehnyt töitä viisitoista kesäisestä ja saanut itseni ruokittua. Kasveistani vaan en ole osannut huolehtia samalla järjestelmällisyydellä ja päättäväisyydellä. Kaktuksista rahapuihin ja traakkeihin olen saanut kaiken poikkeuksetta hengiltä. Olen nauranut ihmisille, jotka ovat tituleeranneet jotain lajeja tai yksilöitä helppohoitoisiksi. Biojätteeseen on päätyneet, papalta ensimmäiseen omaan kotiin saadusta kasvista ja ystävän kultaköynnöspistokkaasta saakka, kaikki aikanaan. 

Viime vuosina, tarkkaan ottaen kahtena viimeisenä, olen joutunut kippaamaan lajittelukärrymme perimmäiseen paperipussiin enää hyvin harvoja kappaleita. Yhden kaktuksen tainnutin, liikaa kastelemalla kai. Muratti taas kuivui kuin kelopuuksi. Tämä on minulle vähän. Muistatte kai ne neljä, jotka sain hengiltä ja myös viherkasvien hautajaiset?

Olen oppinut muutaman asian:
  1. Lisää mullan sekaan paakkuuntumatonta kissanhiekkaa. 
  2. Kastele säännöllisesti ja melko niukasti. Meillä keskiviikko on kastelupäivä.
  3. Paras lannoite on nestemäinen luomulannoite.
  4. Lannoita myös talvella. Kesällä viikottain kastelun yhteydessä. Talvella noin kerran kuussa.
  5. Suihkuta! Itse vien kasvit kylpyhuoneeseen kasteltavaksi kerran - pari kuussa. 
  6. Hanki kasvilamppuja. Meillä niitä on kolme. Sopivat ihan tavallisiin seinä- / lattiavalaisimiin. Airamin versiossa on miellyttävin valo. Se ei ole punainen ja sopii siis samalla yleisvaloksi. Ledit ei kuumene ja voivat olla päällä vaikka koko päivän.
  7. Luota ystävään. Mun omalta kasvigurultani Pauliinalta olen saanut parhaat vinkit (löytyy mm. täältä ja täältä).

Talvi on pitkä ja pimeä, mutta toivoa on <3





JOULUKUU - MITÄ KUULUU?


Joulukuu hujahti. Se oli työntäyteinen, mutta onnistuin kerrankin selviämään ilman pahempia pudotuksia. En voi varsinaisesti hihkua riemusta, että multa on kestänyt yli kuusi vuotta (niin kauan infarktista jo on!) sopeuttaa kiireeni uuteen elämäntilanteeseen, mutta balanssi alkaa kai vihdoin löytyä. 

Yleisesti tiedetään, että oikean aivopuoliskon aivoverenkiertohäiriön taudin kuvaan kuuluu sairauden ja/tai oireiden tiedostamisen vaikeus (lisätietoa täällä). Itselleni se kuitenkin tuli aivan yllätyksenä. Henkiin jäätyäni kieltäydyin lähes vuosia uskomasta, että mikään olisi varsinaisesti pysyvästi muuttunut. Tästä kertoo hyvin esimerkiksi se, että odotin kauan entisen elämäntilanteen palautumista ja annoin kirjoittaa osa-aikaisen sairaseläkkeen ainoastaan puoleksi vuodeksi kerrallaan. Tätä jatkui kolme vuotta. Lisäksi hulluuksissani hain täyspäiväisesti opiskelemaan tekstiilisuunnittelua. Pääsin jatkoon molemmista pääsykokeista. Onneksi en sentään päässyt sisälle. Se olisi ollut aivan järjettömän raskasta.

Tässä kuussa meinasin ylittää omat voimavarani töiden kanssa. Jannen jatkuvan muistuttelun ansiosta  pidin tiukasti kiinni hiljaisista hetkistä ja päiväunista. Peruin paljon tapaamisia ja kannoin niistä huonoa omatuntoa. Jannen mukaan viimeisen kuukauden aikana on ollutkin hieman helpompaa. Ei ole ollut niitä kamalampia päiviä lainkaan, ainoastaan semipahoja. Ja sekin on jo jotain se!

