14.9.2013

Eloon jäänyt





Uusin Kuukausiliite pisti ajattelemaan.
Siinä oli juttu onnettomuuden jälkeen uudesti syntyneestä kirjailija Kari Hotakaisesta.
Teksti osui muhun. Iski johonkin kohtaan, joka on omissa kokemuksissa jäänyt kovettumatta.

"Eloon jääneet ovat oma ihmislajinsa ja Hotakainen kirjoittaa tästä ihmislajista muun muassa näin: 

Eloonjääneet muistuttavat vauvoja. Vauva on vanhan näköinen, vaikka uusi...
... Eloonjääneet ovat käyneet jossain ja tulleet takaisin. 
Tämä ei tarkoita, että niillä olisi jotain älykästä ja uutta kerrottavaa, 
mutta jotain niihin on siellä tarttunut."

Niin tarttui muhunkin. Niiden leikkauksien ja aivoinfarktin jälkeen.
Jotain millä ei ole nimeä. Mutta sama minä en ole.
Nyt on enää aika ennen, ja aika jälkeen.

Vanha Laura oli: 
Erilailla eteenpäin suuntautunut. 13 vuotta kaupanalalla.
Ajoi joka aamu autolla töihin.
Osastopäällikkö. Vt.tavaratalojohtaja. Myymäläpäällikkö.

Uusi Laura on:
Enemmän tässä. Elää intuition mukaan.
Kulkee kävellen.
Etsii työtä mistä olisi ihana aloittaa.

En tule olemaan:
Äiti - vaatisi melkoisen ihmeen.
Auton ratissa - aivoinfarkti aiheutti osittaisen sokeutumisen.
Kaupan esimies - mieli tekee jotain ihan muuta.

Mikä sitten on iän tuomaa.
Mikä muutos muualta.
Uutta. Toisenlaista, mutta silti hyvää.

Ihmisillähän on elämässään useita rooleja.
Enkä nyt tarkoita sitä, että pitäisi teeskennellä.
Vaan, että voisin olla vaikka vaimo, äiti, johtaja, joukkuekaveri.
Mä olen nyt uusille rooleille avoin. Jotain etsimässä.

Kuvissa maalaisminä,
Tyynelä ja viimeksi valmistuneet villasukat.
Se on kuulkaa syksy nyt!

Langat: Nalle musta ja luontopolku kanerva. Sininen teksti suora lainaus KK-liittestä.

27 kommenttia

  1. Olipa ajattelemisen aihetta lauantaiaamuun. Tunnen suurta kiitollisuutta terveydestäni, se kun ei lähipiirissä ole todellakaan itsestäänselvyys. Pitäisi saada tuo mieli jokaiseen päivään. Ja niitä pieniä murheita voisi useammin jättää pois pääpuhkipohdintalistalta. Tuntuu, kuin itsekin olisi jonkin uuden kynnyksellä. Kun vielä tietäisi, minkä. :) Iloa, ja ihanaa syksyä sulle. Kirjoituksesi tuovat mulle hyvää mieltä.
    Silja
    mintunmustaa.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että tekstit tuovat hyvää mieltä. Kiitos Silja :)

      Päätin jo joskus vuosia sitten, että olen avoin näistä asioista. Jos jollekin sitä kautta jotain hyötyä olisi, niin niitä kokemuksia ei tarvitsisi merkitä suoraan negatiivisiksi. Ensimmäiset sairaalareissut oli jo vuonna -99 eli asioiden kanssa on oppinut jo elämään. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että en ole ainakaan viisaammaksi tullut tai saanut elämäntaitoa enempää. Päinvastoin olen usein kärsimätön, enkä tahdo hukata aikaa asioihin, jotka eivät tee onnelliseksi. Plussansa ja miinuksensa siis tässäkin.

      Toivotaan, että se uusi tuleva löytyy ja tuo lisää hyvää sun elämään.
      Eiköhän se, kun oot jo tilannut sen tulevaksi :)

      Iloa sun syksyyn!

      Poista
  2. Tiedätkö Laura, luin myös ko. artikkelin itkua pidätellen, ja se herätti hyvin samanlaisia fiiliksiä. Jotain minussa on mennyt pari vuotta sitten lopullisesti rikki, ja niiden sirpaleiden seasta voi nyt kasvaa uutta, erilaista ja kenties parempaa tilalle.

