18.8.2014

Amurin työläismuseokortteli ja blogitreffit



















Perjantaina Jannella oli Tampereella töitä ja mä ajattelin kokeilla kepillä jäätä.  Laitoin Niinalle viestiä, että onko mitään mahdollisuuksia irrota töistä keskellä päivää. Mulla olisi muuten pari yksinäistä tuntia tiedossa. Niina vastasi heti, että miten ois Amuri. Saataisiin yksi ruksi lisää mun listalle. 

Se oli ihanan jämähtänyttä. Huoneissa tuoksui vanhalle - mitä ikinä se sitten onkaan. Jotain pehmeää, puulämmitteistä, rauhoittavaa kai. Kierrettiin hiljaisissa taloissa. Tuntui, että asukkaat olisivat vain hetkeä aiemmin astuneet takaovesta pihan puolelle. Pöydillä oli päivän askareet kesken ja asukkailla elävät tarinat. 

Aika aikaansa kutakin.



(Niinan blogi ja Amurikuvat täällä.)

24 kommenttia

  1. Vastaukset
    1. Se oli. Suosittelen, jos Tampereella päin liikut.

      Voi olla lastenkin kanssa ihan hauska paikka. Hymyilytti, miltä ne lasten / nuorten huoneet on ennen näyttäneet. (Jokaisessa ovessa oli aikakausi, iät ja tarinat). Puuttui pelikoneet, kauko-ohjattavat, skeittilaudat ja muut ;)

      Poista
    2. Oikeasti lapset pärjää ilman niitä pelikoneita. On kokeiltu olla koko kesä ilman niitä ja hyvin on pärjätty. Itse on enemmän riippuvainen, netistä siis. :)

      Poista
    3. Sitä mäkin vähän luulen ;) Me mennään ensi viikon viikonloppuna paikkaan, johon ei saa konetta mukaan (ei sähköä) ja Janne piikitteli jo mulle, että mitenhän se tulee menemään :D

      Poista
  2. Vastaukset
    1. Oli :) Siinä oli muuten kiva kahvilakin kyljessä. Amurin Helmi. Oli hyvää kahvia ja ihania piirakoita.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. On. Oli onni, että Niina lähti mun kanssa. Kivempi oli kaksin kierrellä :)

      Poista
  4. Kuvat kuvat. Vuosiin en ole tuolla käynyt mutta mikään ei näytä muuttuneen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi ei ole :)) Ihastelin siellä, että miten hyvin säilyneitä tavaroita. Oikeita tunnelmia tuotu.

      Poista
  5. Katsoin noita Niinan kuvia ja nyt löysin tänne blogiin kurkkimaan sun kuvat. Tuo paikka on ihana, ja kuvista huokuu jotenkin rauhoittava tunnelma.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on :) Kiva kuulla, että tunnelma tulee lukijalle saakka.

      Tervetuloa blogivisiitille :)

      Poista
  6. Hehei, hauskaa nähdä eri kuvat samoista paikoista, paitsi tuo pyyhekuva ja vihreä seinä oli molemmilla :) Sulla on nämä niin valoisat kuvat! Oli kyllä mukavata, nyt pitää keksiä ekskursio Helsinkiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hei meinasin laittaa Marskinkin, mutta jätin pois, ettei olisi ihan kopioita :D

      Näihin kuviin on lisätty vähän valoa, kun ne oli hirmu tummia. Mähän en laittanut edes salamaa kiinni. Jotenkin en välitä käyttää sitä. Muuttaa värejä ja fiilistä liikaa.

      Oli mukavata ♥ Toivottavasti pian taas!

      Poista
  7. Niin tuttu paikka, mutta aina kiva katsella ja kuunnella toisen kokemuksia. Tuo ON hieno museo ja aika hassua, ettei siellä juuri katsota perään vaan saa aika vapaasti kulkea. Kerran yksi jätkä otti lihanuijan museokodin seinältä ja alkoi huitoa sillä...olisin toivonut silloin vähän silmiä sinne...

    Mun miehen isä on viettänyt lapsuutensa ja nuoruutensa juuri tässä museokorttelissa. Ei tietenkään silloin ollut museona vielä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museo on upea!! Toivottavasti kävijät osaavat sitä arvostaa, eivätkä turmele esineitä. Vapaasti kulkeminen teki kokemuksesta paremman. Siellä olisi mennyt kierroskin samaan aikaan, mutta mentiin menojamme. Sai hetkeksi unohtua hiljaisuuteenkin tuijottelemaan.

