21.3.2014

Parisuhteesta







Eilen ajattelin. Se, että ei ole lapsia asettaa parisuhteelle ihan erilaiset raamit. Ei ole sellaista syytä jatkaa.  Ei sellaista, että tekisi sen jonkun toisen takia. On vaan me ja joka päivä se päätös, että tässä ollaan. Jos päättäisi lähteä, se kävisi nopeasti. Eikä tarvitsisi tavata enää koskaan.

Se oli se syy, että me mentiin naimisiin. Että oltaisiin pieni perhe. Me kaksi. Tosissaan.

Huomaisin taas eilen arvostaa sitä miten hyvää seuraa Janne on. Minulle parasta. Oltiin Postresissa syömässä. Istutiin kolme ja puoli tuntia ilman puhelimia vastatusten. Puhuttiin. Tuntuu, että se on niitä parisuhteen hoitoon liittyviä asioita, johon meillä on enemmän mahdollisuuksia, kun lapsiperheillä. Sen myös monet unohtaa. Kun pitää olla koko ajan online.

Meillä on vähemmän asioita, mitä "pitää" ja enemmän niitä mitä "saa", vaikka toki monen mielestä meiltä puuttuu perheenä jotain olleellista. Noista kahdesta sanasta tulee mulle mieleen, että tämä taapertaminen täällä pallolla on ikäänkuin elämä vs. selviytyminen. Kummalla tavalla sitä haluaa eteenpäin vetää päivästä toiseen.

Mitkä on teidän arjen selvitymiskeinot?

ps. ensimmäisessä kuvassa on se kotimainen Kuusisen takki, joka maksoi Kierrärissä 3€.

41 kommenttia

  1. Siinä se takki nyt sitten on, on se tosi hieno ja just sopiva! Ja mikä mehujää, ihanku Rio-cola, joka oli mun lemppari.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siinä se on. Ihan täydellisen kokoinen mulle!

      Toi mehujää oli hauska lopetus hyvälle aterialle.
      Heräsi mullakin muistoja. Rio-cola oli paras!
      Ja ennenkaikkea toi oli hyvä kevennys. Ei ihan niin tosikkoa fine diningia ;)

      Poista
  2. Meillä miehen kanssa oli aika vähän aikaa ihan kahdestaan ennen kuin tuo esikko syntyi. Nykyään me yritetään päästä kahdestaan tekemään juttuja, ettei katoaisi kaikki aika tämän nyt jo isomman perheen pyörittämiseen. Pitää ehtiä olla kahden. Ja juurikin olla läsnä. Huomenna hoidetaan parisuhdetta hiukka isommassa seurassa, kun mennään kavereiden luo murhamysteeri-illallisille :D Katsotaan selvitäänkö hengissä viikonlopun yli ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten ihanalta kuulostaa - murhamysteeri illallinen. Saako kysyä mitä se meinaa?

      Mutta ///// Laura, mukavaa pohdintaa. Arjen selviytymiskeinoihin kuuluu mm. pää tyhjänä leffan katsomista, ulkona syöminen, tanssi, kirjoittaminen ja vötkyäminen :)

      Poista
    2. :D No en oikein tiedä vielä, kerron sitten viikonlopun jälkeen ;)

      Poista
    3. Piia - ihanalle kuulostaa. Mahtavaa, että joku jaksaa tuollaista järkätä.
      Raportoi sitten miten meni ;) Pitäkää hauskaa ja nauttikaa toistenne seurasta!

      Ja tuosta lapsiperheen arjesta. Josta en mitään tiedä. Voisin kuvitella, että nimenomaan tuo läsnä olo ja hetkessä olo on se mikä antaa onnea. Ihan mikä tahansa oli elämäntilanne kulloinkin.

      Katja - sun arjen selviytymiskeinot kuulostaa hyvälle. Mä huomasin yhtenä päivänä, että mä en ole pitkään aikaan katsonut tv:tä ilman kutimia. Nyt ollaan parina iltana katsottu yhdessä, ilman kutimia, saman torkkupeiton alla. Ihan parasta, vaikkei mitään puhuisikaan. Vötkyämistä ;)

      Tuosta tanssista olen sun puolesta onnellinen. Se taitaa antaa sulle erityisen paljon.

