13.5.2013

Muista tämä!





Eero Aarnion Polaris sai uuden raikkaamman värin. Oranssista vaaleaksi.








Voisi sanoa, että loppuviikko meni perinteisissä merkeissä.
Tyynelässä muutama päivä virkaten ja kirppislöytöjä maalaten.
Lauantai ystävien kanssa herkutellen. 
Sunnuntai perheen parissa.

Mutta mutta...
Kuka huomasi, että peräkkäin oli lapsettomien päivä ja äitienpäivä?
Tunteita tulossa.

Ei siis ihan tavallinen viikonloppu.
Jos tarkkoja ollaan... mitä se perinteinen on?
Jokaiselle jotain, ei kellekkään samaa.
Tarinoita yhtä monta, kun ihmisiä pöydän ääressä.

Lauantaina kuusi.
Kilisteltiin ystävyydelle ja terveydelle.
Ja lapsettomien päivälle, koska neljälle ei ole vielä omia annettu.
Sunnuntaina kahdeksan.
Kilisteltiin äideille.
Valitettavasti vain neljä saa enää omansa seurasta nauttia.

Ei ihan kevyitä aiheita.
Yksinhuoltajaäitejä, pitkiä lapsettomia parisuhteita,
tylsiä työtilanteita, kipuja ja sairauksia.
Saako joku kaiken?
Kuka korjaa koko potin?
Näyttääkö erilaiselle ulos päin?
Muistaako miltä toisesta tuntuu?

Menneeseen ei saisi jäädä kiinni.
Ei tule takaisin ei.
Jokainen märehditty päivä on yksi päivä tulevaisuutta vähemmän 
ja menneisyyttä enemmän.

Eri seurassa, eri pöytien ympärillä,
yritin painaa mieleen aiheita kiitollisuuteen.
Ja niitä löytyi.
Pieni uusi ystävä kertoi iltapalansa jälkeen, että tykkää minusta.
Kavereiden kanssa naurua, maaseudun rauhaa ja puusaunan lämpöä.
Toisien kanssa kauniiksi katetussa pöydässä herkuttelua.
Keskustelua tuurista, terveydestä ja äitiydestä.
Kummipoika varasti sunnuntaina sata halausta - antoi vastalahjaksi energiaa.
Oma äiti Mustikkamaan Aliassa äitienpäivän brunssilla.
Kattava paketti.

Aika paljon asenteesta kiinni millaisen elämän itselleen tekee.
Jokainen vastuussa omasta onnestaan.
Tästä hetkestä kaikki irti!
Huomio minä: MUISTA TÄMÄ!

Ei kommentteja :

Lähetä kommentti