21.8.2014

MISSÄ ON OIKEA ELÄMÄ?










































En tahdo festareita. En tehtyä iloa.
En huikeita kokemuksia korkeuksissa, ties missä, mukavuusalueeni äärirajoilla.

Tahdon raakaa puhetta itseasiasta. Sitä, minkä äärellä tulee lähes riehakas tunne: nyt ollaan oikeiden asioiden äärellä. Sitä, jonka jälkeen tuntuu repivää riemua tai raastavaa surua. Niitä hetkiä, jolloin keskustelun tuoksinassa huomaa ajattelevansa kiihtyneenä tai pateettisena, että joo - tää on sitä ihmisen elämää, prkl. Perään huutomerkki !

Hienostelun hetkillä herään: 
Ihanko totta? Mitä hukkaa. Missä on ne kunnolliset keskustelut? Missä on se oikea elämä?




Kuvat on otettu Näsijärveltä viime viikonloppuna. Tuntui elämälle.

22 kommenttia

  1. Mielettömiä kuvia, upeita otoksia, justiinsa oikealla hetkellä napattuja.

    Minusta oikeaa elämää on se, että elää hetkessä. Kuten se, kun olin viisivuotiaan kanssa äsken poimimassa viinimarjoja. Hauskoja juttuja pulppusi marjakaverilta taukoamatta ja samalla minulla ohikiitavä ajatus siitä, että tuokin pieni on kohta iso mies. Miksi surra ja haihatella sitä? Miksi ei elää tässä ja nyt ja kömpiä pensaan oksien alle majaan? Ja maja oli joka pensaan alla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :))

      Samaa mieltä! Oikea elämä on arjessa. Mulla oli samantyyppinen hetki eilen kahvipöydässä, missä papan kanssa muisteltiin lapsuutta. Kummipoika E istui siinä vieressä ja mietin, että kohta se on E, joka istuu kahvipöydässä keskustelemassa lapsuutensa kesistä. Aika kiitää.

      Tultiin muuten siihen tulokseen, että lapsuusmuistot on usein luokkaa: aina tehtiin, aina syötiin, aina kaikki kesät...

      Teilläkin muistellaan varmaan parin kymmenen vuoden päästä, että lapsena aina oltiin marjapensaassa majassa :)

      Poista
    2. Toivottavasti muistellaan. :)

      Poista
  2. No tässä ja nyt, arjen pienissä iloissa ja suruissa. Raakana ja paljaana. Herkkänä ja hehkeänä. Pienet päivittäiset päätökset antavat suunnan. Menee joko syteen tai saveen. Virhepäätöksiä(kin)syntyy, mutta niin kauan kun kukaan ei niihin kuole, ei haittaa. Korjaa virheen ja antaa mennä.

    Itselleni iloa tuottavat ihan pienet asiat. Hymy, kaunis ele, joutsenpariskunta järvellä, kurjet pellolla syömässä... Ja ihan tämä normi arki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anu - erittäin hyvin sanottu :)) Olen samoilla linjoilla. Jos onnea ja iloa ei onnituisi löytämään pienistä asioista, niin elämä olisi aika haastavaa ja kuluttavaa.

      Poista
  3. Amen. Olen niin samaa mieltä ettet Laura arvaakaan. :)

    VastaaPoista
  4. Elämä on niissä huikeissa hetkissä, mutta vielä enemmän niissä vähän nuupahtaneissa hetkissä. Tasapainottavat toisiaan suloisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin tasapainottavat. Hyvää osaa taas arvostaa niiden nuupahtaneiden tunnelmien jälkeen. Ja niinä nuupahtaneina hetkinä on hyvä tunnustella omaa oloaan. Oppii ehkä jotain.

      Poista
  5. Niin arvokkaita on ne hetket kun niitä oikeita keskusteluja saa löytää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On. Ne ei ole ihan joka nurkan takana ja joka pöydän ympärillä.

      Poista
  6. Neljännestä kuvasta tuli tunne, että "katsoja/minä" olisin vajoamassa pinnan alle - sen jälkeisessä jo varmemmin pinnan yllä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa. Totta! Siltä se vaikuttaa.

      Kuvissa (ja miks ei teksteissäkin) on muuten se hyvä puoli, että vastaanottaa voi omasta näkökohdastaan. Tarinat alkavat elää omaa elämäänsä.

      Neljäs kuva on otettu noilta saunamökin portailta varpaat vedessä seisten ja kamera järven pintaa hipoen.

