Kuollutmeri ja Jerusalem




Lomalla herätys puoli kuuden hujakoilla ja bussiin viideksi tunniksi per suunta. Miltä kuulostaa? Ensin innostuin. Kuollutmeri ja Israel - hyvällehän se kuulostaa. Sen Petran jälkeen ajatus kuitenkin tuntui vähän raskaalle. Onneksi matka oli jo maksettu, joten herätyskello soi ja me hyppäsimme aamiaislaatikoiden kanssa bussiin. Parin tunnin päästä tuossa kummassa öljymäisessä vedessä kelluessa, valkoisen suolan kipristellessä varpaita, olo oli autuas. Todellakin kannatti. Vahva fiilis jo ensimmäisen stopin jälkeen. 

Toinen pysähdys ja matkan määränpää oli Jerusalem; Öljymäki sekä vanhan kaupungin kapeat ja kiemuraiset kujat. Kaupungista jäi kaksijakoiset fiilikset. Jotenkin rujoa miten se historia, usko ja omistautuminen elää rinta rinnan kasvavan kaupungin, uusien hopeisten raitiovaunujen ja Google-paitoja myyvien katukauppiaiden kanssa.




















Itkumuurin, Via Dolorosan, Pyhän haudan kirkon ja ruokailun jälkeen olin erittäin tyytyväinen, että kallistuimme enemmin tähän ohjattuun kierrokseen. Ilman opasta tästä ei olisi saanut puoliakaan irti. 

Nämä taisi olla sellaisia kerran elämässä tilanteita. Mitkä on sun sellaisia? Jo tapahtuneita vai tulevia?