      Poista
  3. Juu täälläkin varsin onnellinen parisuhteesta ja samoilla fiiliksillä. Näin on erittäin hyvä, mutta jos joskus on lapsi tullakseen niin varmasti niinkin hyvä. Monta vuotta yhdessä olleena on saanut kuitenkin kerran jos toisenkin vastata, että myös näin on mitä mainioin, vaikka lapsi ei ole poissuljettukkaan. Kiva taas aloitta viikonloppua ukkokullan ja eläinten kanssa. Mukavaa viikonloppua myös teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä kuulostat onnelliselle :) Teidän elämä kuulostaa sellaiselle tasaiselle hyvälle. Sellaiselle, että hyvin käy, miten tahansa käy. Toi onkin varmasti hyvä lähtökohta. Että olette yhdessä silti. Eikä niin, että ensin tulee lapsi ja sitten pitää päättää suhteesta. Siinä harvoin käy hyvin.

      Mukavaa viikonloppua teille :)

      Poista
  4. Ihana teksti! Tuollaista sen pitää ollakin! <3 Moni ei hirveästi puhu parisuhteessaan, ravintolaillallisetkin ovat yhtä hiljaisuutta - tai sitten niitä älypuhelimia.
    Me ollaan R:n kanssa oltu yhdessä niin nuoresta, että olemme kasvaneet jotenkin yhteen. Se on kaksipiippuista, toisinaan olemmekin joskus liikaa "kuin sisarukset", enkä voi kieltää pohtineeni, että "tässäkö tämä nyt muka on?" Mutta sitten taas se jokin liima pitää meidät yhdessä kaikkien ongelmienkin läpi. Ja kahdestaan ollessa tuntuu, ettei kukaan voisi ymmärtää mua paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sonja!

      Toi on varmaan ihan selvää, että tulee niitä "tässäkö tämä nyt on"-hetkiä. Sellainen taitaa ihminen aina olla. Miettiä olisiko elämä toisenlaista. Sitten, kun huomaa pysähtyä ja olla paikalla, niin huomaa, että yhdessä on onnellinen. Mä arvostan sitä, että toinen myös se paras ystävä. Joskus se alkuhuuma loppuu joka suhteessa ja sitten on enää se toinen puoli joka jäljelle jää (tarkoituksella kärjistettynä ;)) Silloin sitä keskustelua ja yhdessä olosta nauttimista arvostaa. Luottamusta.

      Toi mitä sä sanot ymmärryksestä - mahtava lause rakkaudesta ♥

      Poista
  5. Ihana kirjoitus. Parisuhteen laatuaika, se ei ole yhtään yliarvostettua vaan todella tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Niin se on. Ilman sitä ei usein ole suhdetta.
      Itse en ainakaan osaisi olla.

      Poista
  6. Se on ihanaa, että teillä on sitä aikaa. Meidän lapsiperheessä väkisin järkätyssä "yhteisessä ajassa" ei ole sitä sponttaanisuutta, jota kahdestaan oli mahdollista toteuttaa. Mietin tuota elämä vs. selviytyminen -pohdintaa. Joskus nuo elämäntilanteet on sellaisia, että menee selviytymisen puolelle, niin paljon asioita on, joita pitää tehdä. Mulle elämä/selvitymiskeinot onkin tällä hetkellä kaikki oma: harrastukset, urheilu, kaverit, valokuvaus ja bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Valintoja. Jotain saa ja jotain jää. Jos mä olisin voinut saada lapsia, niin olisi meilläkin toisin. Kiirettä ja erilainen arki. Mä en ole siitä katkera, vaan etsin onnenaiheita tästä mitä on. Niin se kai kannattaa… ottaa elämä vaiheina. Joskus on jonkinlaista ja joskus toisenlaista. Sen jaksaa paremmin niin. Ja tietysti rakkaiden harrastusten kautta myös. Bloggaaminen on mulle se paras. Toivoisin, että se olisi juokseminen, mutta joka kerta se lähteminen on myrkkyä ;)

      Tsemppiä kiireiden kanssa. Hetken, kun jaksatte vielä suunnitella arkea ja tulevaa, niin pian se on toisin taas ♥

      Poista
  7. Hieno kirjoitus Laura!

