28.11.2013

Onnellisen sukat

palmikkosukat villasukat

palmikkovillasukat villasukat

En yleensä käytä sanoja tyytyväinen tai kiitollinen. Tyytyväinen tuntuu riman madaltamiselta ja kiitollisuus velalta. Niissä on sama kaiku, kuin "Ihan hyvässä". Mun sana on onnellinen. Näitä sukkia tehdessäni mietin paljon onnea ja terveyttä. Näiden saaja kertoi minulle tarinansa ja sukista tuli vielä tärkeämmät. Oman tarinani kautta saajalle ja hänen tarinansa kautta minulle. Oma avoimuus toimii jotenkin heijastimena pimeässä, olen huomannut. Vähän välkkyy ja näyttää, että täällä ollaan. Uskaltaa sitten lähestyä. Olen saanut paljon, kun olen antanut itsestäni. Siis onnellinen. Jälleen kerran.

Ihmiset valittaa ihan hirveän herkästi. Kaupassa, Facebookissa, puhelimessa, lenkkipolulla. Valitus koskee yleensä sitä, että haluaisi jotain enemmän. Jotain jonkun toisen elämästä. Pienen palan, muttei kuitenkaan koko pakettia. Kateellisuuttakin. Syyllistyn siihen itsekin, joten laitan tämän nyt tähän. Muistutuksesi. 

Joku saattaisi haluta minun elämästäni: kodin, miehen, aikaa, ystäviä. Minä voisin haluta yhden ystäväni työn, toisen terveyden, kolmannelta lapset, neljänneltä ajokortin, auton ja koiran. Kyse on kuitenkin siitä mistä olisin valmis luopumaan, että saisin nämä tilalle. En mistään mitä minulla nyt on. 

Pakettia, jossa on valikoitu parhaat päältä, ei voi vain poimia. Kaikkea ei kukaan kuitenkaan haluaisi vaihtaa. Sillä yhdellä on kyllä ne ihanat lapset. Jos mä vaihtaisin sen kanssa? No en. En tahtoisi ottaa sitä  työtä, ei se olisi se mun unelmaduuni. En sitä asuinpaikkaa, ei se olisi mun oma koti. En niitä murheita sukulaisten kanssa tai niitä arjen kiireitä. Tuskin kukaan myöskään haluaisi mun elämään vaihtaa: paketissa tulisi lisää aikaa, koti, mies ja ystäviä. Ja sitten samaan syssyyn aivoinfarktit, endometrioosit ja uuden ammatin etsiminen. Ei taida houkutella?

Vaikka kaikki ei ole ihan justiinsa kohdillaan juuri nyt, niin saan silti tehdä niitä asioita mitkä on mulle rakkaimpia ja elää mun rakkaimpien kanssa. Näin on paras mulle. Ja jos ei olisi, tekisin aktiivisesti jotain toisin. Tulevaisuutta mielenkiinnolla odottaen

Palmikkosukat on tehty sillä samalla Novitan ohjeella, jota olen käyttänyt paljon. 
Ylipolven osaan olen lisännyt nurjia silmukoita neulekaavaan.

// Seuraa blogiani Facebook, Bloglovin, Blogilista, Pinterest //

44 kommenttia

  1. Ihanat. Väri, pituus ja kuvio juuri hyvä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nelli :) Sukkien saaja jo laittoi viestiä, että istuvat hyvin hänen jalkaansa.
      Onnistunut projekti siis ja onnellinen neuloja.

      Poista
  2. Tuo itsestään antaminen on kyllä todella vaikeaa vaikka se onkin olennaista niissä lähimmissä ihmisuhteissa! Sulat ovat kauniit <3

    VastaaPoista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos sukkakehuista :)

      Se on hankalaa juu, mutta lopputulos yllättää positiivisesti, kun uskaltaa joskus antaa itsestään normaalia enemmän. Tämä sukkien saajakin on siis minulle ihan vieras. Hän halusi kertoa tarinansa mulle, kun luki mun taustat blogista. Avoimuus tuotti lisää avoimuutta. Ja hyvää mieltä :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Kiitos Raitsu! Oli hauska tehdä ihan uuden väriset (harmaita ja vaaleita syntynyt aiemmin) ja hyvinhän tuo vihreä näyttäisi malliin sopivan :)

      Poista
  5. Niinpä. Niin totta joka sana.
    Homma kun menee vielä niin, että usein toisen elämästä pääseekin näkemään vain sen silotellun puolen tai pieniä hetkiä, silloin kun on tyyntä eikä myrskyä. Siksi luulee, että toisilla on jotenkin paremmin.

