27.6.2014

Ennakkoperintö ja ennakkoluulot









Siinä on jotain mielenkiintoista, miten ihminen käy vanhaksi. Miten muuttuu. Mihin asioihin keskustelu aina ajautuu. Mitä mielessä liikkuu. Ja vanhalla tarkoitan todella vanhaa. Ikääntynyttä. En ketään keski-iänkriiseissään.

Jannen täti on jo päälle kasikymppinen. Uskossa oleva leski ilman lapsia. Kylässä käydessä tuntuu mummolalle. Siitä kosteasta silmäkulmasta tietää, että on kaivattu. 

Sanoisin, että täti on ajatuksiltaan yllättävä. Ei perinteinen mummo. Mun sairasteluista puhuttaessa tokaisi, että "no lapsiahan on teille sitten turha odotella". No niin on. Hetken hiljaisuuden jälkeen tiedusteltiin, että miksei me sitten adoptoida. 

Ai että mä tykkään. Tykkään, kun puhutaan suoraan. Tykkään, kun murretaan ennakkoluuloja. Minunkin! Miksi muka jokainen uskossa oleva mummo ajattelisi, ettei udella, ettei lapsettomuudesta puhuta, että adoptio on tabu.

Lopuksi mulle kerrottiin, että on se vaan mukava juttu, etten ole semmoinen hempukka. Ja halattiin. Kotiinviemisiksi tulivat nämä Tyynelään täydelliset kuvien kukkatelineet ja pitsit.


ps. saunarakennuksen remontti edistyy. Enää tapetti, listat ja ikkunoiden helat puuttuu. Sneak peek Instassa.
pps. Samalta tädiltä saatiin aiemmin nämä

29 kommenttia

  1. Ihana sinä, ihana täti.

    Ylin liina on hieno, jännä. Tulkitsen kuvasta, että siinä on yhdistetty virkkausta (keskellä) ja käpyilyä (reunassa). En ole tullut ajatelleeksi, että niin voi tehdä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sulle ihana :)

      Noi liinat on niin kauniita. Tuntui hyvälle, kun sanottiin, että mielellään annetaan kotiin, jossa arvostetaan. Jospa jonain päivänä itsekin osaisi…kaikki nypläämiset ja muut tekniikat. Käpyilykin on mulle vielä ihan hepreaa.

      Poista
  2. Oi kuinka mahtavaa. Tykkään juuri tuollaisista mummeleista (ja muistakin), jotka uskaltavat laukoa totuuksia. Lisäksi mummeleilta ja papparaislta niitä on joskus helpompi kuulla, vanhuus tuo liekaa sosiaalista normeista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tuo. Ja hyvä, että tuo :) Mitä sitä hissuttelemaan ;) Ja jos on vielä tilannetajua, niin huomaa, kenen kanssa voi jutella ihan vapaasti.

      Poista
  3. Voi miten ihania pitsejä...onko mummo itse virkannut? Åitini täyttää tänä vuonna joulukuussa 85 ja isä ensivuoden huhtikuussa...aina enemmän ja enemmän ovat puheet alkaneet olla muistelua nuoruudesta ja lapsuudesta....ja Karjalasta. Tykkään kuunnella ja kysellä..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On, osan :) Nyplätty (suuri tummempi) on ostettu, muut tädin. Lisäksi hänellä on kotona tosi kauniita ristipistotöitä, joita aikoinaan teki paljon.

      Mahtavaa, että teillä jaksetaan vielä muistella ja jutella. Ikää on kuitenkin kertynyt kiitettävästi. Niitä muistoja on kiva kuulla. Ja miettiä sitä, miten toisin on asiat joskus olleet. Mä sain muuten juuri omalta papaltani hänen tarinansa (evakkomuistot, koulut ja muut) kirjeenä. Ettei pääse unohtumaan, kun hänestä aika joskus jättää.

      Poista
  4. Liikaa sitä miettii itsekin kaikkia kohteliaisuus-sääntöjä ja normeja. Ja toisaalta kuuleekin väärällä korvalla usein toista, loukkaantuu. Vanhukaisissa on sekin hyvä puoli, etteivät monet tuntemani ainakaan kovin herkästi loukkaannu. Ehkä se tekeekin sellaisen efektin, että uskaaltaa olla suora, ellei ole loukkaantumisiin taipuvainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ettei ole... Voi automaattisanakirja-toimintoa.

      Poista
    2. Varmasti tekee. Ja iän tuoma asema nuorempien kanssa keskustellessa on monesti myös se, että kokee voivansa sanoa. Musta se on pelkästään positiivista. Kysyä saa ja jos ei halua vastata, niin senkin voi sanoa suoraan. Eipä tarvitse jäädä arvailemaan ja olettamaan :) Siitä luulemisesta ne sekaannukset vasta sosiaalisissa suhteissa syntyvät.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. On :)) Sama täti joskus toissa kesänä kertoi, että oli saanut nuoremman kaverin mukaan mökille. Ettei siis tarvitsisi olla yhtään huolissaan. Kyllä ne tytöt siellä kuulema pärjäisivät.

      Kysäisin sitten vähän lisätietoja ja selvisi, että kaveri oli 82v. Nuorempihan se vuodenkin myöhemmin syntynyt on :DDD

      Poista
  6. Pitsiliinat ja tyynynpäälliset on ihania! Mun mielestä käyvät ihanasti myös modernin sisustuksen sekaan.

