26.9.2014

MITÄ TÄSTÄ SAAN?

Mistä lähti?

Olin ollut aivoinfarktien jälkeen kotona jo vuoden. Janne remontoi meille uutta kotia Etu-Töölössä. Kävin lounaalla ystävän kanssa ja hän sitä ehdotti. Sanoi, että kirjoitettavaa varmaan riittäisi ja homma voisi sopia mulle. En tienyt tästä silloin mitään. Aivan koko blogimaailma oli mulle vieras. En ollut seurannut yhtään blogia ennen, kun aloitin omani. 

Janne epäili, että onko kirjoitettavaa vielä remontin jälkeen. No hän on kai alitajuisesti pitänyt huolta siitä, että remontoitavaa riittää. On kotia, Tyynelää ja mökkiä. Olen kirjoittanut kohta 400 postausta ja idealistani ei suinkaan ole loppusuoralla.

Mitä merkitsee?

Tästä on tullut mulle ihan kamalan rakas harrastus. Olen ollut pois työelämästä ja tämä on tuonut mulle niin paljon sosiaalisia kontakteja, että päivät eivät ole olleet ollenkaan pitkiä. Niinä huonoina huimauspäivinäkin olen jutustellut ihmisten kanssa. Tehnyt jotain mielekästä ja kiinnostavaa. Tämä on tärkeää.

Erityisesti arvostan niitä kommenttikentässä käytyjä keskusteluja. Joskus joku jopa pahoittelee pitkiä vastauksiaan. Minulta ei tarvitse pyydellä anteeksi, että sinne tulee kirjoiteltua pitkiä pätkiä omia ajatuksia. Se on tämän blogin parasta antia.

Mitä olen saanut?

Mielekästä tekemistä ja mahdollisuuden oppia uutta. Ne on korvanneet sitä työelämän mukana menetettyä ihmisyyden rakennusmateriaalia. Olen saanut kokea onnistumisen tunteita.

Ja ne ihmiset. Olen tavannut osaa heistä myös tosielämässä: kahvitellessa, skumpalla, museossa, Mummokerhossa ja mun alulle laittamassa blogitapahtumassa. Terveisiä teille: Silja, Tiina, Jaana, Niina, Joanna, Heidi, Ilona, Kaisa, Hanna ja Laura.

Mihin suuntaan menossa?

Huomasitteko tuon "VIP member of Indiedays Inspiration" laatikon tuossa kyljessä? Olen innoissani. Ja odottavaisin mielin. Minulla on useita sisältöyhteistyö- ideoita. Toivoisin, että saisin tämän myötä joitain niistä toteutettua ja kirjoitettua teille lisää postauksia kiinnostavista aiheista. Saa nähdä.

Täytyy muuten tunnustaa:

Olen välillä ihan kamalan innoissani tästä blogimaailmasta - muiden tekemisistä ja keksinnöistä. Suu vaahdossa selitän Jannelle, miten se ja se ikkunaremontti edistyy, miten sen tyypin maalausprojekti on mennyt, kuinka sen keittiöpuutarha kukoistaa, erään mökki näyttää upealle uusien kalusteiden kanssa, miten lattian voi maalata, jotain tuunata ja vanhasta tehdä uutta.

Ja kiitoksia:

Janne on ollut tässä blogissa mukana ensin ihmetellen, sitten ehdotellen, nyt mielenkiinnosta. Viime viikonloppuna kuulin, kun hän sanoi mun siskolle, että meidän blogi. Silloin mua hymyilytti. Oli vitsi tai ei, niin mulla kuitenkin läikähti sydämessä. Kuvia Jannesta ei ehkä edelleenkään tulla enempää näkemään, mutta kuten ootte taineet huomata: vaikka kirjoittajia on yksi, niin meitä on täällä ruudun toisella puolella kaksi.

Tämä on pala minua. Kiitos, kun olette antaneet osan myös itsestänne !



Rentoa viikonloppua!
Tehkää jotain, mikä tekee teidät onnelliseksi!
- Laura



Ps. mun Indiedays esittelysivulle pääset tästä.

42 kommenttia

  1. Mahtavaa! Onnea myös indiedays-kerhoon pääsystä :-)

    VastaaPoista
  2. Ihana teksti, niin aito ja lämmin! Muistan kun 3 vuotta sitten aloitin silloisen, nykyään entisen blogini, miten rakas, tärkeä, vaalittu se olikaan. Sinne tuli kirjattua 3 vuoden ajalta tuntoja ja yhä käyn niitä lukemassa - vähän itku kurkussakin, koska ne omat ajatukset koskettaa.