    Vauvojen suloisuus huomataan, mutta ei kukaan valvo kanssani öitä, kun vauva huutaa suoraa huutoa neljä tuntia joka yö. Mahtavaa, kun et ole töissä - sulla on paljon omaa aikaa. No joo alussa se on vapauttavaa, mutta käy se loppujenlopuksi aika tylsäksi ja yksinäiseksi. Ei kukaan tahdo ikuisesti maleksia päiviä yksin kotona. Ja on se koira suloinen, mutta on se täytyy viedä ulos myös kaatosateessa ja illalla kun sohva vetäisi enemmän puoleensa kuin hyisevä musta ilma.

    Tosiaan ota koko paketti tai älä valita. Tai jos valitat, niin tee asioille jotain. (Et sinä Laura, vaan ihan yleisesti :)


    Hyvä teksti Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Just noin! Esim. Facebookissa tai blogissahan usein kerrotaan vain onnistumisista. Onhan sitä tutkittukin miten kamalasti kateutta sellainen voi jollekin aiheuttaa. Sellaiseen taipuvaisen ihmisen pitäisi vaan muistaa, että se on pintaa.

      Kiitos Ilona ♥

      Poista
  6. Osu ja uppos, ihanasti kirjoitat <3

    Sukat on kauniit, niin kuin koko postaus!

    VastaaPoista
  7. Oispa ihanat tuommoset villahousut. Pikkusen kun vielä jatkaisit, niin housut olisivat valmiina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin pitäis tehdä! Nehän ois kätevät :)
      Eikä tosiaan paljoa enää puuttuisi :D

      Poista
  8. Kauniit sukat ja viisaita sanoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos :)

      Tää asia on pyörinyt päässä paljon, kun on miettinyt tätä omaa tilannetta ja kuunnellut muiden elämiä. On niitä niin monenlaisia. Kumma laji tämä ihminen.

      Poista
  9. Harvalla juu se paketti on niin täydellisesti kasassa, että sitä voisi vaihtariksi kenellekään muulle mainostaa. Että ollaanpa vain (taas ainakin niin kauan kuin muistetaan) iloisia siitä, mitä meillä on. Kukaan ei voi koskaan kaikkea saada, ja elämä voi muuttua ihan jokaisella yhtäkkiä suuntaan tai toiseen. Jos ei murehdittais liikoja. Elettäis vain juuri nyt sitä onnellista elämää, sitä meidän omaa. Kiitos tästä + viimeisestä, ihana Lauranen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo en ajatellut lähteä markkinoimaan. Mä luulen, että toi mun myyntipuhe ei oo just se toimivin ;) Mennään näillä, eikä murehdita. Se meinaan on niin, että silloinhan vaan pilaa oman päivänsä ja sitä ei saa enää takaisin.

      Kiiiiiiitos viimeisestä! Oli ihan mahtavaa, että tulit Mummokerhoon mummoilemaan mukaan. Ja sun lahja. Voi sun kanssa, se oli aivan ihana ♥

      Poista
  10. Hienosti kirjoitit! Tuon kun aina muistaisi. Kauniit sukat ja ihana väri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tää jäi mun mieleen, kun luin jokin aika sitten siitä miten ahneus voi viedä ilon elämästä. Ja mä oon ihan varma, että se johtuu osin siitä, ettei nähdä kokonaisuutta. Nähdään se itseltä pois oleva, muttei jo saatua. Ja nähdään se puuttuva jollain muulla. Ei omaa elämää vaan voi verrata toiseen, kun on eri palasista kasattu. Eri aikaan oltu eri paikassa, eri ihmisten kanssa ja käyty läpi eri koettelemukset.

