26.3.2014

Vikaakin löytyy









Olen puhunut useassa postauksessa onnesta ja parisuhteesta. Elämä on onnellista ja hyvää. Muttei varmaan yllätä ketään, että vikaakin kyllä löytyy. Pienempää ja suurempaa.


- Huonossa vireystilassa en saa aikaan. En kykene lukemaan suosikkikirjailijani uusinta loppuun saakka. Pitkäjänteisen toiminnan kanssa saa tsempata, jos ei huolehdi hyvästä unesta.

- Silloin myös keskittymiskyky on kuin kolibrilla. Varsinkin tilassa missä on paljon ärsykkeitä, etenkin ääniä, katovat sanat kesken spontaanin lauseen. 

- Aivoinfarktista on jäänyt myös fyysisiä vaivoja. Näkökentästä puuttuu 40 %. On huimausta ja kolinaa päässä. Nekin lisääntyvät paineen alla ja väsyneenä.

- Mun sisuskaluja on leikelty niin monesti, ettei kroppa toimi enää normaalisti. Vaihdevuodetkin alkoi jo. Korvaushoitoa en voi saada. Olen 34 ja mua pelottaa. Mitä kaikkea tästä voi vielä seurata.

- Olen ollut kaksi vuotta kotona. Sairauslomalla, työttömänä ja kuntoutustutkimuksessa. Tahtoisin opiskella ja tahtoisin työn. Sellaisen missä voisin suunnitella tekemiseni. Omaan tahtiin.

- Meidän perheen viime viikon saldo: yksi peruttu kuntoutuspäätös, aika monta niistettyä nenäliinapakettia, yksi revennyt akillesjänne ja yksi peruuntunut illallinen ystävien kanssa. Olisi tullut todella tarpeeseen.

- On paha mieli Jannen puolesta. Leikkaus, pari kuukautta kipsiä ja peruuntunut Nykin reissu.

- Tällä hetkellä harmittaa myös muutamat arkiset ja pienet asiat. Mulla on esimerkiksi kahdeksan haastetta vastaamatta. Miten voinkin olla niin huono niiden kanssa.


Tämän kirjoitin siksi, ettei kukaan unohda. Blogi on vain raapaisu pintaa.
Tämän kirjoitin siksi, etten minä unohda. Katsoa arjessa yksityiskohtia.
Tämän kirjoitin siksi, että ajattelen. Älä murehdi, jos et voi vaikuttaa.

Tämän kirjoitin myös siksi, että jäsentelisin. Että selvittelisin ajatuksiani ensin. Että saisin sisua. Että muistaisin alleviivaamani lauseen. Että toimisin.

Lähden juuri palauttamaan ennakkotehtäviä. Olen hakenut yhteishaussa opiskelemaan. Ja meinasin mennä, vaikka kuntoutuspäätös puuttuu. Mulla on 30 vuotta työelämää jäljellä. Se on tarpeeksi hyvä syy. Nyt saa pitää peukkuja.



/ Kuvat eräältä keskiviikolta /

46 kommenttia

  1. Peukkuja ja tsemppejä! Iteki oon sairaslomalla...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Tsemppiä sinne myös! Ei ole aina mustavalkoista tämä eletty elämä. Mä ajattelen niin, että kun pystyy ensin katsomaan itseensä, niin sitten voi katsoa eteenpäin.

      Poista
    2. Peiliin kattomisen ja itsensä hyväksymisen jälkeen on helpompaa tehä töitä asioitten eteen...

      Poista
    3. On. On tää ollut sellainen tutkiskelun paikka. Jos ei muuten, niin pakosta, kun on ollut aikaa sille enemmän, kuin tavallisesti. Yksinolemiseen (päivisin) on ensin tottunut ja nyt siitä nauttiin.

