Mummokerho ♥
Mummokerho. Yksi niistä asioista, joista olen juuri nyt erityisen onnellinen. Mummis on kokoontunut meillä säännöllisen epäsäännöllisesti arki-iltaisin jo syyskuusta saakka. Joskus joka viikko, joskus joka toinen, joulun aikaan oli pidempikin paussi. Ollaan herkuteltu ihan törkeitä määriä, neulottu, naurettu, juotu viiniäkin lasi pari. Mummoilemassa käy naisia kolmen ja neljän kympin välissä. Yksi ei ollut neulonut 23 vuoteen ja tekee jo pitkiä pitsisukkia. Yksi leipoi kerran piimäkakun, toinen pullia. Yhdellä valmistuu kohta virtahepo, toinen aloitti juuri ensimmäiset sukkansa. Eräs sanoi tullessaan, ettei ainakaan neulo, mutta pian jo suunnitteli miten sitä voisi tehdä töissä salaa. Yksi laskee kerroksia sotilaallisella kurilla, toinen vetää fiiliksellä.
Yksi on käynyt kerran, toinen joka kerta. Monikaan ei tuntenut aluksi toisiaan, mutta juttu luistaa. Eräs on jäänyt ystäväksi entisestä työpaikasta, toiseen olen tutustunut blogin kautta, kolmannelle olin joskus aikoja sitten esimies, neljäs ja viides ovat Jannen kavereiden parempia puoliskoja, mulle sitä kautta ystäviksi tulleita.
Tämä lähti liikkelle Facebookissa. Siitä, että mä olen ehkä tullut vanhaksi. Rupesi rasittamaan, että ihmisiä tuli usein nähtyä vain viikonloppuisin. Ei mua huvita ihan joka tapaamisella juoda viiniä ja istua iltaa aamuun asti. Enkä mä halua elää niitä neljää päivää odotellen niitä kahta, joilloin tapahtuu ja sitten nukkua yhtä. Toki mä voin edelleen kutsua vieraita viikonlopuksi ja mennä juhliin, mutta painopiste on muualla. Minne on muuten kadonnut kyläilykulttuuri?
Voi että tuo kolahti: " Enkä mä halua elää niitä neljää päivää odotellen niitä kahta, joilloin tapahtuu ja sitten nukkua yhtä."
VastaaPoistaIhana postaus. Sulla ne on aina sellaisia. Ilahduttavia! Kiitos kun bloggaat! :)
Jesss. Kiitti Johanna :) Kiva kuulla, että hyvä fiilis välittyy sinne ruutujen toiselle puolellekin. Sithän tää ajaa asiansa. Mun lempiharrastus, mistä on iloa jollekin muullekin. Yksi onnenaihe lisää ♥
PoistaNiin totta.
VastaaPoistaMä elän jotain vaihetta (ruuhkavuosia?) ja tuntuu että aika on muka kortilla. Mihin sitä muka on niin kiire?
-ei mihinkään.
No sano muuta!
PoistaUsein ne isoimmat asiat ajoittuvat siihen samaan aikaan. Tsemppiä hei niiden kanssa! Toivottavasti tahti muuttuu sinulle sopivaksi pian :)
Mä oon muuten kiinnittänyt huomiota, miten ihmiset juoksee koko ajan jonnekin. Ainakin julkisilla paikoilla. Sit kotona menee helposti aika sohvan nurkassa. Eikä siis siinä mitään, jos se on sitä parasta mitä tietää (niinkuin usein mulle ;)) mutta sen vuoksi ei kannata kiirehtiä muualla. Kai se on usein priorisoinnistakin kiinni.
Mulla tietysti on nykyään vääristynyt tämä ajankulu, kun en ole töissä, mutta… paljonko siinä oikeasti voittaa, jos juoksee metroon? Siitä saa ehkä muutaman extraminuutin, mutta kaupanpäälle myös sen ahdistavan kiireen tunteen.
Hyvä kysymys tuo, että minne on kadonnut kyläilykulttuuri. Nykyään ollaan jotenkin niin hmm.. En tiedä mitä, mutta sellainen spontaani kyläily on ainakin täällä "kaupungissa" aika vieras käsite ihmisille.