      Poista
  11. Aamupalaksi luin tekstejäsi. Niin osuvia. Ja itse olen ajatellut monesti sitäkin, että vaikka jonkun elämä näyttäytyisi aivan ihanteelliselle ja unelmalle, niin jos sen siirtäisi/voisi siirtää omille hartioilleen, niin ei se välttämättä enää olisikaan niin unelmaa. Kyllä niissä "täydellisissäkin elämissä" on aina jotkut vastoinkäymiset ja murheet. Jos ei muut niin ärsyttävä anoppi tai raivostuttava naapuri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin siinä voisi helposti käydä. Näkyy se siloiteltu pinta ja jää harmaalle alueelle ne arjen haasteet. Ei ymmärretä sitä, että joillekin esim. blogit ovat se oma "hyvän mielen juttu", eikä siellä näy murheet. Elämä vaikuttaa täydelliselle.

      Jos esimerkiksi sen toisen ihmisen unelmatyön laittaisi mun harteille, niin en olisikaan siitä niin innoissaan ja säteilevänä. Kiitos Pikku Akka :) Toivottavasti tämä aamupala oli maistuva ;)

      Poista
  12. Sukat ovat täydelliset, syyssukat. Kirjoitat asiasta, on hassua ettei ihminen osaa oikein koskaan olla täysin tyytyväinen. Sitä taitoa olisi hyvä opetella, minäkään en osaa olla niin kiitollinen kuin tahtoisin.

    Jään seuraamaan blogiasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Amanda! On se joo välillä hyvä herätellä itseään. Ettei mee samassa putkessa, kun aina. Pitäisi olla aika ajoin hetken verran tyhjää, että pysähtyisi miettimään. Itseään ja tulevaa.

      Tervetuloa mukaan :)

      Poista
  13. Vastaukset
    1. Kiitos ♥

      Oli ihana tehdä uudesta väristä. Seuraavaksi sama malli oranssina :)

      Poista
  14. Voihan räkä! Kirjottelin tänne jo pätkät ja sit se hävis.

    Mutta siis ihan totta joka sana ja hieno kirjoitus Laura!
    Kateus voi parhaammassa tapauksessa toimia hyvänä kimmokkeena toimia omia unelmia kohti (vai onko sille joku parempi sana..?)
    Pahimmassa tapauksessa kateus synnyttää vaan katkeruutta itseään ja muita kohtaan.
    Katkeruus - Se on paha tauti se.

    Ja mitkä sukat! Mä en ala. Miks mun sormet ei tottele ja tee tuollaisia?
    ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No voi koneet, koneet! Nää on tällaisia.

      Kiitos kauniista sanoista ♥ Totta jokainen. Kohtuus voi vielä eteenpäin, rajan yli yltynyt vetää matalalle. Niin kauan kai kaikki on hyvin, kun ottaa haluamansa tavoitteiksi ja suuntaa nenän niitä kohti. Eikä koe tulleensa väärin kohdelluksi.

      Eikö ne oo alkaneet sulle sukkia näpräämään, ompa tylsät sormet ;)
      Jos susta joskus tuntuu, että haluaisit tuollaisia tilailla, niin laita viestiä.
      Voisin jossain rakosessa ehtiä tekemään...

      Poista
  15. Oon ollut taas niin väsynyt etten ole jaksanut vierailla lainkaan blogimaailmassa. Mutta sitten kun vähän jaksaa ja tulee taas lukemaan, niin onpas vain ihana lukea näitä viisaita sanoja. Samanlaisia ajatuksia olen miettinyt viime aikoina. Pitäis vaan olla onnellinen siitä mitä on <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tiina!
      Voi hyvin ja pidä itsestäsi huolta ♥