    Tärkeää muistaa se, että kuka toinen OIKEASTI on. Jutella ja kuunnella.. Näistä tämä jälkimmäinen on itselleni toisinaan haastavaa. Oman ajan ottaminen ja yhteisen ajan järjestäminen - niillä pääsee jo pitkälle. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Nuapuriin :)

      Niin pääsee! Ja sillä, että muistaa ettei aina ole näin. Nauttii hetkestä, koska sehän on kohta ohi. Lapset isoja ja taas aikaa.

      Kun vaan muistaisi sen, että mitään, mistä sinnittelee ohi nauttimatta, ei saa myöhemmin takaisin. Mä oon sitä miettinyt paljon nyt, kun en ole töissä. Että jos tästä vaan "sinnittelisin" ohi. Sinne työelämään takaisin. Niin unohtaisin pysähtyä kuuntelemaan itseäni. Kerrankin meinaan olisi aikaa.

      Poista
  8. Niin kauniina, niin onnellisen näköisenä. Olisi ihanaa joskus tuon ukkelin kans päästä ulos, mut itse tehtiin valinta jättää lähisuku Lappiin muuttamalla 700kilsaa etelämmäs. Yhteistä aikaa on vähän ja sitten kun sitä on niin mielessä pyörii, et mitenhän siellä kotona menee hoitajan kanssa. Kuitenkin rakkaus noihin muksuihin on niin vahva, etten vaihtais pois. Mut rakkaus tuohon ukkoonki on niin vahva, ettei sitä hevillä katkaista. Ollaanki miehen kanssa puhuttu, et ollaan vähän niin ku sellasella pysäkillä nyt ku lapset on pieniä. Meidän aika vielä tulee, mutta nyt hetki odotellaan.

    Toiset ei odottele...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja se selviytymiskeino. : Lapset nukkumaan klo 20 reikä reikä, et saadaan joka päivä hetki yhteistä aikaa. Tästä on pidetty kii esikoisen syntymästä asti ja tominta jatkunu kohta neljä vuotta ja ei mitään tarvetta muutokselle. Toimii meillä!!!!!

      Poista
    2. Kiitos Minna :)

      Hyvinpä sattui. Just kirjoittelin tuohon ylemmäs tuosta, että selviää, kun elämän ottaa vaiheina. Hyvä, että te olette sen niin ajatelleet ♥ Avoimuus auttaa varmasti. Hyvä, kun pystytte puhumaan. Voi luottaa siihen, että yhdessä mennään.

      Hyvälle kuulostaa myös toi joka iltainen yhteinen aika :)
      Onnellista viikonloppua!

      Poista
  9. Itse vierastan ajatusta, kun sanotaan, että ei voi ja ei ole aikaa kun on näitä lapsia. Laitetaan lasten syyksi, ettei parisuhdetta voisi hoitaa. Meillä esim. neitikäinen on aina mennyt ja tulee menemään klo.20 sänkyyn nukkumaan. Sen jälkeinen aika on minun ja mieheni. Joskus ollaan ja jutellláan, joskus ollaan itsekseen yms. Oltiin niin kauan kahdestaan ennen neitikäistä, että en voisi ajatella, että "unohtaisimme" toisemme. Ilta kahdestaan on tosi kiva loma...ei aina tarvi lähteä yön yli reissuille. Me ei olla oltu kun muutaman kerran molemmat erossa neidistä samaan aikaan. Mutta ensi viikonloppuna suuntaamme sitten neitikäisen tulon jälkeen 3yöksi kahdestaan Roomaan!! Oi se tuntuu ihanalta...ja nyt tuntuu, että pikkuinen pärjää ne 3yötä kotona kummitädin kanssa. Aikansa kutakin. Meillä on taas aikaa , kun neiti kasvaa. Mutta kokoajan voi hoitaa parisuhdetta ja pitääkin! Aivan ihanassa ravintolassa olitte...siellä on niin hyvä ruoka. Te olette juuri aivan täydellisiä kahdestaan nyt ja tällähetkellä. Ajattele niin <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajattelen ♥

