5.2.2014

Ihailtavaa asennoitumista!







Paikka, jossa kävin posliinimaalaamassa on lopetettu. Liikkeen omistaja / opettaja malttoi vihdoin  jäädä eläkkeelle. Nyt hän kokkailee kotona puu-uunissa luomupuuroa ja viettää leppoisia vapaapäiviä. Ansaittuja sellaisia. Hän olisi voinut tehdä tämän jo jokunen vuosi sitten. Se oli elämäntyön lisäksi hänelle rakas harrastus. Edeltäjiensä hän oli nähnyt tekevän sitä aina loppuun saakka ja valitsi itse onneksi toisin. 

Mä haluaisin myös löytää sen paikan. 
Sen, johon suhtautuisin noin intohimoisesti ja samalla lempeästi. 

Posliinimaalauksesta jäi hyvät muistot. Puoli kahdentoista kahvilla käytiin parhaat keskustelut. Me pari kolmekymppistä, muutama eläke-iän ohittanut ja yksi kasikympinen. He jaksoivat kerta kerralta yllättää mut. Se oli oikea mummokerho se.

Nyt on edessä uuden tyyppinen ongelma. Mihin sitten, kun tänä keväänä alkaa maalisivellintä heilututtaa? Suosituksia kurssipaikoista? Kokemuksia kotiuunissa poltettavista väreistä?

Kuvissa mun maalaamat lautaset. Pienempi syksyltä 2012 ja suurempi viime keväältä. Samat, jotka esiintyivät blogissa jo aiemmin. 
Mahtavaa, että olen voinut tehdä jotain, joka jää ihan joka päiväiseen käyttöön.

20 kommenttia

  1. Olet todella taitava...lautaset ovat hienot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Irmastiina :)
      Toivotaan, että pääsen jonnekin "taiteilemaan" vielä lisää.

      Poista
  2. Minen tajua, miten joku noin osaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyl sie sit tajuat, ku mie sen uuen paikan löyvän ni myö voijjaan mennä yhessä ;)

      Poista
  3. Siis mitä?!?! Oletko itse maalanut nuo lautaset! Miten hienot! Osaat vaikka mitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä joo :) Mulla olisi siellä paras opettaja ja niin innostava seura, että yllätin itsenikin. Aloitin harjoituslaatalla (kaakelin pala) ja sit tuo ruskea ja sen jälkeen tein tuon kirjavan.

      Nyt tosiaan kutkuttaisi mennä taas, mutta samaa paikkaa ei enää ole :(

      Kiitos Karkkis kauniista sanoista ♥

      Poista
  4. Voi kun tosiaan itsekin löytäisi sen homman, johon voisi loppuelämänsä suhtautua noin intohimoisesti, ja saisi vielä riittävän elannon siitä! :)

    Mie oon vähän haaveillut myös posliinimaalauksesta, nämä sun lautaset ei kyllä vähennä intoa... Upeita!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta. Tuntuu vaan, etät nykyään tahti on työelämässä niin kireä, että pitää olla hypernopea, että mahtuu johonkin väliin. Tilausuudet menee ohi niin vauhdilla, että on kiinni myös tuurista, ei taidosta.

      Suosittelen kokeilemaan. Mä jo kävin hiplaamassa jotain kotiuunissa poltettavia värejä, siveltimiä ja ohenteita. Ehkä hankintalistalle. Tai synttärilahjatoiveeksi ens viikolle :)

      Poista
    2. Sanoppa muuta! Mutta vielä ainakin (sokeasti?) luotan siihen, että joku kohtalo tulee mun kohdalle jossain sopivassa kohdassa :D

      Poista
    3. Hyvä! Mennään sillä uskolla eteenpäin ♥

      Poista
  5. No huh huh miten hienot lautaset! Ostin just posliinitussin, mutta siinä on kökkö talttamainen kärki, jolla ei saa tarkkaa jälkeä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Joanna ♥

      No voi höh. Sellaista siis ei ainakaan. Mä just kelasin, että jos sijoittaisi pariin siveltimeen+niihin ohenteisiin/öljyihin/tärpättiin ja edes mustaan väriin vain. Ja kokeilisi. Tai sitten työväenopiston kurssille :)

      Poista
  6. Oi ja vau miten upeat lautaset! :) Ihan kuin suoraan kaupan hyllyltä!

    Toinen mummuistanikin harrasti posliinimaalausta kun olin pieni ja vielä heiman silloinkin kun olin jo melkein aikuinen. Nyt ikää jo melkein 90, eikä enää pysty maalaamaan. Kaipaa rakasta harrastusta kyllä kovasti. Itsekkin sain mummun maalaamia Muumi-astioita pienenä ja rippilahjaksi puolen tusinan kahviastiaston :) Ne ovat rakkaita ne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥

      Se on kyllä koukuttava harrastus. Ehkä susta tulee teidän perheen seuraava lahjojen tekijä ;)
      Kunnioitettavaan ikään saakka on muuten mummusi päässyt :)

      Poista
    2. Ei ainakaan vielä ole tuo posliinimaalauskärpänen puraissut, mutta mistä sitäkään koskaan tietää! :) On muuten moni tuntemani mummu päässyt yhtä kunnioitettavaan ikään, niin molemmat omat mummuni (jotka siis molemmat porskuttavat edelleen), kuin muitakin, joita tunnen. Antaa hieman toivoa omastakin pitkästä iästä ;)

      Poista
    3. No se on hei hyvä. Sulla on erittäin paljon aikaa innostua vaikka mistä. Vaikka tästäkin ;)

      Poista
  7. Eikä, onko noi sun tuotantoa?!? Luulin ihan tuota toista lautasta joksikin designer-lautaseksi, ennen kuin rupesin tekstiä lukemaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii :) Joo. Omat on. Ruskea tein mallista, kun opettelin eri tekniikoita ja sitä miten kokonaisuus rakentuu. Toisen suunnittelin ja toteutin ihan omin päin. Ensin rajat ja sitten värit.

      Kiitos Niina, tuli hyvä mieli :)

      Poista