Aamut, illat, päivät, yöt


















Aamut. Mietin. Jaksanko. Pystynkö. Menenkö.




Päivät. Hyvä. Että. Tein. Sen.




Illat. Onpa. Taas. Muistamista.




Yöt. Aistit. Yli. Kierroksilla.




Nukkuisinko?







Vaikka tekeminen olisi miten kivaa, nautinnollista, hyvässä seurassa, siitä seuraava unenpuute yllättää aina. Aivoinfarktin jälkeen olen tarvinnut 9 tuntia. Alussa enemmänkin. Joskus päiväunet. 

Viime viikolla oli Helsinkipäivä. Oli vieraita. Oli avajaiset. Oli hullunhauskaa. Vatsalihakset kipeinä naurettiin. Viikon vaihde ei auennut yhtä ihanana. 

Oli oireita. Huimausta, tärinää ja itkuinen olo. Aistiherkkyyttä ja kärsimättömyyttä. Se puoli, mitä täällä blogissa ei usein näy. Arki.

Oltiin sovittu, että Ouluun pitäisi ajella. Onneksi oli mahdollisuus pysähtyä matkalla. Janne hoiti meille huoneen Pietarsaaren Epoquesta. Kaksi päivää nukuttiin ja syötiin. Käveltiin kaupungilla. Yhdet päiväunet Fäbodan rantakalliolla, toiset ennen illallista, viilennetyssä hiljaisessa hotellihuoneessa. Yksin. 

En muista kumpi sen ensin ääneen sanoi. Kumpikin oli yhtä mieltä. Tarkoituksensa kaikella. Hyvä on, ettei tullut lapsia. Hyvä oli, etten päässyt opiskelemaan. En jaksaisi. Ei olisi oikea aika. 

Onneksi hän ymmärtää. Osaa jo ennakoida. 
Paras mahdollinen minulle.


Kyseiset kuvat liittyvät tapaukseen.
Ensimmäisestä kiitokset Hannalle ja Inkalle. Kuvan otti Mikko Someroja. Viimeisestä kiitos Inkalle ja Mikolle.
Loput minun ja Jannen.