VastaaPoistaMinä olen löytänyt ihmisen, jolle voin soittaa ja jonka luokse voin kävellä suoraan lukitsemattomasta ovesta ja olen aina tervetullut. Lapsineni tai ilman. Jotenkin tämä on yllättänyt minut, että on vielä sellaisia ihmisiä, joille ei kaikki ole ihan niin justiinsa. Saa tulla ja mennä. Eikä aina tarvitse olla asiaa. Tai sovittu juttu.
Mutta sovitut jututkin.. Niitä kaipaa enemmän. Juuri tuota kyläilyä. Sellaista ilman stressiä juttua. Sellaista, ettei tarvitse aina laittaa pöytää koreaksi jos ei jaksa. Sellaista, että pelkkä tee voi joskus riittää. Sellaista, että keskiössä on ihmiset.
Teidän ystävyys kuulostaa erittäin hyvälle :) Hyvä mieli tulee tuollaisesta.
PoistaToi osui erittäin hyvin tuo asioista sopiminen. Se on ihmeellinen asia. Nykyään ei nää ketään, jos sitä ei ole ennalta päätetty. Ja sovitettu kalenteriin viikkoja etukäteen. Hyvä jos onnistuu silloinkaan. Loppujen lopuksi se kuitenkin on niin, että ne yllättäen tehdyt asiat osoittautuvat usein parhaiksi, koska niihin ei kohdistu niin paljon odotuksia. Meillä olisi meidän mummoilta vähän opittavaa ;)
Samat ajatukse täällä tuon neljän päivän odottelun suhteen. Painotus saa olla tasaisesti pitkin viikkoa! En osaa "elää vain vkl" elämää :)
VastaaPoistaKyllä ♥ Arki ja ne normipäivät on kuitenkin niitä parhaita.
PoistaAika paljon onnettomampi olisi, jos ei osaisi niistä nauttia.
Eläisi elämästään ainoastaan sen 28 prosenttia.
Hyvin kirjoitettu :)
VastaaPoistaKiitos Miia :) Tuntuu hyvälle, että tästä on heräsi muillekin tuttuja tunteita.
PoistaIhana mummokerho. Ihanaa, kun kokoonnutte kotona. Ihan eri fiilis kuin kahvilakerhoissa (ei niissäkään mitään vikaa tietenkään).
VastaaPoistaNiin on :) Hyvä fiilis! Koti on paras paikka ja mä mielelläni kutsun sinne muitakin. On hyvä ja rauhallinen olla.
PoistaIhanalta kuulostaa. Meilläkin oli vuosia "käsityökerho" jossa eri ikäiset ihmiset kävimme toistemme luona neulomassa ja herkuttelemassa. Sitten porukka alkoi paisua, niin siirryimme julkisiin tiloihin kahviloihin ym. Harmi vaan kun kerho on nyt hiipunut..
VastaaPoistaEi vitsi. Voi kun saisitte sen vielä elvytettyä. On se niin hauskaa hommaa!
PoistaSit voiskin järjestää valtakunnallisen mummokerhojen kokouksen ;)
Se olis kyllä mahtava idis :)
PoistaLisää sosiaalista toimintaa :)
PoistaKivan kuuloinen mummokerho teillä! Tuollaisista illoista saa kyllä voimaa ihan mahdottomasti. Ja miekin kovasti harmittelen kyläilykulttuurin katoamista. Vielä opiskeluaikoina oli niin läheisiä ystäviä lähistöllä, että oli helppo pistäytyä kylään tuosta vaan, mutta nyt on porukka kaikonnut ympäri suomea...
VastaaPoistaJoo mä just sunnuntaina sanoinkin muille, että ihmeen paljon voimaa saa yhdestä kupista kahvia ja hyvästä seurasta :)
PoistaTylsä tuo kyläilykulttuurin kehitys. Onkohan se osittain tämä kaupungistuminen mikä sen tekee? Ei asuta enää niin yhteisöllisesti, että ollaan menty siitä ihan toiseen ääripäähän. Ollaan suljettujen rappukäytävien takana turvassa. Koetaan, ettei kannata "tuppautua".
Mä saan onneksi huomenakin "vieraita". Soitin siskolle tuossa pari tuntia sitten ja pyysin syömään. Lupasivat tulla koko porukalla heti töiden jälkeen. Menee viikot nopeasti, kun on näin kivoja keskeytyksiä.
