MISSÄ ON OIKEA ELÄMÄ?










































En tahdo festareita. En tehtyä iloa.
En huikeita kokemuksia korkeuksissa, ties missä, mukavuusalueeni äärirajoilla.

Tahdon raakaa puhetta itseasiasta. Sitä, minkä äärellä tulee lähes riehakas tunne: nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä. Sitä, jonka jälkeen tuntuu repivää riemua tai raastavaa surua. Niitä hetkiä, jolloin keskustelun tuoksinassa huomaa ajattelevansa kiihtyneenä tai pateettisena, että joo - tää on sitä ihmisen elämää, prkl. Perään huutomerkki !

Hienostelun hetkillä herään: 
Ihanko totta? Mitä hukkaa. Missä on ne kunnolliset keskustelut? Missä on se oikea elämä?




Kuvat on otettu Näsijärveltä viime viikonloppuna. Tuntui elämälle.