Hop-On Hop-Off Helsinki // hyppää pois, hyppää pois, hyyyypppää pois






















Jotain jolle olen naureskellut. Hop-On Hop-Off bussit. Vuosi sitten Budapestissa tuli kokeiltua ensi kerran. Ja sitten kadutti. Olinpa mä ollut idiotti. Sehän on siis suorastaan kätevä tapa nähdä kaupunkia. (Etenkin nykyään, kun kadun ylityksellä uhkaa jäädä raitiovaunujen alle - viimeksi keskiviikkona. Vasemmalle näkyy huonosti ja jos on yhtään väsynyt / muissa maailmoissa, niin tulee toheloitua liikenteessä.) Siellä kakkoskerroksessa istuskellessa on hauska tunnustella kaupungin tunnelmaa, seurailla rakennuksia, aikakausia ja ihmisiä. 

No niin… siis... Me sitten keksittiin, että kerran se oli hyväksi koettu, niin täytyihän sitä kotikaupungistakin kuulla. Otettin perjantaina päivälippu punaiselle linjalle. Puolilta päivin virittäydyttiin turisteina Tian ja Jannen kanssa bussin kuulokejärjestelmän suomenkielisen selostuksen taajuudelle. Voi pojat! Olisinpa halunnut kuulla, mitä meille olisi englanniksi kerrottu. Suomenkielisessä selostuksessa käsiteltiin Aleksi Mäkelän Rööperi - elokuvaa, Salkkareiden Pihlajakatua ja Lasipalatsin Eat & Joy- myymälää!! Päivä oli siis hauska. Hämmentävä ja hauska. 

Mukaan saadun kartankin kanssa oli naurussa pitelemistä. Hietaniemen uimaranta oli sijoitettu Hespererian puiston päähän, pohjoisen- ja eteläisenkadun väliselle alueelle. Voi sitä onnetonta, joka siihen plänttiin yrittää pyyhkeensä sijoitella. Että terveisiä vaan punaiselle linjalle. Pientä parantamisen varaa olisi. 

Meidän päivää ei yksityiskohdat pilanneet. Hullut selostukset ja virheet aiheuttivat lähinnä huvittuneita pyrskähdyksiä. Kokemus oli kaikkineen kiva. Ehdottomasti parasta antia oli käynti Stadionin tornissa, lounas Hietaniemen kauppahallissa ja hyvä seura. Viimeksi mainittuja suositeltaisiin mun järjestämällä turistikierroksella. Nii että kaikki halukkaat - ilmoitelkaapa, kun teitä alkaa olla jonossa tuossa ovella.