Naurettavan onnellinen

 

Tulipa tässä mieleen, että olen muuten ihan naurettavan onnellinen. (Kai sen voi sanoa ääneen).

Olen jotenkin ihan lapsellisen vakuuttunut siitä, että mulla on vähintään Suomen paras mies.
Sehän on lähes täydellinen. (Muuten varmaan olisikin, muttei neulo niin kuin hän täällä.)

Arvostan tuota minun miestä ihan kamalasti. Se on jotenkin käsittämättömän myönteinen tyyppi.
Ei jaksa jäkytää turhasta, lähtee mun kummallisiin hömpötyksiin mukaan ja elää hetkessä.

Päivän parhaat hetket yhdessä ovat herääminen, töistä tuleminen, ruuan laittaminen
ja nukahtaminen, kun ollaan hetki luettu lehtiä.

Vaaleanpunaista, hattaraa, vaahtokarkkia ja ruusun terälehtiä. Sellaista siirappia.

Joskus ihan tuntuu, että elän vaippaikäisen elämää. Herään, syön, liikun, hymyilen ja nukun.
Se toimii. En välitä paljon muusta. Juuri nyt.

Ei niin vakavaa viikkoa!
♥: lla Laura