25.3.2013

Mahdollisuuksien ja mahdottomuuksien maa


Tällä kertaa oltiin toisenlaisella lomalla. 
Ei Thaimaan saarten rannoilla löhöämässä, 
vaan autolla Floridassa + Bahamalla miniristeilyllä.

Lennot meillä oli Lontoon kautta Miamiin. Loma alkoi Miami Beachilla. 
Siellä rahaturismin mekassa lompakon saa tyhjennettyä päivässä. 
Hotellin altaalla margarita maksoi 19.95 USD. 
Kahden desin muovimukissa.

Tämäkin puoli oli hyvä nähdä, vaikka aito meininki oli tästä kovin kaukana. 
Pari päivää meni mukavasti herkutellen ja rantakadulla jättikokoisia margaritoja maistellen.


Kuitenkin... jos koskaan lennän takaisin, nään Miamin uudelleen ainoastaan auton ikkunasta,
matkalla lentokentän Alamosta eteenpäin. 
Maassa on paljon mielenkiintoisempiakin paikkoja käymättä.

Seuraava etappi, Bahaman miniristeily, oli yllättävän kohtuullisen hintainen. 
Kolme yötä, kaksi kohdetta, kaikki ruuat - 353€. 

Turvallinen työ?
Paikalliset kuulema viettävät viikonloppuja risteillen.
Niin meillä Suomessakin, me kerroimme.
Tällä kertaa eivät kuitenkaan jäät ryskineet laivan kylkiin ja kyyti oli yllättävän tasaista.

Jäimme miettimään mitä maksaa viikonlopun 
"Yksi yö Tukholmassa ja kaksi laivalla" risteily Helsingistä ruokineen. 
Mennäänköhän jo melkein samoissa summissa? 

Majesty Of the Seas 




Aamupalat ja lounaat syötiin buffetissa, illallinen pöytiin tarjoiltuna. 
Yhtenä iltana dresscode oli formal, joten mekoille ja suorille housuille sai varata matkalaukusta tilaa.

Yöt tehtiin matkaa ja päivisin pääsi maihin. 
Ensin Nassau, sitten Cococay.
Molemmat tyypillisiä risteilyalusten pysähdyspaikkoja.
Ensimmäisessä shoppaillaan, juodaan kahvit Starbucksissa ja käydään Hard Rock Cafen Shopissa. 
Toisessa maataan rannalla ja ihastellaan ihmeellisen väristä vettä.


Bahama Nassau

Bahama Nassau

Bahama Nassau



Laivasta rantaan pienemmällä paatilla - Cococay
Risteilyltä rantauduttiin Miamiin 
ja lähdetiin hakemaan autoa, joka oli jo etukäteen vuokrattu. 

Pientä säätöä... Alamoja olikin Miamissa kolme ja me tietysti väärässä. 
Auto sieltäkin kuitenkin löytyi ja pääsimme matkaan kohti Key Westiä. 

Heti tuli huomattua, että liikenteessä olevat autot ovat todella uusia ja arvokkaita.
Ferrarit, Pontiacit, Infinityt eivät mitenkään harvinaisia.
Perusduunarit ajaa Jaguarilla ja 90-luvun autoja ei näy ollenkaan.
Ei ainuttakaan ranskalaista mallia.
Missä on kaikki julkinen liikenne?
Jokaisen tummennetun lasin takaa voi erottaa vain yhden ihmisen,
puhumassa puhelimeen puikkelehtiessaan kaistojen välillä.

Matkalla pysähdyttiin Wreck & Galley Grill kuppilassa. 
Pisti vähän hymyilyttämään noi kyltit.




Key West oli mukavan pieni paikka. Lämmin tunnelma, rento meininki, kaikki kävelyetäisyydellä. 
Suurin osa hotellista oli puisissa pienkerrostaloissa ja kadut ihanan idyllisiä.
Täällä olisi voinut olla pidempäänkin.