    On vapauttavaa tajuta, että omat roolinsa, itsensä ja elämänsä voi, ja saa!, määritellä uudelleen milloin tahanasa, vaikka joka aamu :)

    Ihanaa lauantaita Ihanainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sullakin on tapahtunut niin paljon. Elämä muuttunut, mutta onneksi oot sitkeä nainen <3

      Luin joskus jostain, että jos elämässä olisi kaikki hyvin ja silti tilaisi siihen jotain lisää, niin tasapaino voi suunnittelemattomasti järkkyä. Jonkin on siis ensin lähdettävä alta. Näin se taitaa ollakin. Meillä molemmilla. Nyt ois tilaa!

      Ihanaa sunnuntaita Ihanainen :)

      Ps. On varmaan pakko lähteä ostamaan sitä Hotakaisen kirjaa (Luonnon laki), mistä jutussa puhuttiin. Kiinnostaa.

      Poista
  3. Kaunis tatuointi...kertakaikkiaaan upea. Minulla pieni keijukainen olkapäällä...:)
    Kaunis paikka tuo Tyynelä.
    Miehen muutaman vuoden takainen syöpädiaknoosi, pisti täälläkin elämän uuteen uskoon...muutti tärkeysjärjästystä...yritän olla kiitollinen jokaisesta päivästä.
    Mukavaa viikonloppua sinulle Laura♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina <3

      Tatuoinnissa on elämänlankaa. Sitkeätä, joka ei suostu kuolemaan, vaikka sitä yrittäisi tappaa.
      Tyynelän pihaan en sitä uskaltaisi, mutta kädessä saa kukoistaa :)

      Eikö ole ihmeellistä... joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle. Noin isot asiat pysäyttää. Ja kääntää joskus suuntaa. Toivon kaikkea hyvää sinulle ja miehellesi. Paljon onnellisia päiviä ja leppoisaa sunnuntaita!

      Poista
  4. Hei Laura,kiva nähdä sinut.Kirjoituksesi kosketti jotakin sisälläni...Samoin kuin Hotakaisenkin kirjoitus...Lämpöinen virtuaalihalaus <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina

      Kiva kuulla, että kirjoituksesta saa muutkin irti. On täyttänyt tehtävänsä.
      Olen niin onnellinen näistä kaikista kommenteista. Keskustelusta, jota on syntynyt.

      Halaus <3

      Poista
  5. Toisinaan sanat loppuvat...niinku nyt, mutta toivoa kuitenkin on niin kauan kuin on elämää..sanotaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivoa on. Ja niin kauan, kun on kyky ottaa rennosti, on myös hyvää elämää :)

      Kiitos Kati <3

      Poista
  6. Itse en ole kuoleman porteilla käynyt vaikka vakavasti olenkin sairastunut. Sen ja muutaman muun elämän kriisin läpikäyneenä huomaan myös kuinka omassa itsessä on paljon muuttunut. Kun itsestäänselvyydet viedään pois, arvomaailma muuttuu ja asioita katsookin täysin eri tavalla. Vaikka kriisit ovat harvemmin mukavia juttuja, olen alkanut arvostaa niitä kuitenkin; niiden takia osaa arvostaa monia pieniä juttuja ja iloja enemmän ja voi sanoa eläneensä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Kriisien jälkeen tuntuu tavallinenkin taas speciaalilta :)

      Olen muutosten myötä miettinyt paljon myös sitä näkevätkö muut minut vielä samana, vaikka olen eri.
      Jos muuttuu, muttei se näy, niin tapahtunutta voi olla toisen vaikea uskoa.

      Ja jos joku uusi tuttavuus katsoo minua, näkeekö hän minut vai naisen jolla on ihana asunto ja aikaa matkustaa.
      On iPhone ja aurinkolasit. Mikäs sillä nyt voisi pielessä olla?

      Tärkeintä kuitenkin, että itse tietää. Ja ottaa ilon irti :)
      Ihanaa syksyä! Sellaista pienien ilojen täyttämää!

      Poista
  7. En taaskaan osaa sanoa mitään järkevää. Tuntuu vaan niin hyvälle, että saa olla ja elää. Ihanaisia syyskuun kuulakkaita, auringon oranssiksi värjäämiä hetkiä Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osasithan - juuri sen tärkeimmän!
      Hyvää elämää, kuulaita syksyn iltoja ja oransseja illan hetkiä!

      Niitä meille molemmille.
      Ei kai sitä tähän hätään osaisi edes muuta kaivata :)

      Poista
    2. Eipä niin, tässä kaikessa on kyllin. :)

      Poista
  8. Koskettavasti kirjoitettu Laura. Hyvää syksyä!

