30.11.2013

Tää on meidän panos


Meidän panos  Ihan mahtava määrä tavaraa ja hyvään tarkoitukseen. Mahtavat naiset, kun lähditte mukaan mun haasteeseen. Nämä kaikki ovat hyväntekeväisyyteen lahjoitettuja ja ostettavissa huomenna sunnuntaina 1.12.2013 Pihlajamäen nuorisotalon Perinteisistä Käsiytömyyjäisistä klo.10-16.00 Canelipuun pöydästä.

Viimeisimmät toimitukset ovat saapuneet ja mukaan saatiin vielä Silmukan saalistajan söpöt kuusenkoristeet ja ihania pikkujoulukoruja Silja Maarialta (keltaiset hintalaput) + Emilialta (mustalla alustalla).




Itse innostuin vääntämään vielä tonttuja. He ovat vasemmalta oikealle Veikko, Risto, Onni ja Elviira. Saivat seuraavanlaiset nimilaput kylkeensä:

Veikon lempipuuhaa on kuunnella itse hakattujen halkojen ritinää takassa. Se tekee Veikolle joulun. Risto on ujo kaveri, eikä niin vikkelä liikkeissään. Siksi hän on se, joka useiten nähdään ikkunan alla. Onni on vilukissa. Hän ei ikkunoiden alla kurkkimisesta perusta. Mieluiten söisi riisipuuroa tuvan perällä. Elviira on perinteiden ystävä. Joisi glöginsä sekä rusinoilla, että manteleilla.


Aiemmin saapuneista kuvan tuotteista löytyy lisää täällä.

Kiitos vielä kaikille haasteeseen vastanneille 

Laura / Lauramainen
Piia / Kahden vaiheilla
Ilona / Keskeneräinen
Emilia / Pihlajan oksalla
Silja Maaria / Mintunmustaa
Silmukan saalistaja

Kaksi Canelipuun perustajajäsenistä on parhaillaan Intiassa vierailemassa. Viimeiset kuulumiset on juuri päivitetty blogiin ja ne löytyy täältä.

Koululla aloitetaan kouluruokailu tammikuussa. Neljä lahjoittajaa puuttuu vielä. Muistaakseni summa oli 10€ kuussa, jolla saa ruuan yhtenä päivänä koko koululle. Jos kiinnostuit, lisätietoja saat osoitteesta info[at]canelipuu.com

Kaikki yhdistyksen jäsenet ovat vapaaehtoisia ja lahjoittajien antama panos menee suoraan kohteeseen. Pankkimaksut, postikulkut, matkat jne maksetaan itse. Tästä lisää täällä.

29.11.2013

Ulkovalo






Tyynelään ostettiin Tarjoustalosta valoköynnös. Tuli siinä kiinnitystä suunnitellessa sitten mieleen, että vanhaan lampunkehikkoonhan se sopisi. Onneksi oli yläkerran komerossa yksi ylimääräinen. Riisuttiin siitä kangas pois, kieputettiin valot tilalle ja kiinnitettiin nippusiteillä. Johto mahtui oven saranapuolelta läpi, kun ulkona ei ole pistorasiaa. Nyt ei ole enää terassilla pimeää. Tämä oli puuhakkaan viime viikonlopun aikaansaannos nro 3/6.

Nyt mä viimeistelen täällä sunnuntain myyjäisiin meneviä tonttuja. Ja hihittelen niiden hassuille ilmeille. Toivottavasti huomen aamulla paistaa, että saisin hyvin kuvattua ne blogiin. Sain myös kaikki loput haasteen kautta myyntiin tulevat tällä viikolla. Niistäkin siis lisää huomenissa. Leppoisat perjantait jokaiseen tupaan  

28.11.2013

Onnellisen sukat

palmikkosukat villasukat

palmikkovillasukat villasukat

En yleensä käytä sanoja tyytyväinen tai kiitollinen. Tyytyväinen tuntuu riman madaltamiselta ja kiitollisuus velalta. Niissä on sama kaiku, kuin "Ihan hyvässä". Mun sana on onnellinen. Näitä sukkia tehdessäni mietin paljon onnea ja terveyttä. Näiden saaja kertoi minulle tarinansa ja sukista tuli vielä tärkeämmät. Oman tarinani kautta saajalle ja hänen tarinansa kautta minulle. Oma avoimuus toimii jotenkin heijastimena pimeässä, olen huomannut. Vähän välkkyy ja näyttää, että täällä ollaan. Uskaltaa sitten lähestyä. Olen saanut paljon, kun olen antanut itsestäni. Siis onnellinen. Jälleen kerran.

Ihmiset valittaa ihan hirveän herkästi. Kaupassa, Facebookissa, puhelimessa, lenkkipolulla. Valitus koskee yleensä sitä, että haluaisi jotain enemmän. Jotain jonkun toisen elämästä. Pienen palan, muttei kuitenkaan koko pakettia. Kateellisuuttakin. Syyllistyn siihen itsekin, joten laitan tämän nyt tähän. Muistutuksesi. 

