Ennakkoperintö ja ennakkoluulot









Siinä on jotain mielenkiintoista, miten ihminen käy vanhaksi. Miten muuttuu. Mihin asioihin keskustelu aina ajautuu. Mitä mielessä liikkuu. Ja vanhalla tarkoitan todella vanhaa. Ikääntynyttä. En ketään keski-iänkriiseissään.

Jannen täti on jo päälle kasikymppinen. Uskossa oleva leski ilman lapsia. Kylässä käydessä tuntuu mummolalle. Siitä kosteasta silmäkulmasta tietää, että on kaivattu. 

Sanoisin, että täti on ajatuksiltaan yllättävä. Ei perinteinen mummo. Mun sairasteluista puhuttaessa tokaisi, että "no lapsiahan on teille sitten turha odotella". No niin on. Hetken hiljaisuuden jälkeen tiedusteltiin, että miksei me sitten adoptoida. 

Ai että mä tykkään. Tykkään, kun puhutaan suoraan. Tykkään, kun murretaan ennakkoluuloja. Minunkin! Miksi muka jokainen uskossa oleva mummo ajattelisi, ettei udella, ettei lapsettomuudesta puhuta, että adoptio on tabu.

Lopuksi mulle kerrottiin, että on se vaan mukava juttu, etten ole semmoinen hempukka. Ja halattiin. Kotiinviemisiksi tulivat nämä Tyynelään täydelliset kuvien kukkatelineet ja pitsit.


ps. saunarakennuksen remontti edistyy. Enää tapetti, listat ja ikkunoiden helat puuttuu. Sneak peek Instassa.
pps. Samalta tädiltä saatiin aiemmin nämä