    Nykyiseen blogiin en usko muodostavani samaa sidettä ihan siitä syystä kun en mene niin henkilökohtaisuuksiin ja se on enemmän valokuvablogi. On se silti tärkeä ja hauska harrastus. Ja se vertaistuki ja uudet ystävyyssuhteethan ovat parasta mitä tällaisesta voi seurata!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ada :) Kauniisti sanottu!

      Sä oot vissiin sulkenut sen vanhan blogin yleisöltä? Kun ei näy sun profiilissa.

      Se tässä blogimaailmassa on kiva juttu, että näitä voi olla erilaisia. Vaikka yhtäaikaakin. Toiseen voi avata itseään enemmän, toiseen ladata vaikka ainoastaan kuvia. Ja jos niin päättää, niin muuttaa suuntaa. Hirveen hyvä harrastus :)

      Poista
    2. Olen sulkenut joo. Yksi blogi kerrallaan ja se oli samalla vähän sellainen sivun kääntö elämässä (vauva, raskaus ym. jutut jäi taakse) ;)

      Poista
    3. Niinpä. Aika aikaansa kutakin :)

      Poista
  3. Sattumalta löysin blogisi ja voin yhtyä täysillä kirjoitukseesi. Minäkään en tiennyt tästä hommasta mitään ennen kuin aloin itse kirjoittaa noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Nyt tämä on niin mielenkiintoinen ja rakas harrastus etten malta pidätellä postausten tulvaa, vaan melkein joka päivä jotain kirjoittelen. Ei todellakaan mitään maailmaamullistavia asioita, vaan ihan tavallista jokapäiväistä juttua. Pitääpä jatkaa vielä blogisi lukemista. Tervetuloa vierailemaan minunkin blogiini!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hyvä asenne. Tietämättä mitään vaan rohkeasti kohti uutta ;) Itsellä ei ainakaan ollut mitään ihmeitä odotuksia tai vaatimuksia, kun en ollut niin perillä. Ainoa asia mitä mietin tarkaan oli nimi. Päätin, ettei se saa rajata blogin sisältöä, että voin postata mitä milloin mieleen tulee.

      Kiva, kun tulit kylään :) Tulen pian vastavierailulle :)

      Poista
  4. Olipa kauniisti kerrottu! Monessa kohtaa nyökyttelin tuota lukiessani - samoja fiiliksiä!. :)

    Oikein huisin paljon onnea uusista tuulista myös! <3

    VastaaPoista
  5. Ihanaa on ollut olla mukana TEIDÄN blogissanne! Mukavaa on ollut ja sun pohdiskelut on aina niin ajatuksiaherättäviä, et välillä tippa linssissä täällä ruudun takana ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Minna sun ihanista sanoista ♥ Tuntuu hyvälle !

      Poista
  6. Iso kiitos itelles! Välillä oon iha tippa linssis lukenu siun hienoo selviytymistarinaa ja arvostan ihmisiä ketkä avaa omaa siäsistä maailmaansa. Arvostan vielä enemmän ku uskaltaa tehä sen omalla naamallaan netissä, se on aika huimaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sini ♥

      Musta on ihan mahtavaa, että siellä ruudun toisella puolen on ihmisiä, jotka jakaa näitä ajatuksia ja hetkiä mun kanssa. Mulle suoruus on niin ominaista, etten itse koe kirjoittamista erityisen rohkeana. Mutta nämähän on luonnekysymyksiä. Eli siis sitä parasta antia - mitä enemmän erilaisten ihmisten kanssa keskustelee, sitä enemmän ymmärtää. Voi oppia jotain :)

      Poista
  7. Laura sä osaat kirjoittaa upeasti ja koskettavasti. On ollut hienoa seurata sun blogin kehitystä. Kuvat on hienoja. Katotaan maailmaa linssin läpi monella tapaa samalla tavalla. Keep on going <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥

      Se on totta. Mä huomaan monesti tarttuvani sekä sun instakuvissa, että blogissa niihin yksityiskohtiin mitä sä oot taltioinnut. Ne kiinnostaa.

      Poista
    2. Tuli muuten mieleen sellainen juttu : olisi hauska toteuttaa sellainen koe - annettaisiin jossain joku reitti, mikä pitää kameran kanssa kulkea. Jokainen kuvaisi sen ja julkaisisi samaan aikaan. Näkisi mitä toinen on nähnyt :)

      Tästä voisi kehitellä haasteen ;)

      Poista
  8. Ihana teksti ja ihana piristys tuo tunikasi <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja ♥

      Tunika on Hämeenlinnan kirpparireissulta joskus hankittu kolmen euron löytö :)