      Niin mäkin vierastan. Musta ihminen saisi olla suorempi. Jos on kyse ystävistä, voisi aivan hyvin sanoa, että "mua ei nyt huvita lähteä". Että "mun prioriteetit on muualla". Siinähän ei ole mitään vikaa, että haluaa jättää jotain tekemättä ja keskittyä lapsiin. Jos on kyse puolisosta, niin se aika pitää järjestää. Ottaa juuri se muutama tunti. Siis jos niin haluaa. Mutta ei saisi lapsia laittaa asemaan, jossa he muka olisivat estäneet vanhempiensa elämän.

      Ihana kuulla teidän matkasta.
      Nauttikaa toisistanne, hyvästä ruuasta ja kauniista kaupungista ♥
      Kummitätiaika on varmasti neitikäisellekin ihana kokemus.

      ps. ensimmäinen kerta Postresissa. Nam!

      Poista
  10. No tokihan lapset vaikuttavat parisuhteeseen, mutta tiedä sitten onko se sitä syvyyttä vai mitä... Ja ehdottomasti perhe voi olla ilman lapsiakin, en oikein ymmärrä miksei? Pienen lapsen kanssa elämä on usein selviytymistä, mutta toki kuitenkin rikasta. Meillä ainakin parisuhde jää todella vähälle huomiolle, mutta kyllä sitä aikaa sitten joskus myöhemmin taas on. Miun arjesta selviytymiskeino on käsityöt; rentouttaa ja tulee jotain valmista konkreettisesti. Hieno takki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri niin. Elämä on vaiheita.
      Pääasia, että molemmat tietää missä mennään ja suunta on sama.

      Käsityöt on kyllä paras pään tyhjennys.

      Niin ja takki… paras löytö vähään aikaan :)

      Poista
  11. Tietysti kaksi ihmistä voi olla perhe! Minua hieman harmittaa asenne, että lapsettomille sanotaan, että "kyllä sinä sitten ymmärrät/ymmärtäisit, kun sinulla on lapsia". En vain voi hyväksyä, että vain lasten saamisen kautta ymmärtäisi elämästä mitään! Tai rakkaudesta. Tietysti elämä ja parisuhde ovat hieman erilaisia, mutta ehkä jos ei ole lapsia, parisuhteen syvyys tulee toisenlaisista, yhtä tärkeistä yhdistävistä kokemuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Mä olen kuullut tuon lauseen turhan monta kertaa. Se on musta todella törkeää ja ajattelematonta. Ei se lapsettomuus ole mikään ihan helppo paikka ollut, vaikken olekaan asiasta katkera. Osaan iloita muiden puolesta ja kunnioitan erilaisia tapoja elää. Oikeita vaihtoehtoja on yhtä paljon, kun erilaisia parisuhteita.

      Jokaisella on oikeus itse / yhdessä päättää omasta parisuhteestaan. Eikä kaikki edes halua / saa lapsia. Silloin se elämä pitää tehdä toisenlaiseksi hyväksi. Ihmisten pitäisi ymmärtää enemmän toisiaan. Ja olla suorempia. Puhua onnesta, erilaisista hyvistä elämistä. Niin ei jäisi arvailujen ja luulojen varaan.

      Poista
  12. Oi, hyvä kirjoitus! Mun mielestä kaksi ihmistä voi ihan hyvin olla perhe. Ei ne lapset perhettä tee. Perhehän voi joillekin olla laaja käsite, johon kuuluu vaikkapa lähisukulaisetkin, jos tiiviisti yhteyttä pidetään.