Joku saattaisi haluta minun elämästäni: kodin, miehen, aikaa, ystäviä. Minä voisin haluta yhden ystäväni työn, toisen terveyden, kolmannelta lapset, neljänneltä ajokortin, auton ja koiran. Kyse on kuitenkin siitä mistä olisin valmis luopumaan, että saisin nämä tilalle. En mistään mitä minulla nyt on. 

Pakettia, jossa on valikoitu parhaat päältä, ei voi vain poimia. Kaikkea ei kukaan kuitenkaan haluaisi vaihtaa. Sillä yhdellä on kyllä ne ihanat lapset. Jos mä vaihtaisin sen kanssa? No en. En tahtoisi ottaa sitä  työtä, ei se olisi se mun unelmaduuni. En sitä asuinpaikkaa, ei se olisi mun oma koti. En niitä murheita sukulaisten kanssa tai niitä arjen kiireitä. Tuskin kukaan myöskään haluaisi mun elämään vaihtaa: paketissa tulisi lisää aikaa, koti, mies ja ystäviä. Ja sitten samaan syssyyn aivoinfarktit, endometrioosit ja uuden ammatin etsiminen. Ei taida houkutella?

Vaikka kaikki ei ole ihan justiinsa kohdillaan juuri nyt, niin saan silti tehdä niitä asioita mitkä on mulle rakkaimpia ja elää mun rakkaimpien kanssa. Näin on paras mulle. Ja jos ei olisi, tekisin aktiivisesti jotain toisin. Tulevaisuutta mielenkiinnolla odottaen

Palmikkosukat on tehty sillä samalla Novitan ohjeella, jota olen käyttänyt paljon. 
Ylipolven osaan olen lisännyt nurjia silmukoita neulekaavaan.

// Seuraa blogiani Facebook, Bloglovin, Blogilista, Pinterest //

27.11.2013

Koukut kylpytakeille




Se väri oli niin hieno, että tuli se hulluus. Tiedätte varmaan sen tilanteen: "Mihin tätä vielä laittaisi?" Tämä naulakko on se mistä se alkoi. Sitten se levisi sinne eteiseen.

Käytiin aiemmin ostamassa meille Marimekolta kylpytakit. Kyllä muuten kelpasi jäähdytellä kirkkaan tähtitaivaan alla. En ole ennen ymmärtänyt lainkaan kylpytakin tarkoitusta. Pitänyt epäkäytännöllisenä ja outona. Nyt ymmärrän. Seistiin pimeässä pikkupakkasessa ja jaettiin pullo olutta. Sitten takaisin kynttilälyhdyn valoon saunan lauteille.

Kylpytakeille tehtiin viime viikonloppuna paikka makuuhuoneen nurkkaan navetalta/pajalta löytyneestä laudan pätkästä ja Habon My-koukuista. Kylpyhuoneen koukut on niin alhaalla, että laahaisivat maata. Ahdastakin tulisi. Tuohon ne on saunan jälkeen kiva jättää, kun vaihtaa yöasuun. Tämä oli siis viikonlopun projekteista numero 2/6. Melko pirteä.

Tyynelän makuuhuoneesta lisää täällä.

26.11.2013

Koukuttu, koukutettu, koukussa












Niin paistoi aurinko ihanasti sunnuntaina, että mentiin ulos kuvaamaan viimeisin valmistunut. Koukkuaminen oli mulle ihan uusi tekniikka. Nyt oon koukussa. Syntyi huppu / huivi / kauluri. Tätä oli erittäin kiva tehdä. Koukkusin ensin neljä eriväristä soiroa, jokaisessa leveyttä 8 silmukkaa ja pituutta 105 kerrosta. Sitten virkkasin soirot pitkiltä sivuilta yhteen. Virkkasin koko kappaleen ulkoreunat ympäri ja viimeiseksi etu+takakeskisauman. Lankana Novitan Hanko, koukkuna numero 6. Tällä kertaa kuvaaminenkin meni mukavasti. Ei tullut sanomista, eikä maailmojensotaa. Vissiin tuo maalaisilma sopii mulle.

Koukkuamisesta lisää täällä.

Ohje on omani, jos lainaat sitä, niin mainitsethan lähteen kuvia julkaistessasi.

// Seuraa blogiani Facebook, Bloglovin, Blogilista, Pinterest //

25.11.2013

Eteinen ja naulakko













Viikonloppuna oltiin puuhakkaita ja saatiin ihan kamalasti aikaan. Janne sahasi, hioi ja kolusi navetalla. Minä maalasin, sprayasin js virittelin. Esittelyssä projekti nro: 1/6 eteinen. 

Naulakko oli talossa jo ostaessa. Nyt se sai vain uutta väriä pintaan. Ihan mahtavasti hyödynnetty viistoa portaiden alustilaa, joka muuten jäisi hukkakäytölle. 

