Sisällön tarjoaa Blogger.

Tyynelässä on kaksi kerrosta / talon historia







Oletteko jo huomanneet - Tyynelässä on kaksi kerrosta. Yläkertaa en ole vielä kuvannut blogiin lainkaan. Se on kesken ja siellä käydään vain nukkumassa. Meidän oma makuuhuone tosin on alhaalla. On aivan turhaa lämmittää kahta kerrosta kaksin ollessa. Yläkerran kahdessa kammarissa nukkuvat vieraat.

Ylös vievä portaikko on pääosin kunnostettu. Portaat ja seinät on maalattu. Portaikon alaosan katosta puuttuu vielä panelit siitä kohtaa, mistä tullaan taloon sisälle. Portaikossa on esillä vanhoja tavaroita. Kirppislöytöjä ja joitain edellisiltä omistajilta saatuja. Pinnatuoli on Jannen mummon peruja.

Portaiden alapäähän olen kehystänyt Tyynelän historian. Sellaisena, kuin se on edellisten omistajien suusta kuultu. Tässä siitä joitain katkelmia.

Ensimmäinen vaihe:

Tyynelän tila oli alunperin noin hehtaarin suuruinen. Se on lohkottu läheisen tilan maista, niin kuin kaikkien muidenkin naapurien tilat ja tontit. Talon hirsikehikko on ilmeisesti vanhempi ja ehkä siirretty paikalle vuonna 1927, luultavasti Halikosta.

Ensimmäiset omistajat olivat Emil ja Helmi, sekä heidän 11 lastaan. Emil rakensi Tyynelän tilan perheelleen, alusta loppuun saakka itse. Päärakennus on rakennettu 1927 tai 1928, kuten kiinteistörekisteriotteessa lukee. Kuulema erään naapurin kertoman mukaan Emil rakensi taloa pitkään. Sama naapuri oli ollut sitä mieltä, että Emil oli, vaikka hitaasti saikin aikaan, erittäin huolellinen työssään.

Ennen pihasaunan rakentamista sauna sijaitsi päärakennuksessa. Pesuvesi lämmitettiin keittiön puuhella kattilassa. Tarinan mukaan toinen vanhemmista lämmitti vettä ja katoi sitä saunalle, toinen pesi lapsia sitä mukaa, kun lisää vettä saapui. Näin pestiin kaikki 11 lasta.

Pihasaunarakennus ja navetta rakennettiin 1950-luvun alussa. Saunarakennuksen isä Emil rakensi kuulema perheen vanhimpien poikien kanssa.

Perhe eli ajalle tyypilliseen tapaan omavaraistaloudessa. Navetassa oli sika, muutama lehmä ja pari kanaa. Pieni pelto oli raivattu hartiavoimin. Eräs naapuri oli kertonut Emilin käyneen jossain vaiheessa töissä myös kodin ulkopuolella ja taittaneen työmatkat polkupyörällä (se on muuten vielä tallessa meillä) vuodenajasta riippumatta. Silloin Emilin piti nousta jo aamuyöllä. Helmin kerrotaan nousseen laittamaan miehelleen perunoita ja kastiketta, että tämä jaksaisi pyöräillä töihin saakka.

Kuuleman mukaan yksi perheen tyttäristä synnytti lapsen, joka jäi Tyynelään Helmin ja Emilin hoiviin kasvamaan. Yksi perheen pojista asui jonkin aikaa yläkerrassa nuorikkonsa kanssa. Muutoin kukaan perheen lapsista ei jäänyt aikuistuttuaan kotitilaansa asumaan. 

Myöhemmin, vanhempien jo edesmentyä Tyynelä oli tyhjillään. Siellä käytiin pääasiassa viettämässä kesää ja juhannusta yms. Jälkeläisten kerrotaan pitäneen navetassa joskus juhannustansseja.

Monet näistä tarinoista on ilmeisesti kertonut perheen kuopus, jonka tilan seuraavat omistajat tapasivat talokauppojen yhteydessä vuonna 1993. On myös olemassa epäselvää tietoa, johon emme valitettavasti saa koskaan varmuutta. Emilin jo edesmentyä kaikki hänen vaiheisiinsa liittynyt on ymmärrettävästi enää toisen käden tietoa. 