    Mun mielestä pitää elää, ei selviytyä. Just äidin kanssa tänään puhuttiin rakastuneista ihmisistä, miten niistä tulee ihan hölmöjä, kun on niin paljon kaikkia suuria tunteita. Ja siitä, miten ne tunteet sitten tasoittuvat kuitenkin ja se on ihan hyvä juttu. Ja että jotkut kaipaavat vain niitä suuria tunteita, eikä sellaisten tarttis sitoutua tosissaan koskaan, kun se arki on vastassa ihan jokaisella. Mutta pointtina siis se, että arjen pienistä asioista täytyy nauttia. Ihan lähtien siitä, kun aamulla herää unen tuoksuisen ihmisen vierestä. Monet ei huomaa olla onnellisia tuollaisista asioista, kun ne ovat sitä "arkea". Mutta elämästä suurin osa on arkea. "Viikossakin on vain yksi sunnuntai", sanoo vanhat ihmiset. Ihmisten pitäs vain oppia näkemään ne pienet ihanat asiat siinä omassa arjessaankin. Ensin tietoisesti, sen jälkeen siitä tulee rutiinia (=arkea), mutta ihmisten täytyis muistaa olla onnellisia niistä pienistä jutuista..

    Sekavaa tekstiä, mutta se nyt tuli suoraan päästä, enkä jaksa alkaa jäsentelemään sen tarkemmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi :) Toi on totta. Perhehän on se miksi sen ihmiset itse tekee.

      Ei ollut ollenkaan sekavaa. Mä ymmärsin ja allekirjoitan täysin. Etenkin tuon ajatuksen, etten halua kitua viikossa viittä päivää ja elää kahta. Arki on sitä parasta elämää ♥

      Ihana kuulla sun ajatuksista. Vaikuttaa siltä, että teillä on lähtökohdat pienen tulolle kunnossa :)
      Onnellista viikonloppua!

      Poista
  13. Hei kaunokainen! Heitän sulle Pullapostaus haasteen : http://inthehouze.blogspot.fi/2014/03/pullaperjantai-ja-haaste.html

    Tää on myös sellanen yks selviytymiskeino. Muksut sairastaa, niin äiti katoaa keittiöön leipoon pullaa siinä uskossa, et pullat parantais pienokaiset. Ei auttanu ainakaan vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iiiiiiik! Just laskin, että mulla on jo kahdeksan haastetta jonossa tekemättä.
      (Miten mä voi olla tässä näin huono!)

      Mä tuun heti kurkkimaan mistä kysymys.
      Haaste + leipominen. Kuulostaa musta pelottavalle ;)

      Poista
  14. <3

    Mun mielestä on aivan tyhmää ettei muka ois perhe jos on "vain" kaksin. Ja sitten taas se toinen puoli asiasta, me kun alettiin odottaa ensimmäistä lasta niin ympärillä alettiin kysyä että "milloinkas te menette naimisiin?". Vastasin että ei kyllä nyt ainakaan voida mennä naimisiin, silloinhan joku vois luulla että mennään vaan lapsen takia naimisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hihiii :)) Toi on toi toinen huvittava puoli. Hyvä vastaus sulla! Nyt on vissiin sen verran pitkä aika mennyt, että kaikki häissä ymmärtää mistä on oikeasti kyse ♥

      Poista
    2. Tai sit ne vaan kuvittelee että paine on kasvanut jokaisen lapsen myötä ;)

      Poista
    3. :D

      Tuleeko teillä muuten isot juhlat? Vai yllätättekö kaikki ja karkaatte salaa vihille ;)

      Poista
  15. Onpa rouva nättinä!

    Kyllä niin totta, mitä sanoit. Helppo siitä olisi lähteä, kun ei ole lapsia. Jos ei kiinnostaisi. Ihanaa, että teillä on helppo pysyä. Kun kiinnostaa.