Maalasin samalla maalilla myös avaintaulun, joka on ystävältä saadun tupaantuliaslahjan alapuolella. Lahja kuvaa muistaakseni vaurauden jumalatarta Lakshmia. Tai ainakin niin haluan uskoa, koska Lakshmi yhdistetään aitouteen ja hengelliseen voimaan. Lakshmilta voi pyytää onnea perheelle, avioliitolle ja ystäville, sekä ruokaa ja terveyttä. Lakshmi tulee vain puhtaiseen kotiin, joissa asuu ahkeria ihmisiä. 

Peili ja koristenaulakko ovat ystävän käsialaa viime syksyltä. Ne on molemmat tehty Tyynelässä jo valmiiksi olleista tarvikkeista: vanhasta ikkunanpokasta ja saunan seinälaudasta. Koristenaulakossa roikkuu "Peruskorjaajan 10 käskyä" ja mun kirppisaarteita. 

Peilin kautta jotenkuten näkyvä pikkupöytä on lahja Jannen tädiltä ja sen päällä oleva vanha puukori pitää sisällään lukemista. 

Eteisen matto on saatu Jannen isän kellarista ja vanha lautalattia on maalattu jo aiemmin Uulalla. Lattian väri sopii hyvin jo edellisten omistajien valitsemaan tapettiin. Melkein tekisi mieli laittaa yhtä jo olemassa olevaa tapettia tuonne naulakon takaseinään. Se on hiukan erilainen, mutta kävisi kuitenkin.

Sinne ne takit jäi vielä roikkumaan tuuletustelineelle. En uskaltanut vielä naulakkoon nostaa, kuin kuvauksen ajaksi, ettei henkareista jää jälkiä maaliin. Kuivukoot kunnolla, ehtii ensi kerrallakin.

Onnistunutta alkuviikkoa ja aurinkoa 

24.11.2013

Unikkotunnustus


Mari Onnenapiloita blogista muisti mua ihanasti ja lähetti Unikkotunnustuksen. Kiitokset Marille 
Unikko annetaan eteenpäin kymmenelle ilahduttaneelle.

Haluaisin levittää hyvää mieltä eteenpäin seuraaville ihanille:


Te piristätte, nauratatte, herätätte, havahdutatte, puhuttelette ja inspiroitte. Kiitos ja terveisiä teille 

23.11.2013

Puuhakkaat







Tyynelässä tapahtuu. Ollaan kaksin. Aurinko paistaa ja virtaa riittää. Ai jai jai…. en millään malttaisi olla kertomatta mitä kaikkea on tulossa. Tässä vilaukselta. Maalia, maalia, maalia, puuliimaa ja vanhoja parketin palasia. Kumpa kuivuisivat pian.

Rentoa lauantaita. Tee sitä mistä nautit eniten 

22.11.2013

Kurkistus myyjäisiin meneviin





Sydäntä lämmittää nämä ihmiset ihanaiset, jotka lähtivät haasteeseeni mukaan  Tässä kurkistus myyjäisiin tuleviin tuotteisiin. Kiinnostuitko? Näitä ja paljon muita tuotteita on mahdollisuus hankkia Canelipuun pöydästä käsityömyyjäisistä Pihlajamäen nuorisotalolla 1.12.2013

Korut rasioissa: Laura / Lauramainen

Puput lensi Islannista asti: Piia / Kahden vaiheilla

Magneetteja askarteli: Ilona / Keskeneräinen

Massakoruja tulossa: Emilia / Pihlajan oksalla

Helmikoruja tulossa: Silja / Mintunmustaa

Neulotut ja virkatut mun näpertämiä.

Jos vielä innostuit ja haluat mukaan tekemään hyvää, niin tavarat ehtii toimittamaan minulle ensi viikon aikana tai suoraan myyntipaikalle sunnuntaina. Lisätietoa haasteesta täällä. Myyjäisistä täällä ja täällä.

// Seuraa blogiani Facebook, Bloglovin, Blogilista, Pinterest //

21.11.2013

Hay About a Chair











Käytiin Levin reissulla kyläilemässä Oulussa. Siellä samassa ihanassa paikassa, mistä jo aiemmin kirjoittelin. Ensimmäisenä pisti silmään uudet ihanat tuolit. Jo ennen taloksi asettumista / kuulumisten kysymistä ehdin pyytää luvan kuvata ennen kotimatkaa. Aivan mahtavat väripilkut ja kaiken lisäksi erittäin hyvät istua. Punaisten lisäksi oli hankittu myös kaksi mustaa. Kaunista. En malta odottaa, että uusi pöytäkin saapuu.

Tämä on sellainen paikka missä on heti, kuin kotonaan. Tiedätte varmaan sen, kun joku on ihan oman oloista, vaikka ihan erilaista, kuin kotona? Eihän 1926 rakennettua kerrostaloa keskustassa ja tätä voi mitenkään rinnastaa (eri henki, eri tyyli ja eri kalusteet), mutta jos mä rakennuttaisin omakotitalon, se olisi todella jotain tällaista. Täytyy taas pian tunkeutua vieraisille.

Tuolit Hay About a Chair
Sohva Natuzzi Plaza
Nojatuolit Interface Amigo
Työtasolla Bodum Bistro veitsiteline ja Pentikin leipälaudat