Kuusi kerää





Kuusi kerää. Ei jännetuppitulehdusta. 
Nämä on ehkä ainoa asiat mitä tästä projektista jäi mieleen. 
Tein tämän pyynnöstä, eli muuttaa kohta uuteen kotiin. 
Valmistui melkein huomaamatta. 

Virkkaaminen ja neulominen on mulle joskus terapeuttista. 
Ajatukset vaeltaa tai pysähtyy. Saa olla ihan omissa oloissaan. 
Monta tuntia voi mennä miettiessä mitä vaan. Toisinaan katson dokkareita tai jotain sarjaa samalla. 

Eilen sain tälle jämähtyneisyydelle hyvää vastapainoa, kun kokoonnuttiin meille neulomaan. Mummokerhoon. Naurua, kahvia ja kolotuksia. Sain illasta niin paljon energiaa, että illalla ei meinannut uni tulla ja aamulla heräsin jo ennen seitsemää. Mikä on muuten illan virkulle melko epätodellinen aika. Eräs meistä oli kuulemma kilkutellut puikkoja yöhön asti. Ja sillä toisella on kahdenkymmenkolmen vuoden tauon jälkeen kohta kaulahuivi valmiina. Ihanat naiset :)

Kokeilin kuvatessa miten sopisi sängylle. Mulla kun ei ole tapana käyttää päiväpeittoa. 
Aika kiva olisi joku tämän tapainen tuohon heitettynä myös.