18.10.2013

Raitaa ja lisää lähimmäisenrakkautta






Pari viikkoa sitten mulle tuli sähköpostia ja perään perinteinen paketti. Ihana Ilona! Aiemmin oli arvonnassa mennyt tarjotin sivu suun, mutta Ilona ilahdutti mua toisella. Niin makeesti maalatulla ja meille sopivalla. Passaa just sopivasti tuohon raitapurkkien kylkeen. Paketissa oli myös värikkäitä pillejä, joista tehtyä himmelivalaisinta olin hänen blogissa ihaillut. Tällaisesta huomaavaisuudesta ihan otettuna täällä. Niin hyvä mieli!

Maailma on muuttunut niin kummalliseksi ja ihmiset koviksi, että ihmisten huomaavaisuudesta oikein häkeltyy. Arvostaa jotenkin vielä enemmän sitä joka pyyteettömästi tekee toiselle hyvän mielen. Kaupungilla jaksan aina kummastella lastenvaunujen kanssa kulkevia. Voiko tosiaan olla niin, että jokainen kerta pitää erikseen pyytää apua, kun ei kukaan tarjoudu nostamaan pois junasta? Jos murjottavan naaman saa hymyyn avaamalla oven räntäsateessa kauppakassien kanssa kulkijalle, niin miksi ei. Niin on kaamea kiire, ettei ehdi ympärilleen katsoa? Millaisiin hymyilyttäviin odottamattomiin iloihin te ootte törmänneet? Missä tilanteessa taas ootte katsoneet tympeyttä kummissanne?

Jaa ja vähän kuvista vielä... meille tuli lisää raitaa myös mun mukana Barcelonasta. Juu kyllä. Raahasin sieltä mukanani lankaa.  Miten kummassa mä siellä edes ajauduin lankaosastolle vaateosaston sijaan ;) Löytyi tuollaista raidallista trikookudetta mitä ei ole Suomessa mun silmiin sattunut. Mitähän pientä kivaa tästä keksisi. Hmmmm.

Käykää seuraavaksi kurkkimassa myös Ilonan blogia Keskeneräinen. Elämän makuista meininkiä ja työtä lainavauvojen parissa. Arvostan suuresti.

Kuulkaa täähän on maailman paras harrastus. Hauskaa hommaa ja kaupanpäälle vielä monia uusia ihania blogituttuja 


// Seuraa blogiani Facebook, Bloglovin, Blogilista, Pinterest //

11 kommenttia

  1. Ihanata raitaa! Ja ihanaa viikonloppua teille!

    PS: Huomaavaisuus todellakin kunniaan! Meillä on lähujunan pysäkki ihan tuossa hollilla, mutta meille tulee vaan korkealattiaiset junat. Kun olin lapsen kanssa kotona äitiyslomalla, olisimme ihan hyvin voineet liikkua päivisin junalla jonnekin, kun vielä ilmaiseksi pääsee, mutta juuri tuo nosteluasia oli iso kynnys. Kas kun aina ei saanut apua, vaikka junan eteinen oli miehiä täynnä. Ihan oikeasti. Oli jotenkin vaivautunut olo, kun piti pyytää apua. Tulispa ne matalalattiajunat tännekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo sen huomaa junissa... paljon ennen, kun asema lähestyy alkaa moni jo liikehtimään levottomasti. Jos siinä seison ja hymyilen tyyliin "huomattu, tässä ollaan", niin silti moni erikseen vielä varmistaa, että voisinko auttaa. Sen pitäisi olla itsestään selvää! Suomalaiset on niin välinpitämättömiä toisiaan kohtaan. Jos mummo kaatuu, niin jäädään sen verran katsomaan, ettei ollut oma.

      Tehdään me toisin!

      Ihanaa viikonloppua Kiki sullekin :)

      Poista
  2. Jos joku joskus nostaa lastenvaunut junaan pyytämättä tai jää avaamaan ovea kauppaan mentäessä, huomaan itseni tekevän näin -"Kiitos. Kiitos kiitos. Kiitos paljon!" iso hymy ja nöyrä ilme vielä lisänä. Niin harvinaista se on.