      Poista
  7. Olet näköjään ollut Tampereella ja Rauhaniemessä!? ;)
    Jos muuten järjestät Lankamaailmaan jonkun neulontamiitinkin nyt syksyllä, niin arvo sun faneille muutama paikka. :D
    En ole nyt hetkeen kommentoinut, mutta sinulla on ollut toinen toistaan ihanampia kuvia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia, me likey!
    Oikein mukavaa syksyä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tampereella joo, mutta Aitolahden / Hirviniemen suunnalla. Mulla oli mun pisin objektiivi mukana ja aika lähelle sillä pääsikin.

      Hyvä idea, kiitos :)) Täytyykin olla heihin yhteydessä, että millaista iltaa he ovat mahdolisesti seuraavaksi ajatelleet.

      Erittäin kivalle tuntuu, että kommentoit nyt.
      Kiitos kauniista sanoista. Tuli hyvä mieli :)

      Mukavaa syksyä sinnekin ♥

      Poista
  8. Jos minulta kysyt, niin välillä aavan meren tuolla puolen ja yleensä ihan tässä ja nyt ;)).

    Kaunis, hyvä postaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Eikö ole ihanaa, että on voinut löytää ne oikean elämän asiat! Jos olisi hukassa, eikä niitä tilanteita tunnistaisi, niin voisi olla melko toivoton olo.

      Kiitos Pilvi ♥

      Poista
  9. Oi, kuvissa mun rakkaani. Täällä on elämä, mun elämä.

    Mulle oikea elämä on sijainnut jo pitkään mukavuusalueen sisäpuolella. Sen ulkopuolella mulle on jotain muuta: kauhua. Siitä en hyödy, olen sen viimein alkanut hyväksyä. Että ei aina tarvitse pakottaa itseään asioihin, joita jotkut toiset pystyvät tekemään pakottamatta. Ja olen huomannut: mulla onkin tosi kiva elämä. Nautittava elämä.

    Mukavuusalueen määritelmä: jos selviän koitoksesta kovasti tärisemättä tai tai etukäteen oksentamatta, olen vielä mukavuusalueen sisäpuolella. :D

    Ja ne keskustelut. Oi. Mulla oli tällä viikolla oikein äärikokemus hyvästä keskustelusta, tempaavasta, ihmeellisestä. Enkä tärissyt liikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siellä on paljon elämää. Hyvää elämää. Meillä oli ainakin mökillä, mihin meidät oli kutsuttu. Oli yöuintia, hyvää ruokaa ja niitä keskusteluja!

      Mulla on sama tilanne. Ne oireet mitä on aivoinfarktin jälkeen jäänyt, on sellaisia aspergerin oloisia (mun oma tulkinta asiasta, ei b-lausunnossa). Lähteminen on usein vaikeaa. Ei siis välttämättä aina vain mukavuusalueelta lähteminen, vaan vaikka vain kotoa lähteminen. Sosiaaliset tilanteet ovat pienissä piireissä, rauhallisina ja hälyttöminä parhaimmillaan.

      Mahtavaa, että olet onnellinen elämässäsi. Mä alan myös hiljalleen löytää sen. Työstänyt tässä viimeisen vuoden. Ensimmäinen vuosi meni hätätilassa. Siinä missä jatkuvasti hoin itselleni, että olen jäänyt henkiin. Ja kaikki muka jatkuu ennallaan.

      Hyvä määritelmä mukavuusalueelle! Tunnistan. Mulla vaan ne itse tilanteet yleensä sujuu ihan siedettävästi. Se paha olo ja tärinä tulee jälkikäteen. Ylitse pääsemätön väsymys. Tänäänkin Tyynelään ajaessa purkautui aamuinen stressi.

      Olen onnellinen sun puolesta äärikokemuksesta. Ihania hetkiä. Toivon lisää samanlaisia sun tulevalle viikonlopulle ♥

      Poista
  10. Nämä on näitä elämän syvimpiä kysymyksiä. Paljon ajatuksia herättävä kirjoitus! Eilen kun luin tämän, mietin mitä vastaan. Ajattelin, etten laita mitään. Mutta pakko Se oli palata uudelleen tämän kirjoituksen äärelle ja kommentoida, että luettu on! :) Ei tästä kommentista mitään hyötyä ollut, mutta ajateltu on!! :) :) Ihanaa päivänjatkoa Laura!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On siitä hyötyä - ihana tietää, että olet siellä :)
      Ja tuntuu hyvälle, että herätti ajatuksia.

      Letkeää viikonloppua sinne teille!

      Poista