    Nykyään kun tuntuu, että kaikki loukkaantuvat kaikesta, niin ei ehkä uskalla aina puhua niin suoraan. Tai jotenkin tuntuu, että on vallalla sellainen kulttuuri, jossa hyssytellään asioita..ollaan mieluummin hiljaa, kuin puhutaan suoraan. (ja sitten puhutaan kuitenkin jossain..juorutaan selän takana, kun ollaan uteliaita).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin käyvät. Voi sopivasti sotkea tyylejä :)

      Samaa mieltä. Musta kaikkea voi kysyä suoraan. Melkein. Ja myös vastata suoraan, jos ei kiinnosta kertoa. Ahdistaa se olettaminen ja ihmetteleminen. Sitä se selän takana puhuminen monesti on. Kummastellaan, että mikä sillä kaverilla on nyt menossa ja kukaan ei käy kysymässä ihmiseltä itseltään.

      Poista
  7. Ihana mummeli! <3 Itse tykkään kun kysytään suoraan, itse tosin en välttämättä tohdi. Pahinta on kuitenkin se, jos ei uskalleta kysyä suoraan ja sitten kuiskitaan pitkin kyliä kaiken maailman olettamuksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on! Se on pahinta. Veit sanat suustani :)
      Juuri tuota tarkoitin noissa aiemmissa vastauksissani. Tylsää touhua.

      Musta sosiaaliset suhteet saisi mennä avoimempaan suuntaan. Ettei niin jurotettaisi kulmain alta naapureiden hommia. Se on joku suomalaisen kumma luonne, että naaapuri on vihollinen ja päälle pännii, jos sillä menee paremmin. Kysyessä saisi oikeat kuulumiset.

      Poista
  8. Mä yksinkertaisesti ihailen sun kaunista ajatusmaailmaa ♥♥♥niin ja nuissa upeissa pitseissä huokuu eletty elämä!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Paula sun kanssas ♥ ♥ ♥ Täällä punastellaan.

      Poista
  9. Iiiihania pitsiliinoja! Musta on hauskaa, että nostit esille suoraan puhumisen juuri tuossa hengessä. Kovin usein suoraaan puhumiseksi mielletään sellainen, että paukautetaan päin pläsiä ihan mitä tahansa ja millä tavalla tahansa ja sitten nähdään se jotenkin hienona asiana, kun tässä nyt puhutaan suoraan. Parhaimmillan suoraan puhuminen on juuri tuollaista, että voidaan puhua asioista, vaikeistakin ja toisaalta olla puhumatta jos toinen osapuoli ei halua asiasta puhua. Suoraan puhuminen on taito. Osata _puhua_ suoraan toiselle ihmiselle. Siinäpä opeteltavaa kerrassaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Se on muuten totta. Sellainen tilannetajuton lataaminen ja loukkaaminen ei ole sitä oikeaa suoraan puhumista. Se on kömpelyyttä ja tahdittomuutta. Mä arvostan suoraa puhetta. Ja myös oikeutta kieltäytyä keskustelusta. Silloin on valta asioista itsellä, eikä muiden suissa nurkan takana.

      Arvostan sellaista, että saa varmasti vastauksen, kun kysyy. Eikä vain kaunista kiertelyä. Se on hetkessä helpompi vaihtoehto, mutta tulee jossain vaiheessa uudelleen eteen. Ja se vasta loukkaa.

      On tässä oppimista yhdeksi ihmiselämäksi :)

      Poista
  10. Susta ihanasta tulee taatusti kans tuollainen mummelitäti. Viisas ja tarkkanäköinen ja hyvällä tavalla suora. Kiitos muru viikonlopusta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan. Se ois hyvä tavoite ♥

      Kiitos itsellesi, oli ihanaa, kun olit ♥

      Poista
  11. Aivan niin herkkuja liinoja. Tuo ylinhän on ihan unelma. Ja unelmalta kuullostaa "mummokin". Itseä harmittaa, että omat mummoni, jotka olivat aivan ihania ihmisiä, ovat kuolleet jo vuosia sitten. Olisi ollut niin ihana olla niiden kanssa nyt, kun itse on aikuinen. Jotenkin sitä ei murrosikäisenä osannut arvostaa mummoutta. Kyllä mummoissa ja papoissa on usein sellaista viisautta ja käytöksen kultaisuutta, että siinä olisi oppimista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä :)) Ei sitä teininä paljon huvittanut perheen / suvun kanssa viettää aikaa. Nyt tilanne on ihan toinen. Koko ajan kiinnostaisi tietää enemmän menneistä vaiheista. Mä en ole äidin äitiä ees saanut koskan tavata. Hän meni niin nuorena. Ja äidin isäkin mun ollessa muutaman vuoden. Harmillista tosiaan.

      Poista
    2. Minunkin äidin isä kuoli, kun olin kolmivuotias. Sodan käynyt mies ja jalkansa siellä menettänyt. Puhutaan, että sen lempeämpää ihmistä saa hakea. Miksi en ehtinyt tutustua? Elämä on tämmöstä. Pitää nauttia nyt niistä, keitä on lähellä.

      Poista
    3. Niin pitää ♥ Ottaa näistä hetkistä kaikki irti

      Poista