      Poista
  16. Ihana kirjoitus <3 Eksyin blogiisi tänään ekaa kertaa Sisustushullujen kautta. Monta ihanaa tarinaa, tämä kosketti erityisesti. Koskaan ei voi tietää, mitä toisen ihmisen elämässä on semmoista, mitä ei ehkä itse jaksaisi edes kantaa. Ei edes välttämättä läheisimpien. Siksipä kahdehtiminen on niiiiiiiin turhaan kulutettua aikaa ettei juurikaan mikään muu. Ja toisaalta, elämältä on otettava vastaan usein pyytämättä niin hyvääkin ettei ikinä oli uskonut sellaista löytävänsä kuin niin pahaakin, että se syöksyy mieleen vuosikymmenienkin jälkeen eikä arpi/arvet parane koskaan tai semmoista mistä ei voisi kuvitella ihmisen selviävän. Että eiköhän se oma elämä iloineen ja suruineen, pelkoineen ja onnentunteineen oo se paras vaikkei oisikaan niin helppoa. Se on kuitenkin se oma tie. Kaikkeen ei voi vaikuttaa, osaan toki voi.
    Hyvää joulunodotusta siulle <3
    Tiina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Tiina ja kiitos sun sanoista ♥ Ihan samaa mieltä tuosta kadehtimisesta. Hukkaan mennyttä aikaa. Oma elämä on kuitenkin nyt tässä. Jos murehtii jotain menetettyä menettää taas lisää päiviä siinä pohtiessa. Nenä eteenpäin.

      Hyvää joulunodotusta sulle myös ♥

      Poista
  17. Mie tuun kerta toisensa jälkeen näitä ihastelemaan tänne. Nyt kun osaan palmikot ni nää on seuraavaks to do-listalla! Paljonko sie oot lisänny silmukoita näihin ylipolven versioihin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jeeee! Mahtavaa :)

      Kirjoittelin näiden ohjetta auki tässä tekstissä:
      http://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2013/10/pitkaa-ja-harmaata.html

      Laita viestiä vaikka, jos tulee kysymyksiä!
      Rentoa lauantaita ♥

      Poista
    2. Kiitos Laura! Nyt on jo kaks kuviota neulottu, sukka siis hyvällä mallilla. Pakko yrittää nukkuaki välillä, ihan hirvee neuloosi!

      Unohtui kysyä tossa aiemmin, mikä lanka tässä on? Toi väri on ihku, en osaa sitä yhdistää mihkää lankaan? :o

      Poista
    3. Hihihihiiii :)) Hullu neuloosi päällä! Nyt ne palmikot vie sutkin.
      Toivottavasti sait välissä nukuttua.

      Tää lanka on 7 veikka. En muista värin numeros, mutta on syksyllä värikartasta poistunut väri. Sain viimeiset kerät Novitan Lankadelin poistopisteestä myymälän peränurkasta.

      Poista
    4. Hahaa! Vaikkei vihree oo miun väri, niin löysin novitan nettikaupasta just tätä vihreetä. Nää näyttää niin hyvältä tuossa!

      Poista
    5. Hei mahtavaa! Lopputuloksesta kuvia odotellessa :)

      Poista
    6. Toinen sukka on valmis ja toinen kärkeä vaille, mut ilmeisesti meillä on niin erilainen käsiala, et miu sukat ei kyllä noin ylös yletä kaverin koivissa vaikka kuinka koetti venyttää. :( Mut tietääpähä ens kerralla tehä vielä pidemmät, hihi! :D

      Poista
    7. Oho! Onko sulla niin tiukka käsiala siis? Teitkö suoraan Novitan ohjeen mukaan vai lisäsitkö pituutta + silmukoita polven yli menevään osaan?

      Poista
    8. Tein sillä siu ohjeella, kuviokerroksia 11 varteen ja sillee. En sanois et tiukka, semmonen perus :) ei oo tiukat mut lyhyemmät ku siulla :D

      Poista
    9. :DDD No mutta onpa jännä. Tässä tän taas huomaa, että käsintehty ei oo koskaan samanlainen, kun toisen. Mulla alkoi muuten tehdä mieli neuloa tällaisia taas. Viime kerrasta on jo hetki aikaa.

      Poista