Toinen vaihe:

Talon toiset omistajat ostivat siis kymmenisen vuotta tyhjillään olleen Tyynelän ja muuttivat sinne  pienen esikoisensa kanssa vuoden 1993 helmikuussa. Vanhemmat olivat molemmat opiskelleet korjausrakentamista. Tyynelässä alkoi mittavat kunnostustoimenpiteet. Perustuksia tuettiin ja kuistia laajennettiin. Saunan betonilattia oli savimaasta johtuen romahtanut - se valettiin uudelleen. Keittiönkaapit teetettiin puusepällä, asennettiin viemäröinti, uusittiin vesijohdot sekä sähköt. Lattioitakin avattiin ja lisättiin selluvillaa. Keittiön lattialaudat olivat pilalla ja ne vaihdettiin kokonaan. Hirsirunko oli terve, se ei vaatinut korjauksia. Päärakennukseen tehtiin kylpyhuone ja navettaan lämpöeristetty verstas. Saunan tupaan ja keittiöön muurattiin uudet tulisijat. Remontit valmistuivat parissa vuodessa ja perheeseen syntyi sinä aikana myös toinen lapsi.

Kolmas vaihe:

Tyynelän kolmannet talokaupat tehtiin huhtikuussa 2011. 

Näin myynti-ilmoituksen Oikotiellä eräänä torstaina. Janne oli juuri Turussa työmatkalla. Soittelin perään ja pyysin ajamaan sitä kautta. Oli jo etsittykin ja tämä vaikutti erittäin hyvälle. Janne kurvasi pihaan ja oven avasi toinen perheen nuorista. Janne sai täydellisen asuntoesittelyn (ylä- ja alapohjia myöten), tuli kotiin ja kuittasi mulle, että se on se mitä me ollaan kaivattu. Kuvien mukainen ja pidetty niin, ettei ole uudella pilattu. Ostopäätös tehtiin heti. Minäkin huusin kyllä, taloa näkemättä. Kaupat tehtiin paikallisessa Osuuspankissa, jonka jälkeen myyjä kysyi, haluanko minä lähteä meille kahville. Halusin.

Tämän jälkeen Tyynelässä on lähinnä pintaremontoitu; maalattu lattiat, keittiönkaapit ja -paneelit, yläkerran ensimmäisen huoneen katto, portaikko, ikkunan pokia, terassin kaiteita, kuistin kaiteita, ulkovia, asennettu terassille uusi valokate, tapetoitu pari huonetta ja kunnostettu sekä saunan, että vanhan navetan ulkolaudoitukset, rimoitukset ja räystäslautoja. Edellisiltä saatuja kalusteita (mm. roskalavalta pelastettu sohvakalusto) on kunnostettu käyttöön. 

Akuutit asiat on aina hoidettu. Ne kellä vanha talo on, sen tietävät. Koko ajan on jotain tulossa. Jos ehtii saada kaiken suunnittelemansa hoidettua, niin jo pitää aloittaa kierros uudestaan toisesta päästä. Olen oppinut sietämään keskeneräisyyttä. Olen oppinut rauhaa ja kärsivällisyyttä. Tyynelä - me pidämme hellästi sinua. Pidä sinä meitä.

PS. Yläkertakin on nyt ensimmäistä kertaa kuvattu. Joku kerta siis kävelemme tuosta yläkerran ovesta sisäänkin. Se on pian.




22 kommenttia

  1. Olipa hauska lukea talosta ja erityisesti teidän ostostanne. Sitä vain tietää, kun se oikea osuu kohdalle, eikö!? Todella mahtava tarina. Ja hieno on portaikko. Täysiin tyyliin sopiva ja konstailematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen tietää ♥

      Kyllä mua hetken hirvitti, mutta oltiin tosiaan niin kovasti kierretty ja yhtä mieltä siitä mitä halutaan. Kai se on joku suurin luottamuslause… ostaa talo toisen sanojen perusteella ;)

      Poista
  2. Oi kuinka kaunis historia.
    Ihan todella hienoa, että tiedossa on noin paljon!
    Ja kuinka hyvänä on Tyynelää pidetty.

