Mummokerho ♥





Mummokerho. Yksi niistä asioista, joista olen juuri nyt erityisen onnellinen. Mummis on kokoontunut meillä säännöllisen epäsäännöllisesti arki-iltaisin jo syyskuusta saakka. Joskus joka viikko, joskus joka toinen, joulun aikaan oli pidempikin paussi. Ollaan herkuteltu ihan törkeitä määriä, neulottu, naurettu, juotu viiniäkin lasi pari. Mummoilemassa käy naisia kolmen ja neljän kympin välissä. Yksi ei ollut neulonut 23 vuoteen ja tekee jo pitkiä pitsisukkia. Yksi leipoi kerran piimäkakun, toinen pullia. Yhdellä valmistuu kohta virtahepo, toinen aloitti juuri ensimmäiset sukkansa. Eräs sanoi tullessaan, ettei ainakaan neulo, mutta pian jo suunnitteli miten sitä voisi tehdä töissä salaa. Yksi laskee kerroksia sotilaallisella kurilla, toinen vetää fiiliksellä.

Yksi on käynyt kerran, toinen joka kerta. Monikaan ei tuntenut aluksi toisiaan, mutta juttu luistaa. Eräs on jäänyt ystäväksi entisestä työpaikasta, toiseen olen tutustunut blogin kautta, kolmannelle olin joskus aikoja sitten esimies, neljäs ja viides ovat Jannen kavereiden parempia puoliskoja, mulle sitä kautta ystäviksi tulleita. 

Tämä lähti liikkelle Facebookissa. Siitä, että mä olen ehkä tullut vanhaksi. Rupesi rasittamaan, että ihmisiä tuli usein nähtyä vain viikonloppuisin. Ei mua huvita ihan joka tapaamisella juoda viiniä ja istua iltaa aamuun asti. Enkä mä halua elää niitä neljää päivää odotellen niitä kahta, joilloin tapahtuu ja sitten nukkua yhtä. Toki mä voin edelleen kutsua vieraita viikonlopuksi ja mennä juhliin, mutta painopiste on muualla. Minne on muuten kadonnut kyläilykulttuuri?