      Voi hyvin ♥

      Poista
  2. Mä sidon koiriltakin peukalot pystyyn.
    Sitä sanotaan että jokainen saa just sen verran kun jaksaa kantaa mutta kyllä nyt on vähän liioiteltu. :/ Sulla on ihanan positiivinen perusvire mutta vähempikin vituttaisi, välillä ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua! Voi koira raukkoja :D
      Kyllä mua kuule välillä vituttaa niin, että itkettää. Sitten laitan ne positiiviset asiat ylös, että keskittyisin niihin. Pysyisi se perusvire.

      Poista
  3. Halaan.

    Pakopaikat ja pintaraapaisut ovat tarpeellisia ja terveellisiä, uskon.

    Todellisuuteen pysähtyminen ja kanssaeläjien pysäyttäminen on myös tarpeellista, uskon.

    Kiitos tästä tekstistä, pohdinnasta. Kaapaisee syvältä, eikä se ole huono asia.

    Minulla on sama toive: opiskelua ja työtä, omaan tahtiin. Yleensä tuntuu, että yhteiskunnassa työelämän raamit asettuvat sellaisiksi, että yksinkertainen toiveeni on täydellistä haihattelua ja pilvilinnojen rakentamista. En osaa löytää paikkaani siellä.

    Paikkani on kotona, tosin tällä hetkellä se on paras paikkani ikinä. Kuinka hemmetin onnellinen nuori ihminen voi olla siitä, että pystyy olemaan kotona, pärjää siellä, pärjää tässä pienessä arjessa ilman välitöntä apua.

    Sinulla on sisua, vau! Onnea yhteishakuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos.

      Ne on. Niistä saa voimaa ja sisältöä. Ajatuksia.

      Mulla on ihan sama fiilis työelämän raameista. Tuon perutun kuntoutuspäätösen taustalla oli mun 2000 luvun alussa käymä taloushallinnon merkonomin tutkinto. En kuulema ole oikeutettu tuettuun opiskeluun, kun olen kykenevä esim. tilitoimistotehtäviin. Millähän mä nyt alkaisin kirjanpitoa tekemään, kun en ole koskaan aiemmin. (Täytyy sanoa, että jos olisin itse yrittäjä, niin ottaisin kirjanpidon ihan muualta. En luottaisi itseeni. Sen verran joutuu asioita varmistelemaan.) Jotenkin raakaa, että katsotaan että voin hyvin tehdä jotain sellaista lopunelämäni, mikä ei ole oma valinta. Mitä en tahdo. En osaa. Tuskin sopisinkaan. Olkoon tukematta. Mä aion sitten yrittää yksin.

      Koti on maailman paras paikka ♥

      Poista
  4. Onnea opiskelupaikan hakuun! Mä pidän peukut pystyssä :)

    Mun mielestä monissa blogeissa keskitytään vain siihen ihanaan, ruusunpunaiseen elämään ja peitellään kaikki negatiiviset asiat. Toisaalta se on kivakin, mä tykkään oman blogini pitää iloisena. (Koska oon päättänyt keskittyä elämässä niihin kivasti oleviin juttuihin.) Mutta täytyy aina muistaa, että on olemassa myös se toinen puoli, mitä esim bloggaaja ei esittele. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥

      Mä olen samaa mieltä. Keskittyä pitää siihen mikä on hyvin. Mä tykkään myös lukea positiivisia blogeja ja saada niistä hyvää mieltä ja virtaa. Se toisenkin puolen kuuleminen kuitenkin kiinnostaa joskus. Antaa asioille syvyyttä. Huomaan usein keskustellessanikin, että puhun mieluummin myös elämästä itsestään. Ettei kaikki ole vain pintaa.