Hemingway Home. 
Kissoja oli 45kpl, joista osa oli kuuluisia kuusi varpaisia.

Key West oli mahtava paikka. Ja autoilu pitkin siltoja ja saaria oli jo itsessään kokemus.
Matkalla Key Westistä Orlandoon pysähdyimme Fort Laurendalessa. 
Siellä on (joidenkin tietojen mukaan maailman suurin) Sawgrass Mills Premium Outlet- ostoskeskus. 
220 000 neliötä ja yli 300 liikettä. Siinä oli sitä Amerikan meininkiä. 
Porukka lappasi ostoksia perässä vetämiinsä matkalaukkuihin ja tyhjensi välillä autoihinsa. 
Mekin tehtiin löytöjä, mutta vähän maltillisemmassa mittakaavassa.

Täällä ostoskeskuskessa viimeistään havahduin siihen, miten kamalasti jenkit rakastavat lainvartioitaan. On state trooper, highway patrol, seriffit ja mitä vielä. Kunniakkaat uniformuissaan. Perusvartijallakin on valkoinen, tärkätty paita ja kiillotettu koppalakki.  

Ostosparatiisista ajeltiin Palm Beachille yöksi. 
Aamulla siellä Worth Avenuella kävellessämme tuli nopeasti selväksi, 
ettei moneenkaan liikkeeseen ole asiaa. 
Chanelit, Guccit, Burberryt siellä rivissä. 
Ihmeellistä, miten amerikkalainen palveluasenne ei pettänyt sielläkään. 
Vaikka ulospäin näkyi, ettemme asu niissä yläkerran asunnoissa, emmekä edes viereisellä kadulla, vastaanotto oli lämmin. Edelleen myyjät esittäytyivät nimellään ja kyselivät kuulumiset. 
Löytyi parit "edulliset" kengät ja parin tonnin käsilaukku. 
Jätimme ne sinne oikeita asiakkaita odottamaan,
kävimme lounaalla ja jatkoimme matkaa Orlandoon.
Täytyy sanoa, että siinä on kaupunki, josta en saanut mitään otetta.
Valtavia hotellikeskuksia ja huvipuistoja.
Missä ne kaikki ihmiset asuvat?

Mutta mutta... kaupungissa kaupungin tavalla.
Universal Studioilla tuli todistettua, että kolmatta ja neljättäkin kymmentä käyvät 
jaksavat kirmata huvipuistossa koko päivän. 


ET:tä auttamassa



Hollywood Rip Ride RockIt nousee 51m korkeuteen, on reilu 1200m pitkä
ja kulkee parhaimmillaan (pahimmillaan) 105 km/h. 
Pelotti, jännitti, uskalsin.
Aasin aivastusta naamalla ja jaloissa hyppiviä hämähäkkejä.

Automatkalla takaisin Orlandosta Miamiin mietin, miten ristiriitainen osavaltio Florida onkaan. 
Toisessa paikassa auton ikkunan ohi lipuu merkkiliikkeitä, toisessa taas aselainaamoita ja kirjavia pubirakennuksia, joista maalipinta lohkeilee. 
Paikkoja, joihin ei tee mieli pysähtyä matkalla tankkaamaan.

Toisaalla kamalan konservatiivistä, toisaalla vapaamielistä. 
Asekaupat, lukuisat kirkot, merkkituoteiden outletit, dragshow-baarit, Hootersit, vangit pientareilla tietöissä, pilvenpiirtäjät, kokonaiset turismille osoitetut kaupungit. 


Jotenkin loogista, jotenkin epäloogista
Asiakaspalvelu on ylitsevuotavan ystävällistä, mutta seurueesta yksi ei voi tilata toista alkuruokaa pääruuaksi, vaikkei iso nälkä olisikaan. Its an order.

Huoltoasemat ovat kätevästi keskellä kaistoja, että liittyminen olisi nopeampaa, 
eikä ruuhkia pääsisi syntymään.
Mutta tietyöt tehdään silti keskellä päivää pahimpaan aikaan.