Oi, ihanan kuuloinen mummokerho! Mä oon onneksi saanut naapurin vähän innostumaan neulomisesta, muuten olisin varmasti lähtenyt naapurustoa kiertelemään neulovien mummojen toivossa. Toistaiseksi täältä ei kauheesti ole kavereita löytynyt ja vielä vähemmän taitaa olla mun ikäisiä, joita kiinnostaa neulominen. Turhan monet haluisivat vain ryypiskellä ja tanssia, mua kun ei kiinnosta kumpikaan :D
VastaaPoistaOotko sä Heidi muuttanut just jonnekin? Onneksi on löytynyt edes joku käsityöintoinen. Muuten sulla alkaisi kohta mennä aika niitä Facebookin neuleryhmiä selatessa. Sinne aina jotenkin unohtuuu ;)
PoistaOn se kyllä kiva neuloa jonkun kanssa… muuten se on aika yksinäinen harrastus. Telkkaria esimerkiksi tulee katsottua aika paljon nykyään samalla, kun kilkuttelee puikkoja. Tai kuunneltua musiikkia. Kiva saada siihen jotain sosiaalista mukaan joskus.
Toivottavasti sä löydät oman Mummokerhon pian ympärillesi :)
Eee, kohta ollaan täällä asuttu kaksi vuotta. Ei vaan samanhenkisiä tyyppejä tunnu löytyvän, siksi kai niitä ei ole kouluistakaan tms jäänyt. On ainakin ollut helppo muuttaa paikasta toiseen :) On mulla kissat, koirat ja mies :) Plus tuo naapuri, joka tosin ei meinaa uskoa, etten sen kanssa baareihin lähde :) Sen takia mä niitä mummoja ajattelin alunperin metsästää, kun niillä tuntuis olevan ajatukset samanlaisia ku mulla :)
PoistaNiin sitä piti sanomani vielä, että verkossahan toki on paljonkin tuttuja ja ihmisiä, joiden kanssa voi neuloa ja rupatella samaan aikaan. :) Mutta tosiaan sellaista spontaania kyläilyä ei ihmiset enää harrasta.. Kaikkien elämä on niin aikataulutettua, että tuntuu kovin vaikealta saada mitään rentoa tapaamista edes sovittua mihinkään väliin :)
PoistaToi on kyllä paha, jos ei oel samanhenkistä porukkaa. Tai jos toinen muuttuu / muuttaa. Jos ei itse ole verkossa tai puhelimen kanssa aktiivinen, niin voisi olla tylsää.
PoistaOnneksi blogeissa ja fb:ssa on nykyään paljon sosiaalista toimintaa. Olisi mullakin varmaan erilainen vuosi ollut takana, jos en kirjoittaisi. Paljon yksinäisempi.
Täysin spontaani kyläily puuttuu munkin elämästä. Täytyy sanoa, etten edes muista miltä meidän ovikello kuulostaa. Vieläläköhän ne asentaa niitä uusiin taloihin ;)
<3 Onneksi on Mummis! Ja onneksi sinä oot. <3
VastaaPoistaSamoin sinne sydämmien kanssa ♥♥
PoistaEns viikolla taas!
Mitäs me mummot. ♥
VastaaPoistaGo Mummot ♥
PoistaJos mulla ei ois pitkät välimatkat joka paikkaan niin meilläkin kokoontuis tällainen ehdottomasti! Tai sanotaanko että jos kaikilla ei ois pitkä matka mun luo :D
VastaaPoistaHyvä tarkennus :D Onneksi on tämä blogimaailma. Mekin sun kanssa jutellaan aika usein, vaikka välimatka onkin pitkä.
PoistaMulla taitaa omat kyläilyreissut lisääntyä tuossa kuukauden kuluttua. Sisko perheineen muuttaa "maalle" omakotitaloon. Täytyy mennä tuohon Kamppiin tutustumaan, että mistähän ne pitkänmatkanbussit lähtee ;)
Ylipäätään, onneksi on internet! :D On edes joitain sosiaalisia kontakteja täällä keskellä-ei-mitäänkin <3
PoistaJa matkailu avartaa ;)
No niinpä. Ei enää osaisi olla ilman, vaikka nuorempana tää ois kuulostanut joltain tieteiselokuvahommalta. Saati, että sulle ois kerrottu, että autossa voi kuulua ääni, joka kertoo sulle mihin pitää kääntyä :D
PoistaBlogissani on sinulle Minun värini haaste :)
VastaaPoistaKiitos Johanna :)
PoistaMä käyn kurkkimassa ja tartun siihen pian. Tällä hetkellä on ruuhkaa, kun on parit vielä vastaamatta ;) Hassusti ne tulee aina ryppäinä.
