Erikoisviikko





Kummallinen viikko takana. Käsitöitä huomattavasti vähemmän, kun normaalisti. Ulkoilua taas enemmän. Kiitos siitä Sulolle. Olen saanut paljon. Onhan se hellyyttävä. Aamuisin heiluttaa häntää kuin ei oltaisi viikkoihin tavattu, ulisee sammakkoasennossa perään lenkillä jos toinen taluttaa ja toinen juoksee kovempaa, kellahtaa jatkuvasti selälleen rapsutuksia odottamaan ja tapittaa kiltisti makupalan vieressä lupaa odottaen. Toisaalta taas iltaisin hän on kuin teini-ikäinen, ei usko sanaakaan, juoksee päättömästi suuntaa vailla, ei malta nukkua, istuu hylkäämisen pelossa mahdollisimman lähellä, mieluiten jalan päällä, ettei kukaan vaan pääse liikkumaan huomaamatta ja hyppää sohvalle toispuoleinen virne naamallaan. Hähää. Hoitojakso on puolessa välissä. Sisko kohta kotiutuu Thaimaan lämmöstä. Katsotaan mitkä fiilikset ovat siinä vaiheessa. Kummipoikakin muuten soitteli ja taas oli kamalan kova ikävä. Nyt Suloa, ei mua tällä kertaa.