      Poista
    2. Keskusteluissa nimenomaan on kiva puhua syvällisemmistäkin asioista. Kun se pinta on kuitenki melko ohut.. :) Jotenkin mä en vain samalla tavalla näe blogimaailmaa sellaisina keskustelualustoina, että haluaisin omia, oikeasti syväluotaavia ajatuksia ihan kaikille jakaa. Se ei vain tunnu luontevalta mulle. Jokainen tyylillään, ja jokainen tyyli on ihan yhtä arvokas ja oikea :)

      Poista
    3. Nimenomaan. Sekä täällä, että muussa elämässä pitää tehdä juuri niinkuin parhaalta tuntuu :)

      Poista
  5. Pidän peukkuja, että saat opiskelupaikan!
    Elämässä suru ja ilo kulkevat rinatarinnan...sinulla paljon kokemuksia molemmista. Voimia sinulle♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Sinne on erittäin vaikea päästä, mutta pitää ainakin yrittää, ettei myöhemmin harmita. Sittenhän sen tietää.

      Onneksi enemmän on kokemusta ilosta. Sen osaa nykyään löytää pienemmistäkin asioista. Ajattelen, että tämä kaikki on oikesti antanut mulle paljon. Olisin eri ihminen. Vähän pinnallisempi. Ehkä turhamaisempi. En näin onnekkaaksi itseäni tunteva.

      Poista
  6. aivan uusia asioita nämä mulle, kun olet niin positiivinen ja aikaansaava ihminen. Ihailen sua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on hei hyvä, ettei kaikki näy aina läpi tekstien :D

      Mä kirjoittelin tästä viime syksynä kuntoutustutkimuksen käynnistyessä.
      Löytyy täältä, jos haluat käydä kurkkimassa:
      http://www.sateenkaariajaserpentiinia.fi/2013/10/kylla-vai-ei.html

      Vähän punastuttaa noi sun kauniit sanat ;) Kiitos!

      Poista
  7. Tuollaisiahan me ihmiset ollaan, haavoittuvia ja heittelehtiviä. Mulla taas kääntyi väysymys ja kotiangsteilu tällä viikolla toiveikkuudeksi ja energisyydeksi. Ei ollut erityisesti omaa tekoani, mutta tilanteet ja mielialat vain vaihtuvat. Työelämä on kyllä kovaa tänä päivänä, sellaista joko-tai-meinkinkiä (viitaten Ilonankin kommenttiin). Niitä sävyjä ja vaihtoehtoja saisi olla enemmän. Minä kannatan kansalaispalkkaa.

    Tee hei sellainen yhdistelmähaastevastaus, että vastaat kaikkiin vähän. Sellainen postmoderni hybrdi! P.S. Onnea yhteishakuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sellaisia me ollaan. Toisaalta hyvä niin. Kaameaa olisi, jos ei mikään tuntuisi.

      Täytyy katsoa mitä noiden haasteiden kanssa keksin. Se vois toimia! On muutenkin niin monta aihetta ylhäällä mistä haluaa jotain sanoa tai näyttää. Ettei tule montaa postausta päivässä ;)

      Poista
  8. Peukut pystyssä, isot tsempit ja halit. Tätähän tää on... elämä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ♥ Tällaista tää on. Vuoroin myötä- ja vastamäessä.

      Poista
  9. Tokikaan kukaan meistä ei asu kultaisen pilven reunalla, vaan kaikilla on omat murheensa. Tärkeintä onkin löytää ne elämänsä hyvät puolet, eikä käpertyä miettimään niitä huonoja puolia, ( tottakai saa olla myös niitä huonoja päiviä, jolloin kaikki on suoraan .....sieltä). Sinulla kuitenkin näyttää olevan oikea asenne ja osaat iloita niistä hyvistä puolista elämässäsi. Pidä siitä kiinni.♥
    Tuo on tärkeä ja viisas lause: "Älä murehdi, jos et voi vaikuttaa".
    Toivottavasti pääset opiskelemaan, se varmaan piristäisi mukavasti mieltä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pidän ♥ Kiitos ♥

      Se piristäisi kyllä. Oppimiskyvyssä ei onneksi todettu mitään poikkeavaa ja noita muita oireita mä olen oppinut kestämään / huolehtimaan itsestäni niiden minimoimiseksi. En en säikähdä, kun tiedän mistä on kyse. Uusi ja mielenkiintoinen tekisi hyvää.

