Eloon jäänyt





Uusin Kuukausiliite pisti ajattelemaan.
Siinä oli juttu onnettomuuden jälkeen uudesti syntyneestä kirjailija Kari Hotakaisesta.
Teksti osui muhun. Iski johonkin kohtaan, joka on omissa kokemuksissa jäänyt kovettumatta.

"Eloon jääneet ovat oma ihmislajinsa ja Hotakainen kirjoittaa tästä ihmislajista muun muassa näin: 

Eloonjääneet muistuttavat vauvoja. Vauva on vanhan näköinen, vaikka uusi...
... Eloonjääneet ovat käyneet jossain ja tulleet takaisin. 
Tämä ei tarkoita, että niillä olisi jotain älykästä ja uutta kerrottavaa, 
mutta jotain niihin on siellä tarttunut."

Niin tarttui muhunkin. Niiden leikkauksien ja aivoinfarktin jälkeen.
Jotain millä ei ole nimeä. Mutta sama minä en ole.
Nyt on enää aika ennen, ja aika jälkeen.

Vanha Laura oli: 
Erilailla eteenpäin suuntautunut. 13 vuotta kaupanalalla.
Ajoi joka aamu autolla töihin.
Osastopäällikkö. Vt.tavaratalojohtaja. Myymäläpäällikkö.

Uusi Laura on:
Enemmän tässä. Elää intuition mukaan.
Kulkee kävellen.
Etsii työtä mistä olisi ihana aloittaa.

En tule olemaan:
Äiti - vaatisi melkoisen ihmeen.
Auton ratissa - aivoinfarkti aiheutti osittaisen sokeutumisen.
Kaupan esimies - mieli tekee jotain ihan muuta.

Mikä sitten on iän tuomaa.
Mikä muutos muualta.
Uutta. Toisenlaista, mutta silti hyvää.

Ihmisillähän on elämässään useita rooleja.
Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi teeskennellä.
Vaan, että voisin olla vaikka vaimo, äiti, johtaja, joukkuekaveri.
Mä olen nyt uusille rooleille avoin. Jotain etsimässä.

Kuvissa maalaisminä,
Tyynelä ja viimeksi valmistuneet villasukat.
Se on kuulkaa syksy nyt!

Langat: Nalle musta ja luontopolku kanerva. Sininen teksti suora lainaus KK-liittestä.