    VastaaPoista
  9. Jäi viestistäni puuttumaan: Ihmeitäkin tapahtuu <3

    VastaaPoista
  10. Hienosti kirjoitettu! Pistää miettimään, että usein sitä pitäisi pysähtyä miettimään elämää ja sen suuntaa ilman suurta kriisiäkin, mutta vasta kriisin tullessa sitä oikeasti ajattelee asioita, ihan kunnolla ajattelee.

    Tatuointisi on upea! Hyvää alkanutta viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinhän se on. Ihmisillä on monesti niin kiire. Ja aikaa tulee käytettyä epäolennaiseen. Välillä pitää muistutella itseään. Usein se vaan valitettavasti tulee eteen vasta oman tai läheiselle sattuneen kriisin yhteydessä. Ihminen luulee olevansa jossain luomakunnanhuipulla, mutta aika yksinkertainen silti sanoisin ;)

      Kiitos kehuista :)
      Hyvää ja energistä viikkoa sinnekin!

      Poista
  11. Mun piti jo aiemmin tulla hokemaan samaa mitä muutkin. Kauniit kuvat, kaunis kirjoitus ja nostan hattua tosi korkealle rohkeudesta ja oikeasta asenteesta. Vau. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla menee ihan jauhot suuhun näiden kommenttien kanssa. Mitä tähän nyt muuta osaa sanoa, kun kiitos ♥

      Kiva huomata, että olen onnistunut liikauttamaan jotain jossain toisessa myös. Nämä asiat on sellaisia, että jokainen kokee vastaavaa itse tai lähipiirissä... mutta sitten, kun joku puhuu henkilökohtaisesti ja ääneen, niin tulee ahaa- elämyksiä. Muistutuksia. Hyvä jos tein eteenpäin sen, minkä Hotakainen teki minulle.


      Poista
  12. Tuo on kyllä niin totta.Itsekin olen käynyt läpi vaikeita asioita kuten mieheni sairauden(syöpä) ja poismenon. Minulle jäi pienet lapset,pakko vaan on ollut jaksaa...Siitä aikaa nyt 6 v,mutta tässä ollaan ja mennään eteenpäin. Ihana kirjoitus sulla ja todella kaunis tatska,tuo elämänlanka on minullekin tärkeä symboli koska mieheni hautakivessä sitä myös,hän rakasti elämää eikä antanut periksi... Voimahalaus sinne ja kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
  13. Tuo on kyllä niin totta.Itsekin olen käynyt läpi vaikeita asioita kuten mieheni sairauden(syöpä) ja poismenon. Minulle jäi pienet lapset,pakko vaan on ollut jaksaa...Siitä aikaa nyt 6 v,mutta tässä ollaan ja mennään eteenpäin. Ihana kirjoitus sulla ja todella kaunis tatska,tuo elämänlanka on minullekin tärkeä symboli koska mieheni hautakivessä sitä myös,hän rakasti elämää eikä antanut periksi... Voimahalaus sinne ja kaikkea hyvää <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tami ♥

      Tiedätkö tämä on se minun heikko paikka. Jos toiselle kävisi jotain. Kestän mieluummin itse nämä aivoinfarktista jääneet asiat elämässäni ja olossani, kuin tuon mitä sinulla on takana. Matkalla Meilahteen olin huolissani miehestäni. Tasan vuotta aiemmin samassa sairaalassa poisnukkui anoppini. Ihana kuulla, että olet ollut vahva. Kiitos, kun kerroit tarinasi. Voimia ja kaikkea hyvää ♥

      Poista
  14. Nyt uusimmasta (15.10.) postauksestasi tänne hypänneenä olen vähän viisaampi taas.
    Luin myös Hesarin nettisvuilta silloin tuon Hotakaisen jutun ja ajattelin, että tuo kirja on pakko lukea.

    Tulet aivan varmasti keksimään vielä päräyttävämpiä tulevaisuuden suunnitelmia, jotain mihin et olisi välttämättä ennen sairastumistasi uskaltanut tarttuakaan.

    Ihana tatska btw! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en ole vielä käynyt kirjaa hankkimassa. Täytyy toivoa vaikka joulupukilta ;)

      Juuri sitä toivon...että aukeaa sellaisia uusia ovia, joita en olisi muuten mennyt kolkuttelemaankaan. Työnkuva varmasti ainakin tulee muuttumaan.

      Tatskan muuten otin juuri. Merkiksi ja muistoksi Elämänlankaa.
      Vihdoin uskalsin ja oon ihan kamalan tyytyväinen.

      Kiitos vielä sulle näistä sanoista ♥

      Poista