      Poista
  10. Mä uskon, että sun asenteella pääsee vielä pitkälle. Vaikka meneillänsä voi olla kaikenlaista ikävää, tuntuu, että osaisit pitää ne jotenkin siinä sivussa. Ehkä kuitenkin keskittyä olennaiseen? Kyllä sä osaat.

    Saako udella, mihin hait. Tai saa varmasti udella, mutta ei ole pakko vastata :)
    Ihan hirveesti onnenhippusia ennakkotehtävien sekaan. Sellaisia, että ne auttavat sinua eteen päin kohti tavoitteita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän ainakin :) Ajattelemalla ja kirjoittamalla en päästä niitä päälle. Kiinnitän niillä huomioni johonkin parempaan.

      Saa udella. Hain muotoilunkoulutusohjelmaan - tekstiilisuunnitteluun. Ihan hulluna kiinnostaisi päästä tekemään kuoseja, pintoja ja oppimaan väreistä. Sitä taitoahan voisi sitten käyttää mihin tahansa painettavaan pintaan tapetteja ja kaakeleita myöden. Hain sekä nuoriso, että aikuispuolelle. Sinne on vaan ihan älyttömän vaikea päästä. Yritin tehdä niin hyvän portfolion, ettei sitä ohitettaisi :)

      Poista
  11. Kiitos, että kirjoitit. Toivotan onnea ja hyvää!

    VastaaPoista
  12. Elämä hirvittää, varsinkin viikolla, jonka aikana potkuja tulee joka suunnasta. Murehtimista ei kai voi estää, mutta asioista puhuminen ja kirjoittaminen taatusti auttaa. Luin tuosta yltä niin fiksuja kommentteja, että eipä voi kuin saada itsekin tästä voimaa ja rauhaa epätietoiseen aikaan. Mahtavaa tämä touhu, kun on näitä kavereita tukemassa. :)

    Yritin kirjoittaa tähän vartin kaikenlaista fiksua, mutta kumitettuani kaiken viidettä kertaa jätän tällä kertaa tähän. Sanonpahan vain, että yksi sun suurista voimavaroista on ihana positiivisuutesi, joka on läsnä taatusti useammin kuin ne tylsemmät fiilikset. Jee! :)

    Mulla on vankka luottamus sun hienoon opiskelu- ja työtulevaisuuteesi. Peukut pystyssä. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on kyllä mahtava voimanlähde. Nämä keskustelut ♥

      Haaa. Mä ymmärrän tuon kirjoittamisen kumittamisen. Täällä tapahtuu juuri nyt samaa ;)
      Kiitos kauniista sanoista ♥

      Poista
  13. Niin, blogitekstien takana on usein (tai yleensä) niin paljon muutakin... <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Onneksi toisaalta. Voisiko sitä edes koko elämäänsä tähän antaa ;)

      Poista
    2. No ei, eikä onneksi tarvikaan! Eikä taida olla tarkoituskaan :) Mutta kyllä minusta silti tuntuu että sinä annat aika paljon itsestäsi ;) Ja ihana niin!

      Poista
    3. Kyllä. Se oon minä sellainen :) Usein suora ja mustavalkoinenkin. En osaisi mennä millään muulla tyylillä.

      Poista
  14. Kaunis kirjoitus. Todellista, eletteyä elämää. Elämä välillä antaa, välillä ottaa. Kenenkään tie ei ole ruusuista ja pelkkää onnea. Positiivinen asenne auttaa eteenpäin. Ja halu pärjätä, selvitä.