Matkapuhelinten latauspistokkeet ovat yövalojen jaloissa, ettei tarvitse kyykkiä takapuoli pitkänä lattian rajassa. Miksi ei Suomessakin?

Järkyttävän kokoiset annokset ja ruokahävikki. Onneksi ei Suomessakin.

Jonottaminen ei kuulu kulttuuriin, mutta kaikki toimii täsmällisesti. 
Maksa kassalle - odota numeroasi - nouda ruokasi.
Valitse vaate - se viedään valmiiksi sovituskoppiin odottamaan, vaikka yksi kerrallaan.
Jokaisella pisteellä on oma työntekijänsä, siitä ei poiketa.
Onhan tällä toki työllistävä vaikutus, mutta mites se palkan määrä.


Liikkellä olevaa autoa ei saa poliisikaan pysäyttää ilman syytä.
Ettei loukata kansalaisen yksityisyyttä.

Muista väistää hälyytysajoneuvoja, its a state law.
Amerikka.



Hiukan pidempi kotimatka

Kentällä oltiin hyvissä ajoin. Auton palautus, lennolle paikat ja laukut hihnalle.

Tullessa piti kentällä käydä läpi useita pisteitä. 
Passi piti esittää viidelle virkailijalle, ESTA parille ja kaikille piti selittää. 
Mitä teet täällä? Kenen seurassa tulet? Mitä teet työksesi? Minkä maan kautta matkustat? Oletko ennen vieraillut Amerikan Yhdysvalloissa? 

Lähtiessä mikään ei kiinnosta ketään. Pois pääsee aina.

Lähtöportin vieressä oli sopivasti tapasbaari.
Aikaa jäi vielä nautiskeluun.
Haaveiltiin siinä viinilasin äärellä New Yorkista. Seuraavaksi sinne.
Joo tai uudestaan autolla. Olisihan täällä vielä vaikka mitä. Teksasiinkin ehkä joskus?

Sitten Atlantin ylle.
Vielä ehkä lasi viiniä ja unille?
Ai kapteeni kuuluttaa?
Ai teknistä vikaa?
New Yorkiin?
Tulipas se joskus pian.



"In honor of Helsinki.
Donated by Finland center foundation, New York.
Artist: Rea Nurmi"











5 kommenttia

  1. Hyvä tiivistelmä jenkeistä, samanlaisia havaintoja. Floridaan mua ei saa enää ennenkuin mittarissa on 70v
    -tuukka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä. Maailmassa on paljon nähtävää ja samaan paikkaan ei viitsisi kahdesti, ennen kun muu on nähty.
      Toisella kierroksella sitten ;) Eläkepäiviä odotellessa.

      Poista
    2. Se on hyvä suunnitella eläkepäivät etukäteen :) Lähinnä Floridaa ja Jenkkejä ylipäätään vaivaa jäätävät välimatkat, vaikea suhteuttaa valtavat mailimäärät ja lomailu siellä toisiinsa. Miami oli itellekin pettymys, vesisade saattoi vaikuttaa asiaan :)
      -Tuukka

      Poista
  2. Mulle kelpaisi tuollainen retki. Kaikkine kulttuurin piirteineen. :) Tuo risteilykin olisi kivaa vaihtelua reissuohjelmassa. New York on ainoa kosketukseni Yhdysvaltoihin, ja kyllä sitä kliseen pintaa pitäisi vielä päästä raaputtamaan muuallekin. Enää mukava autokuski puuttuu. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä taas voisin mennä sinne Nykiin hieman pidemmällekin visiitille. Jos pääsisi edes ulos lentokentältä ;) Tää oli kyllä ihan huippu matka! Lämmintä, leppoisaa ja jopa kaksi kuljettajaa. Tai siis olisi ollut kolmekin, mutta me naiset istuttiin sen jättimöhkäleen takapenkillä ja ihailtiin maisemia :)

      Poista