    Toi on yks syy miks mua ärsyttää nykytekniikka hienoine puhelimineen. Että koskaan ei ole yksin, eikä kaksin. Monet ihmiset eivät osaa enää olla rauhassa vuorovaikutuksessa. Sillain silmikkäin ja unohtaen hetkeksi ne facebookit sun muut. Että kai siitäkin pitää nostaa hattua teille. Te osaatte ja se osoittaa myös juurikin sitä välittämistä ja halua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, no kiitoksia! Tarviiko tässä alkaa nyt punastumaan ;)

      Meillä on helppo pysyä ♥ Ja kiinnostaa ♥

      Samaa mieltä nykytekniikasta. Itse en osaisi olla enää ilman älypuhelinta, mutta tilannetajua se vaatii. Ja käytöstapoja. Ihan hienoissakin ravintoloissa ihmiset viettää aikansa sosiaalisessa mediassa, eikä siinä sosiaalisessa tilanteessa.

      Poista
  16. Oon niin iloinen teidän puolesta. Sen, että ootte löytäneet sen sopivan vastakappaleenne. Ei oo aina niin helppoa se. Antaa toivoa seurata sivusta tuollaisia, ihanan toimivia parisuhteita. Liikaa on sitä toistakin ääripäätä näkyvissä muualla. Voi että oot kaunis! Just semmoinen onnellisen naisen näköinen. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi muru sun kanssa ♥ Kiitos! Niin kauniita sanoja!

      Mä toivon sulle samaa ♥

      Poista
  17. Näytätpä onnelliselta!
    Tosi hyvä kirjoitus.

    Oiskohan niin, että se pääpointti on just se, osaako elämästä ottaa ns. ilon irti. Ei varmasti lapset (tai puoliso) ole tae onneen, vaan se miten itseensä ja elämään suhtautuu. Jollain voi olla 12 lasta ja paljonkin onnea ja tyytyväisyyttä, toisella 3 ja jatkuva kärsimys liiasta työtaakasta. Tai sitten lapseton voi viettää koko elämänsä katkerana lapsiperheille tai halveksien heidän elämäänsä ja lapsiperhe kadehtien halveksia lapsettoman vapaampaa elämää. Kai se on kiinni siitä suhtautumisesta ja siitäkin, kokeeko, että tekee ja hyväksyy elämäänsä itse vai seuraako katkerana mitä elämä tuo tullessaan ja vertaako sitä vielä kuinka paljon muiden elämään. Tosi tärkeää on mun mielestä joka tapauksessa, että on parisuhteessa siksi, että haluaa sitä itsensä vuoksi, eikä toisten, kuten lasten vuoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)

      Nimenomaan. Nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä. Hyvin osasit sanat laittaa! Kärjistettynähän se on niin, että "hyväksy tai muuta". Turha valittaa, koska ihminen itse on ainoa joka sille jotain voi tehdä. Silloinhan soimaa vaan omaa saamattomuuttaan… tehdä elämästä omansa.

      Rentoa ja onnelista viikonloppua ♥

      Poista
  18. Kaunis kirjoitus Laura! Kyllä se arjen selviytymiskeino itselläni on juuri tuo hyvä ja toimiva parisuhde. Se tunne, että on tärkeä tuolle omalle rakkaalle. Ja tyytyväisyys siihen, mitä on. Juuri tässä ja nyt. Voi, kunpa jokainen voisi löytää sen onnen ja tyytyväisyyden omaan elämäänsä. Ihanaa lukea, miten sinä olet onnellinen juuri tässä ja nyt.

    Ihana kuva sinusta, hehkut onnellisuutta.



    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana :) Niin mäkin toivon. Mietin aina, että mitä voisi sanoa sille, joka ei ole. Miten heräisi? Miten osaisi arvostaa henkistä pääomaa maallista enemmän? Miten osaisi olla huolehtimatta turhasta? Uskon, ettei siihen voi toinen vaikuttaa. Vaikka miten toivoisi toiselle parasta.

      Janne muuten näytti mulle Iltalehteen kirjoitetun artikkelin onnesta, kun puhuttiin tästä. Siinä oli 14 onnellisen ihmisen merkkiä. Aitoa asiaa :)

      Kiitos myös kuva kehuista. Hauskaa, että hyvä fiilis välittyy sinne ruudun toisellekin puolen.

      Poista