Kuulostaa kivalta tuollainen mummoilu. Itsekkin välillä kaipaillut jotain tuollaista, mutta kun tässä lähipiirissä ei tunnu ihan samanhenkistä porukka olevan. Niin täytyy mummoilla ihan yksinään.
VastaaPoistaHarmillista :( Mä toivon, että sä löydät mummoiluseuraa. Sun pitää yrittää suostutella epämummoja kokeilemaan ;) Jos vaikka innostuisivat. Voihan joku neulomiskammoinen tulla vaan keittelemään kahvia ja lukemaan uutisia ääneen ;)
PoistaYhtenä päivänä listailin näitä munkin ihania mummokerhojani, jotka ovat elämän suola: kässäklubi ja kasviskokkikerho kerran kuussa ja jo hiipunut lukupiiri (ehkä elvytämme). Pääasia on kokoontuminen ja jutustelu, sellainen kotoisa fiilistely ja yleensä hyvä ruoka :)
VastaaPoistaJuuri näin. Ihan sama jaksaako joka kerta neuloa. Ihana vaan tavata ihmisiä arki-iltaisin. keskeyttää viikon kivasti ja saa virtaa :) Kasviskokkikerho kuulostaa myös erittäin hyvälle!
PoistaYstäväni innoistui neulomaan seurattuaan ensin pitkään kun aina riemulla ja innolla esittelin hänelle mitä kaikkea uutta olin saanut neulottua, Ja nyt meillä kokoontuu ihan spontaanisti 15 min varoitusajalla kerran kaksi viikossa "marttakerho". Ollaan naurettu, että meistä on tullut ihan mummoja. Ihan viikon parhaita hetkiä!
VastaaPoistaMinuun kolahti myös tuo että joku mummokerholaisistanne laskee kerroksia sotilaallisella kurilla. Kuulosti ihan minulta! Se sai minut miettimään minkälainen neuloja oikein olen ja jopa innoitti kirjoittamaan asiasta ihan postauksen. :)
Jes! Mahtavaa, että sait ystävänkin koukutettua ;)
PoistaTietkö se sotilaallisella kurilla vetävä oon minä :D Pakko kirjata muistivihkoon, vaikka tekisi perusssukkaa. Kävin just ostamassa Tigerista lisää pikkumuistioita.Tuun kurkkimaan, mitä oot kirjoitellut.
Ihana että tämmöisiä kurinalaisia neulojia löytyy muitakin! :D Noita muistivihkoja mun pitäisikin käydä ostamassa. Aikasemmin mulla oli pieni vihko mutta olenkin hukannut sen johonkin. Nuo Post-it laput ovat ihan käteviä, mutta tuppaavat aina katoamaan johonkin.
PoistaNe on käteviä joo jos ei säästä muistiinpanoja ns ohjeina tulevaa varten :)
PoistaMä muuten lisäsin just mun blogin Facebook-sivulle kuvan ystävän aikaan saamista palmikkosukista. Hän oli se joka ei ollut neulonut 23 vuoteen. Lopputuloksesta ei todella uskoisi.
Piti heti käydä katsomassa! Aivan upeat! :)
PoistaRaverly on osoittautunut käteväksi, yritän sinne aina merkata mitä ja miten olen tehnyt. Ja blogi toimii hyvänä päiväkirjana. Välillä kirjoitan aika tarkkaan silmukkamäärät ja kavennukset postauksiin, niihin on helppo palata jos joskus tarvitsee. :)
Ne on ♥
PoistaMä en jotenkin ole vielä tuohon Ravelryyn päässyt sisälle. Kirjauduin kyllä, mutta olen siellä lähinnä vaan etsinyt inspistä, en lisännyt yhtään omaa työtä vielä.