Risuja, ei ruusuja







Täällä ollaan taas livenä, ruudun ääreen kotiutuneena. 
Barcelona oli upea. Puhumattakaan ruuasta, seurasta ja tuliaisista. 
Silti yksi suosikkiasioita reissuilussa on kotiin paluu. Ihana tulla, kun on ollut ikävä. 

Kotona oli kaikki levällään - ihan itse olin jättänyt. Mun maalausprojektit kuivumassa. Onneksi ei ollut kukaan niitä pariin päivään katselemassa, kun mä olin maailmalla ja Janne maalla. 

Sutaisin tuon pienen punaisen pöydän kiiltävällä mustalla. Peittyi parilla kerroksella, pinta näyttää hyvälle ja olohuoneessa on nyt yksi väri vähemmän. Risun toin Tyynelästä pihan perän kasasta, jossa olivat olleet kuivumassa. Suhautin sen mustalla spraylla. Suunnittelen, jos vaikka siniseksi joskus. Ja taulun päälle niittasin vielä Marimekon Kanteleen kutsua. Kiinnitin sen sillä tavalla tuohon päälle, että tarvittaessa voin sen poistaakin vielä. Jätin leikkaamattakin, että teen vaikka tyynynpäällisiä palasta, kun kyllästyttää. Saa nähdä löytääkö taulu joskus paikkansa muualta, vai jääkö tuohon.

(Ylhäällä uudet kuvat, alhaalla miltä aiemmin näytti.)

Tällaista tähän aamuun täällä. Mitäs siellä?
Hyvä, että maltan tämän loppuun kirjoittaa, 
on päästävä äkkiä blogikierrokselle katsomaan mitä kellekin kuuluu :)

ps. pari edellisestä postausta ilmestyi tosiaan ajastuksella, enkä reissussa ollessani jakanut niitä Facebookissa. Löytyvät tuolta sivupalkista. 



Pullot muuttivat meille arkun mukana, pärekorin tarina täällä, pöytä ikivanha kirppislöytö.