      Te varmaan ootte saaneet kuulla kullanarvoisia muistoja tästä paikasta. Paras paikallisopas :))

      Poista
  8. Voi että, on niin monta paikkas johon pitäis päästä käymään. Sen suhteen en oo edes tehnyt listaa, kun niitä on niin paljon ja lista vaan kasvais ja kasvais... :) Tämäkin paikka pitäis laittaa sille listalle, jos mulla ois se lista. Mutta sitten taas, ihana että voi katsella näitä kuvia. Oon tässä elämäntilanteessa niin väsynyt ja toisaalta myös niin tottunut hyppimään aamusta iltaan pitkin omaa pirttiä, että en varmasti osais paikan päällä keskittyä enkä seisahtuis tutkimaan sitä kaikkea mitä pitäis tuolla tutkia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että mulla taas on toisin päin (toki - ei ole neljää lasta :D) mutta siis tulee enemmän mentyä, kun on kirjoittanut ylös. Ensinäkin muistan paikannimen sen kirjoitettuani paremmin ja sit voi helposti selvitellä osoitetta.

      Tänäänkin pysähdyttiin Tyynelään tullessa "matkalla" (siis ajettiin ihan toista kautta) parilla kirpparilla ja yhdessä ihanassa kahvilassa. Ne tuli mieleen vasta kotoota lähdettyä siinä ajellessa yhtäkkiä.

      Kädet ristiin ja kiitos, ettei mulla ole noin hektistä kotona. Voisi olla hiukka hankalat oltavat - sekä mulla, että lapsilla :D

      Tsemppiä sinne. Tähän perään ne kaikki jo miljoonasti kuullut: tulee vielä se päivä, kyllä ne nopeasti kasvaa, sun aika koittaa sitten, teillä on omaa aikaa myöhemmin ja mitä niitä oli. Ei varmaan helpottanut, mutta totta noi kuule on ♥

      Poista
    2. Se on kyllä totta, tulis ehkä lähdettyä jos ois kirjoitettu ylös!

      Ja kyllä täällä mullakin (ja lapsilla) on välillä erityisen vaikeaa :D Silti oon kai jotenkin niin onnellinen ja tyytyväinen tähäm tilanteeseen että lähtökohtaisesti elän tätä hetkeä enkä odota että tämä hässäkkä ois takana ja ehtis enemmän tms... Jos osasin selittää yhtään :D Että vaikka välillä (usein?!) tuntuu että mun pää hajoaa, niin silti tekee mieli sanoa että kiitos tsempeistä <3 mutta en kai minä niitä tarvi... :) Luulen/koen siis että näinkin on hyvä vaikka onkin raskasta.

      Olipa hyvä pysähtyä ajattelemaan tuota asiaa. Varsinkin just tänään kun olin erityisen väsynyt :)

      Poista
    3. Ymmärrän ja se kuulostaa erittäin hyvälle ♥

      Parasta se onkin niin, jos elää elämässä joka hetken, eikä vaan yritä rämpiä läpi jostain epämielyttävästä tai väsyttävästä vaiheesta. Sitä ei sit saa takaisin, vaikka miten toivoisi myöhemmin. Ne on joko elettyjä tai menetettyjä päiviä ne taakse jääneet ♥

      Poista
    4. Melko paljon sellaista elä hetkessä -asennetta oon ihan huomaamatta oppinut viime vuosien aikana. Se taitaa olla hyvä se <3

      Poista
  9. Tänne mun on päästävä! Miten olen voinutkin jättää Tampereen reissuillani väliin? Kurkistin myös upeita kuviasi Kinuskillasta, johon itsellänikin on ollut ilo käydä tutustumassa.
    Mitähän muuta mahtavaa blogistasi löytyy? Toivottavasti ehdin jossain vaiheessa kahlata läpi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva hei, että innostuit selaamaan mun postauksia läpi. Tulee hyvä mieli, kun huomaa, että täältä löytyy jollekin jotain kiinnostavaa :)

      Amuri oli ihana. Suosittelen. Se vois olla lastenkin kanssa kiva kohde.

      Mä kävin muuten äsken lukemassa sun profiilin. Blogiin asti en ehtinyt, mutta jo kuvaus kolahti.

      T: yrittäjän vaimo, kaksi vuotta pois työelämästä ollut (multippelit aivoinfarktit keväällä 2012) käsityöintoilija, joka rakastaa vanhoja esineitä.

      Poista