    Pidetään peukkuja opiskelupaikan suhteen! ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana ♥

      Mä yritän nähdä sen niin, että se mitä otetaan antaa tilaa uudelle.
      Tyhjää tilaa ei kuitenkaan jää.

      Mikään muu ei tässä niin kamalasti nypi, kuin se, etten saa enää ajaa autoa. En siis pääse Tyyneläänkään ilman Jannea. Siinä suhteessa voisi helpompaakin olla. No pientähän se loppujen lopuksi on. En jäänyt halvaantuneeksi ja olen elossa. Asiat voisi siis todellakin olla huonommin.

      Poista
  15. ♥♥♥ Niin se elämä on täynnä kaikensävyisiä asioita. Murheita ja iloja. Kun oppisikin päästämään irti niistä murheista mihin ei itse voi vaikuttaa. Vaikka ei tunneta kuin näin virtuaalimaailmassa, niin musta tuntuu että sä kyllä pärjäät. Sä osaat löytää elämästä sen auringon. Ja asennehan se on, mikä merkitsee.
    Ois mahtava tavata joku päivä ihan naamatusten. ♥
    Täällä on peukut ja varpaat pystyssä opiskelupaikan suhteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Piia ♥ Ja niin ois! Jos mä ikinä pääsen sinne saareen, niin kuin oon haaveillut, niin tuut sit näyttämään mulle sun suosikkikahvilan :) Tai sit tuut kylään, kun oot seuraavaksi Suomessa.

      Poista
  16. Hei,
    löysin blogisi ehkä tunti sitten, kahlasin läpi tekstejä ja jäin kirjaimellisesti koukkuun!
    Inspiroiduin sen verran, että aion varata parisuhdeillallisen Saslikiin, pistää virkkuukoukut ja puikot ojennukseen ja siistiä kodin keväiseen kuntoon. (Kun jossain vaiheessa ehdin yksivuotiaan paimentamisen lomassa.) Taisin saada täältä vähän vaikutteita ;)
    Pidän peukkuja pystyssä, että pääset opiskelemaan!
    Ja jään seurailemaan blogiasi, sateenkaaren ja serpentiinien seassa tulee hyvälle mielelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Jenni,

      Ihana kuulla ♥ Mulle tuli niin hyvä mieli sun sanoista. Kiva, kun tulit, jätit kommenttia ja toivottavasti viihdyt. Ja Saskik. Nam! Me oltiin siellä viimeksi ystävien kanssa siellä Presidentti-kabinetissa. Se oli ihan mahtava!

      Poista
  17. Luulisin, että kaikilla on elämässä siinä kaiken hyvän rinnalla vähän sitä huonoakin, toisilla se on isompi mörkö, kuin toisilla. Onneksi sinä omaat blogin perusteella kuitenkin kyvyn ajatella positiivisesti! Se jos mikä kantaa pitkälle, vaikka vaikeaa olisikin. Peukut pystyyn opiskelupaikan saamiseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sitä toivottavasti selviää mistä vaan, jos yrittää pysyä positiivisena ja pään kasassa. Nämä ei vielä ole mulle liikaa. Ei liian isoja mörköjä ;)

      Kiitos peukuista :) Jännää

      Poista
  18. Laura sulla on aivan ihana blogi. Melkein joka päivä tätä luen ja saan tästä paljon itselleni. Miten ihanaa, että jaat itsestäsi ja elämästäsi monia puolia. Sitähän se elämä meillä kaikilla on ja suurinosa meistä tahtoo näyttää vain sen kiiltokuvapuolen. Kiitos voimaannuttavasta, riemastuttavasta ja rehellisestä blogistasi. Terkuin: Terhi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi ♥ mulle tuli hyvä mieli. Noi sun sanat on samat, kuin itse käyttäisin siitä mitä tää blogi mulle merkitsee. Sen arvo vähintään tuplaantuu, jos tämä on sitä toiselle myös.

      Rentoa viikonloppua ja aurinkoa :)

      Poista