Onneksi joulu ei lukeudu niihin asioihin, joista meidän pienessä perheessä on tapana stressata. Sitä lisähuolta en kaipaisi tähän nyt lainkaan. Joulu ei aiheuta meillä etukäteen massiivisia operaatioita, vaan ilmenee ainostaan extravapaina. Niistä nautitaan Tyynelässä perheen, ystävien, riisipuuron, puusaunan ja kynttilöiden kanssa. 

Mitä sulle kuuluu? Oliko joulukuu ihana vai kamala?

Toivon ihania ja leppoisia joulunpyhiä sinne <3



Fiiliksiä aiempien joulujen alla:
6.12.2017 "Huono jouluihminen"

PARHAAT SIENIRESEPTIT











Joitain vuosia sitten mä sekosin sienestämiseen. Päässäni on usein aivan hirvittävä ajatusten sekamelska ja jo pelkkä metsässä oleilukin tekee erittäin hyvää. Oman mausteensa hommaan tuo vielä se joka syksyinen löytämisen riemu. Metsän tarjoaman rauhan lisäksi on mahtavaa saada vetää syvään happea ja tähyillä miltä sammalmättäältä pilkistää lakkeja. Puhelimeni täyttyy kuvista, joita olen metsässä ottanut. Yhdessä kohtaa on järjettömän kaunis sammalpeite ja toisessa puut kasvavat erityisen suorina kohden taivasta. Elokuussa kävin uudessa metsässä, jonka poikki virtasi kituinen puro ja koko paikka, kaatuneine runkoineen, näytti sille, että menninkäiset olisivat voineet, hetkenä minä hyvänsä, kömpiä koloistaan.

Apajat

Janne on myös innokas sienestäjä ja me ollaankin vuosien myötä löydetty yhdessä pari kanttarellipaikkaa, muutama superhyvä suppismesta ja tänä vuonna löytyi herkkutatteja niin, että nimettiin paikka herkkutattimetsäksi. Se, että meillä on nyt ne omat "meidän sieniapapajat" tekee vuodenaikojen vaihtumisesta aina yhä kiinnostavampaa. Keväällä huomaan miettiväni, joko kohta lämpenee. Kesällä toivon, ettei tulisi liian kuivaa sekä kuumaa. Ja loppukesästä tehdään aina muutama epäonnistunut yritys sienestää. On maltettava vielä hetki.

Nyt mä kyllä uhraan mun pipon

Sitten, kun niitä alkaa nousta, hiipii kuvioihin jonkin asteinen hulluus. Eräällä reissulla korit olivat jo täyttyneet, kun suunnistaessamme metsästä tielle, osui vielä upeita mättäitä matkalle. Ensin kerättiin täyteen Jannen huppu. Sitten hän, pienen hiljaisen hetken jälkeen, sanoi uhraavansa vielä piponsa. Sinne kyllä mahtui yllättävän paljon.

Saalista on sitten ryöpätty pakkaseen suolasieniksi, kuivattu meidän Orakkaalla (löysin käytettynä Torista!), viety mun äidille, kun omat varastot täyttyi ja syöty, syöty, syöty. 

Tästä löydät linkit mun suosikkiresepteihin: 

  1. kurpitsa-sieni-pähkinälasagne (tämä vie kielen!)
  2. sienipiirakka melko runsaalla rakuunalla (lisäksi sopii lipstikka)
  3. paistetut herkkutatit
  4. suppilovahverorisotto
  5. suppilovahvero-raitajuuri-pizza (tätä reseptiä mukaillen)
  6. kaikki sienikastikkeet juuresten kanssa
  7. kaikki pastat ja lasagnet, joihin voi heittää sekaan kuivattuja sieniä

Löytyykö muita sienestäjiä? Entä suosikkireseptejä jaettavaksi? Noita meinaan riittäisi nyt!

Maukasta viikonloppua <3



* ensimmäisen kuvan keittiöpyyhe saatu