Vikaakin löytyy









Olen puhunut useassa postauksessa onnesta ja parisuhteesta. Elämä on onnellista ja hyvää. Muttei varmaan yllätä ketään, että vikaakin kyllä löytyy. Pienempää ja suurempaa.


- Huonossa vireystilassa en saa aikaan. En kykene lukemaan suosikkikirjailijani uusinta loppuun saakka. Pitkäjänteisen toiminnan kanssa saa tsempata, jos ei huolehdi hyvästä unesta.

- Silloin myös keskittymiskyky on kuin kolibrilla. Varsinkin tilassa missä on paljon ärsykkeitä, etenkin ääniä, katovat sanat kesken spontaanin lauseen. 

- Aivoinfarktista on jäänyt myös fyysisiä vaivoja. Näkökentästä puuttuu 40 %. On huimausta ja kolinaa päässä. Nekin lisääntyvät paineen alla ja väsyneenä.

- Mun sisuskaluja on leikelty niin monesti, ettei kroppa toimi enää normaalisti. Vaihdevuodetkin alkoi jo. Korvaushoitoa en voi saada. Olen 34 ja mua pelottaa. Mitä kaikkea tästä voi vielä seurata.

- Olen ollut kaksi vuotta kotona. Sairauslomalla, työttömänä ja kuntoutustutkimuksessa. Tahtoisin opiskella ja tahtoisin työn. Sellaisen missä voisin suunnitella tekemiseni. Omaan tahtiin.

- Meidän perheen viime viikon saldo: yksi peruttu kuntoutuspäätös, aika monta niistettyä nenäliinapakettia, yksi revennyt akillesjänne ja yksi peruuntunut illallinen ystävien kanssa. Olisi tullut todella tarpeeseen.

- On paha mieli Jannen puolesta. Leikkaus, pari kuukautta kipsiä ja peruuntunut Nykin reissu.

- Tällä hetkellä harmittaa myös muutamat arkiset ja pienet asiat. Mulla on esimerkiksi kahdeksan haastetta vastaamatta. Miten voinkin olla niin huono niiden kanssa.


Tämän kirjoitin siksi, ettei kukaan unohda. Blogi on vain raapaisu pintaa.
Tämän kirjoitin siksi, etten minä unohda. Katsoa arjessa yksityiskohtia.
Tämän kirjoitin siksi, että ajattelen. Älä murehdi, jos et voi vaikuttaa.

Tämän kirjoitin myös siksi, että jäsentelisin. Että selvittelisin ajatuksiani ensin. Että saisin sisua. Että muistaisin alleviivaamani lauseen. Että toimisin.

Lähden juuri palauttamaan ennakkotehtäviä. Olen hakenut yhteishaussa opiskelemaan. Ja meinasin mennä, vaikka kuntoutuspäätös puuttuu. Mulla on 30 vuotta työelämää jäljellä. Se on tarpeeksi hyvä syy. Nyt saa pitää peukkuja.



/ Kuvat eräältä keskiviikolta /