    Mä kyllä rakastan juuri tuollaisia portaita. Puisia ja maalattuja ja tietysti paneloidulla seinällä. Siis ihan oikeasti aina kun katselen asuntoja oikotieltä, niin bongailen ihania taloja, joissa olisi ihania portaikkoja.

    Mielenkiinnolla jään odottamaan kurkistusta tuon kauniin oven taakse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhat portaikot on parhaita. Niistä jää joku tunne. Mä vieläkin muistan sen tunteen meidän vanhasta mummolasta. Yläkertaan mentiin aluksi ulkokautta. Yöksi laitetiin potta rappujen yläpäähän, ettei yöllä tarvitsisi unessa lähteä. Sen viiston kylmän komeron yläkerran sivulla. Se oli jännää. Myöhemmin rappuset puhkaistiin kulkemaan olohuoneen kautta.

      Kävin just sun blogissa. Sä selkeästi tarvitsisit nyt talon. Tilausta olisi :)

      Poista
  3. Ihana kun tiedätte talon historiaa,mielenkiintoista. Meidän talosta ei ole kun pieni piirto historiaa tiedossa,nämä tahtois tietää lisää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on. On pysynyt historia matkassa, kun ollaan vasta kolmannet omistajat. Mulle tuli tunne, että saatiin talon mukana jotain muutakin ♥

      Poista
  4. Voi, te kyllä ootte talolle ja sen hienolle historialle kunniaksi. Tosi kiva, kun tiedätte menneestä niin paljon. Ja se totuudeltaan kyseenalaisempi materiaali vaikuttaa lisätonkimisen arvoiselta. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihii :D Mitäs salapoliisihommia sä suunnittelet sun kyläilyreissulle ;)

      Poista
    2. Kyllä ovela silmät selässä -alan ammattilainen keinot keksii... :D

      Poista
  5. Ihana osa historiaa varsinkin nuo mihin liittyvät ihmiset <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö. Tuntee taloa paremmin, kun tuntee sitä pitäneet :)

      Poista
  6. Talojen historiasta, etenkin ihmisistä, on aina niin mielenkiintoista kuulla! Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on. Ihmisten kohtalot ja elintavat ympäristössä kiinnostavat kovasti. Se mua ihmetyttää, että miten ihmeessä nykyään ihminen tarvitsee niin kamalasti tilaa. Pienessä laskussa on meinaan Tyynelän asukasmäärät ;)

      Kiva, kun poikkesit kommentoimaan :)

      Poista
  7. Voi kuinka ihanan näköistä. Ja tarinat <3 Hyvin myös kirjoitettu nuo lopun toteamukset vanhan talon kanssa elämisestä (koska sitähän se on, ei vain asuta talossa vaan sen kanssa ;), allekirjoitan :D

    Ootko muuten kattonut löytyykö Tyynelää täältä? http://sukutilat.sarka.fi/ Vinks, saattaa olla että paikannimet on muuttuneet, mun piti hetken aikaa miettiä ennen kuin tajusin ettiä oman tilan vanhojen kylien nimien mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Just niin, toi oli hyvin sanottu ♥

      Kävin heti kurkkimassa linkin taa. Toihan oli mielenkiintoinen sivusto. Heti löysin ainakin sen tilan, mistä nämä kaikki tontit on lohkottu.

      Poista
  8. Onpa hienoa, että tiedätte noin paljon tilan historiasta! Minäkin tiedän jotain meidän talon rakentamisesta, mutta en juurikaan siitä, kuka tässä on asunut. Voi vain kuvitella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se jotekin harmillista, että ihmiset muuttaa niin usein ja sen myötä osa historiaa katoaa. Pitäisi olla sellaisia talokirjoja. Mikä periytyisi sitten talon mukana uusille eläville :)

      Poista
  9. Kiitos historian kertomisesta...ihanavanha talo ja mukavaa, että kaikki nuo tiedot ovat säilyneet jälkipolville.:)
    Tykkään tuosta rappusten puna/ruskeasta väristä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että tämä kiinnosti :)

      Tuo rappujen väri on suosikki. Se otettiin perinnevärikartasta ja on melko samanlainen, kun niissä oli meidän ostaessa. Uudistettiin vain maalipinta ehommaksi.

      Poista