Parisuhteesta







Eilen ajattelin. Se, että ei ole lapsia asettaa parisuhteelle ihan erilaiset raamit. Ei ole sellaista syytä jatkaa.  Ei sellaista, että tekisi sen jonkun toisen takia. On vaan me ja joka päivä se päätös, että tässä ollaan. Jos päättäisi lähteä, se kävisi nopeasti. Eikä tarvitsisi tavata enää koskaan.

Se oli se syy, että me mentiin naimisiin. Että oltaisiin pieni perhe. Me kaksi. Tosissaan.

Huomaisin taas eilen arvostaa sitä miten hyvää seuraa Janne on. Minulle parasta. Oltiin Postresissa syömässä. Istutiin kolme ja puoli tuntia ilman puhelimia vastatusten. Puhuttiin. Tuntuu, että se on niitä parisuhteen hoitoon liittyviä asioita, johon meillä on enemmän mahdollisuuksia, kun lapsiperheillä. Sen myös monet unohtaa. Kun pitää olla koko ajan online.

Meillä on vähemmän asioita, mitä "pitää" ja enemmän niitä mitä "saa", vaikka toki monen mielestä meiltä puuttuu perheenä jotain olleellista. Noista kahdesta sanasta tulee mulle mieleen, että tämä taapertaminen täällä pallolla on ikäänkuin elämä vs. selviytyminen. Kummalla tavalla sitä haluaa eteenpäin vetää päivästä toiseen.

Mitkä on teidän arjen selvitymiskeinot?

ps. ensimmäisessä kuvassa on se kotimainen Kuusisen takki, joka maksoi Kierrärissä 3€.