13.6.2014

Bigarre ja mun ikivanha uusi nahkatakki











Pienillä asioilla on joskus suurempi merkitys: osa 2.


Kerroin aiemmin siitä, miten hyvä tuuri mulla oli pääsykokeiden jälkeen. Niin hyvä, että tuntui, että pienilläkin tapahtumilla on joskus suuri merkitys. Niin kävi myös tämän takin kanssa.

Kaikki lähti siitä, kun tapasin täällä blogimaailmassa Herra Puukengän ja Neiti Räsymaton. He huomasivat mun hullun halvan kirppislöydön - vihreän villakangastakin ja kertoivat, että heillä voisi olla yksi mulle sopiva aarre. Ja mä ihastuin. Se oli täydellinen vihreä nahkatakki. Vain ilman kiinnitystä ja väärän muotoisena. Siihen oli joskun ommeltu kiinni joku pariisilaisen merkin logo, mutta sauman sisään kiinnitettynä oli Kuusinen special- merkki. Samaa sarjaa siis sen mun villakangastakin kanssa.

No sitten kävi vielä niin hyvä tuuri, että nuo ihanat kanssabloggajat toivat sen takin mulle. Kotiin. Lahdesta saakka. Ilman korvausta. No mä sitten yritin lahjoa niitä suklaalla. Ja hypin riemusta.

Mä olin jo tässä vaiheessa ihan ällikällä lyöty. Voiko olla tottakaan. No sitten tuossa Arkadian kadulla, ihan vieressä, sattui sopivasti olemaan Bigarre - nahkavaatteiden erikoisliike. Luin netistä, että siellä mallimestari uudistaa ja valmistaa nahkavaatteita 30 vuoden kokemuksella. Sinne mä sen takin kiikutin. 

Bigarren Pirjo on ihan mahtava  Joka sovituskerralla meinasin jäädä suustani kiinni. Puhuttiin paljon. Oli samanlaisia kokemuksiakin. Ja takki - siitä tuli täydellinen. Nyt hihat ja kaulus on uudelleen istutettu, runko tehty mulle mittoihin, vuori uusittu ja napit lisätty. Tuo yhdessä kuvassa oleva risuläjä on se kaikki ylimääräinen mitä jäi - tarkkaa touhua.

Tää projekti oli muuten Pirjollekin hauska, koska takin sisältä löytyi jotain, mitä hän ei ole koko uransa aikana nähnyt - vaikka reilussa kolmessa kymmenessä vuodessa on varmaan aika monta takkia ehtinyt avaamaan. Käsintehtyjen yksiyiskohtien lisäksi takissa oli erikoinen vuori runko-osassa. Mä siis todellakin pysyn syksyn viimoissa lämpimänä (saako jo alkaa odottaa?)

Liikkeestä lähtiessäni huikkasin vielä Pirjolle mun blogin nimen, ja että jossain vaiheessa takista kirjoittelisin. Kaikeksi hämmästykseksi hän kertoi, että liikkeen nimi - Bigarre - on vanhaa ranskaa ja tarkoittaa juuri kirjavaa / moniväristä. No näinhän tän siis pitikin mennä!


Terveisiä ja kiitos näistä ilon hetkistä: Neiti Räsymatto, Herra Puukenkä ja Pirjo Savolainen!

6 kommenttia

  1. Olipa sulla tuuria ja onni on ihanat ihmiset ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ollut joo ♥ Ihan mahtaviin tyyppeihin sitä tutustuu, kun on tälleen koko ajan suunapäänä ;)

      Poista
  2. Vau! Ja vielä kerran, vau! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on ♥ ja se miten se mulle tuli on myös ♥

      Poista
    2. Joo, koko tarina on ihan vau, hihii <3

      Poista