A Beautiful Body - haaste


Ihana ja rohkea Minttu heitti haasteen - ja minä pelkurina mietin voinko lähteä mukaan. Kehtaanko.
Lisäksi lähes kaikki haasteeseen vastanneet ovat äitejä. Ja minä en.
Tässä nyt kuitenkin istun ja kirjoitan.

Tämä on tän vartalon tarina

Mun ja mun kropan suhde on mutkistunut sairastelujen myötä.
Ennen se hoiti hommansa mukisematta.
Sitten se kääntyi mua vastaan.

Ensin leikattiin endometrioosia.
12/99 + 01/00 + 05/06 ja 08/06
Poistettiin munasarja ja toisesta 2/3 osaa,
suolistoa parista paikkaa, yksi kylkiluu ja oikea munuainen.
Yhden kesän kuljin kusipussi nilkassa (munuaiskatetri= reikä selässä).
Sitten muutamat hedelmöityshoidot ja niiden hyödyttömäksi toteaminen.
Tähän perään meni parisuhde- ja asumiskuviot uusiksi.

Sitten oli vuosia hyvin.
Söin e-pillereitä endometrioosin takia - hormoonitoiminnan tasaamiseksi, oireita ei ollut.
Rakastuin ja menin naimisiin.

Keväällä 2013 taas tapahtui.
Tein yhden elämäni suurista päätöksistä.
Irtisanouduin.
Olin onnellinen ja vapaa.
Kunnes.
Sain multippelit aivoinfarktit. (Siis kaksi yhdellä kertaa.)
Toinen näkö-, toinen tuntoalueella.
Halvaus (vasen puoli) lähti onneksi palautumaan heti liuotuksen saatuani.
Käsi + jalka toimii ja ajatus juoksee.
Osittainen sokeutuminen jäi minulle muistoksi.
Näkökentästä puuttuu 25% vasemmalle ylös.
Autoa en voi enää ajaa, mutta muuten liikkuminen sujuu normaalisti.
Kunhan ei tule yllätyksiä yläviistosta :D

E-pillerit tietysti lopetin infarktien jälkeen.
Ne ilmeisesti olivat syynä tapahtuneeseen.
Kornia sinänsä, koska niitä oli käytetty toisen sairauden hoitoon.
Siihen loppui myös säännölliset kuukautiset.
Useiden hormoonikokeiden jälkeen ei ole vieläkään varmaa joko tämä on vaihdevuosia.
Olen 33v.

Sorrun joskus murehtimaan arpiani ja mahamakkaroita.
Tyhmä minä. Olen elossa!
Munhan pitäis rakastaa tätä. Tää on korjattu!

Jos ihminen on leikattu auki usein ei se ole enää sama.
Suurin muutos tapahtuu ajatuksissa. Niin hyvässä, kun pahassa.
Kunpa muistaisin aina.
Minä olen minä. Ainutlaatuinen.
Ja ihan hyvä juuri tällaisena.

Olen oppinut.
Yritän aina muistaa, että kukaan ei ole vain se mitä ulospäin näkyy.
Minäkin näytän muulta, kun mitä päässä liikkuu.

Olen hoitanut.
 Syömällä puhtaasti. Akupunktiolla. 
Tekemällä sitä mistä mä nautin eniten.
Liikkua pitäisi enemmän. Siinä en ole tehnyt parastani.

Olen ollut avoin.
Aina läheisilleni.
Siispä miksi en myös teille.

Tässä minä olen.




Uskalsin.
Uskallatko sinä?

Oman tarinansa voi kertoa myös ilman blogia. Ohjeet täällä.