    Täällä jäädään odottamaan, mitä käyttöä pilleille keksit:)

    P.S uutta arvontaa pukkaa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On kyllä tympeää porukkaa. Toki jollain voi olla selkä kipenä tms. Mutta mä olen jopa nähnyt, että kävelykepin kanssa kulkeva on yrittänyt auttaaa, kun kukaan muu ei. Ihme tilanteisiin sitä pitää mennä, kun muut vaan toljottaa :(

      Täytyypä tulla kurkkimaan mitä oot taas keksinyt :)
      Niin hei ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  3. Kyllä täältä maailmasta löytyy myös onneksi niitä ihanan huomaavaisiakin ihmisiä!! Sinusta välittyy sellainen hyvä fiilis blogin kautta.
    P.S Joskus tuntuu että ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta vähän säikähdetäänkin,olen huomannut.
    Ihanaa viikonlopun jatkoa ja terkut!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos A-R ♥

      Joo toi on muuten totta. Mä oon tulkinnut sen niin, että ihmiset säikkyy sitä siksi, ettei siihen ole totuttu. Yhteisöllisyys ja sosiaalisuus ei oo valitettavasti meidän vahvuuksia.

      Ihanaa viikonloppua teillekin :)

      Poista
  4. Ihana tarjotin, ihanaa huomaavaisuutta! Tuossahan sitä itsekin junassa eilen harmitteli, miten vierustoverille kiitos tuntui olevan täysin turha sana, ja kauempana vaunussa olevalle miehelle oli auttamista helpompaa vain seistä ja tuijottaa vieressä, kun pieni nainen yritti tuskaisena nostaa suurta matkalaukkua ylähyllylle. Hämmentävää. Onneksi on myös niitä toisenlaisia, mietin, kun vierustoveri vaihtui kohteliaaseen nuoreen. :) Hienoa, että on kampanjoita, kuten Kävikö pahasti?.

    Asiasta yhdeksänteen: Miten sä oot datavelhoillut tän sun blogisivun, kun se on näin hieno? Tänään ei oo onnistunut mikään yrittämäni täällä Bloggerissa. Voihan käärme, tahtoisin niin tukiopetukseen aiheesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo mulle tuli tuosta postista niin hyvä mieli ♥
      Onneksi joskus saa yllättyä näin positiivisesti. Palauttaa uskoa ihmisiin.

      Laita hei mulle sähköpostia, jos haluat kysyä jotain tiettyä juttua. Yritän jeesta, vaikka en ihan velhoksi tunnustaudukkaan :D

      Poista
  5. Heipheip,

    lopultakin saan kommenttilootasi auki, vaikka olen jo tänne blogiisi kurkistellut syysloman aikana :)! Täällä maalla vielä onneksi on ehkä himppusen enemmän sitä vieraidenkin auttamista, mutta tokipa niitä nyreitäkin naamoja ihan riittävästi. I

    Itse ilahduin maanantaina semmoisessa tilanteessa, kun poikkesin ennen iltavuoroon menoa keittolounaalle kampaamoreissun jälkeen (kuulostaapas ihanalta, oikeen on rouva päässyt kartsalle rauhassa itsekseen :D). Kävin lähikaupungissa eka kertaa sellaisessa vanhaan kouluun tehdyssä kahvilassa, joka jo tunnelmaltaan ilahdutti minua kovasti. Istuin vanhemman rouvashenkilön kanssa samaan pöytään. Hän luki samalla sanomalehteä ja minä nautin siitä, ettei ollut pakko jutella (outoa minulta, kun olen kovin sosiaalinen). Toki siis muutama sana vaihdettiin siinä vaiheessa kun tulin pöytään. Syötyämme päädyimme jotenkin kuitenkin juttelemaan. Hän kertoi olleensa Valamon luostarissa Heinävedellä maalaamassa ikoneita ja ajaneensa kesärenkailla epävarmassa säässä takaisin. Kerroin olevani kotoisin Itä-Suomesta, mutta Valamo käymättä. Hän suositteli käymään, tutustumisen arvoinen paikka. Keskustelumme lopuksi hän kehui kovasti fuksianpunaista neulettani ja kuinka se väri sopii minulle. Jäi kiva fiilis tästä kohtaamisesta.

    Kivalta täällä näyttää, joten jatkossakin tulen kurkkimaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heip! Kiva. kun tulit kurkkimaan ja kommentoimaan :)

      Ihana kuulla noita positiivisia kohtaamisia. Kaksi toisilleen vierasta onnistuvat ilahduttamaan toistensa päiviä. Kyllähän sitä monesti miettii esimerkiksi, että onpas hänellä hyvän väriset hiukset tai kaunis hymy... mutta harmittavan usein se jää sanomatta. Jopa ystävälle.

      Hauska kuulla, että pääsit noin rauhassa hemmottelemaan itseäsi. Erittäin mielenkiintoisen kuuloinen tuo kahvila! Tuollaiset arjenluksukset keskellä viikkoa antavat virtaa.

      Tervetuloa tänne toistekin. Kuulemisiin :)

      Poista