      Poista
  9. Mulle mun kaks blogia ovat, toinen henkireikä, toinen rakas harrastus. Kyllä blogimaailma on ihmeellinen, sitä tutustuu uusiin tyyppeihin, saa uutta ajateltavaa, saa mielensäkin avarammaksi. Itelle blogit/face/netti ylipäätään on keino päästä ulos, kun pään sisältö pitää mut tiukasti neljän seinän sisällä. Koen, että oon saanu jotain uutta menetetyn tilalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin hyvin sanottu ♥ Ihan samaa mieltä ♥

      Poista
  10. Niin kaunis tunika sinulla tuossa kuvassa. Ihana! :) Mitenkähän minä löysin tieni tänne sinun blogiisi. En enää muista. Varmaan etsin jotain rintamamiestaloblogia ja tämä putkahti niissä hauissa esille. Pätkääkään en ole katunut tätä löytöä. Sinun tekstisi antavat elämään usein lisäsyvyyttä, ulottuvuuksia, ajattelemisenaiheita. Samalla tyylillä eteenpäin! Kiitos näistä kirjoituksista ja kuvista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Ihanasti kirjoitit. Nää sanat tuntui hyvälle ♥

      Tunika / mekko on kirppislöytö. Hämeenlinnasta kolmella eurolla :)

      Poista
  11. Ihan hirmu paljon onnea vip-jäsenyydestä!!! Ja kaikesta uudesta mitä tulee. ♥

    VastaaPoista
  12. Olen niin iloinen, että löysin tämän sinun/teidän blogin. Osaat pukea ajatuksesi ja sisimpäsi muille näkyviksi hienoina sanoina ja kuvina. Jaan tuntemuksesi monella tapaa ja kiitän rohkeudestasi avautua täällä blogissa. Olen saanut huomata, että annan itsestäni enemmän ja käyn syvällisemmät keskustelut harvojen seuraamieni blogien keskusteluissa kuin omassa blogissani, jossa varsin pinnallisella tasolla olen kertonut esim. omista vammoistani.

    Muutenkin on hienoa, että sinulla on selkeä näkemys blogisi merkityksestä ja visio myös tulevasta. Itse aloitin blogini jo "entisessä elämässä" ja silloin oli ajatuksena vain esitellä käsitöitäni, mutta aika pian ja ajan myötä jutut alkoivat muuttua päiväkirjan kaltaisiksi merkinnöiksi reissuistani ja muista puuhistani.

    Vammautumiseni jälkeen olen kyllä moneen kertaan miettinyt, että olisi pitänyt alkaa kirjoittaa tuntojani paperille, kun kuitenkin koko ajan pähkäilen ja vertailen nykyistä itseäni siihen entiseen. Toisaalta siihen sopisi paremmin sanelulaite, koska en enää myöhemmin muista esim. automatkoilla päässä pyörineitä ajatuksia :)

    Ihanaa, aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti lukea nämä sanat moneen kertaan. Tulee kommentti kommentilta vaikeammaksi vastata. Ihan pakahduttavia onnentunteita ♥ Kiitos ♥

      Tunnistan hyvin tuon tunteen, ettei muista mitä piti kirjoittaa. Mulla on muistilistoja kännykässä, blogissa tekstiluonnoksina ja jatkuvasti sanon Jannelle, että muistuta tämä juuri puhuttu (esim. saunassa keskusteltu blogiin liittyvä asia) mulle myöhemmin.

      Viikonloppu oli muuten ihanan aurinkoinen. Kävin kävellen kasvohoidossa, istumassa Sinisen Huvilan kahvilassa (ulkona tarkeni) ja tänään kävelin Lapinlahden vanhalla sairaala-alueella ja Kaapelille Valokuvataiteenmuseoon. Hyvillä mielin alkavaan viikkoon.

      Hyvää mieltä ja oloa myös sun alkavaan viikkoon :)

      Poista
  13. Just yhtenä päivänä tuo Puukenkämies sanoi, että siitä Lauran blogista tulee varmasti vielä jotain suurta.
    Ps. Upee sateenvarjo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Klunks. Alkaa olla pala kurkussa.

      Kiitos näistä suurista sanoista ♥ ja terveisiä !

      Poista
  14. Onnea uusista haasteista blogimaailman osalta! Olet ehdottomasti osasi ansainnut :-) Vaikka tykkäänkin eniten huikeista villasukistasi, niin ilolla myös luen kauniita tekstejäsi ja katselen huikeita valokuviasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tia ♥

      Mulla on muuten täällä taas sukkia syntymässä :) Yllätys :)

      Poista
  15. Hyvähyvähyvä Lauranen! ♥ Onnea ja menestystä kaikkiin kivoihin paikalleen loksahtaviin juttuihisi! Nähdään pianpian. Ehkä mäkin huomenna taas bloggaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥

      Hei keskiviikkona Mummis. Viimeinkin :)

      Poista
  16. Vau! Eikä ihme <3 Minä muistan vieläkin niitä ensimmäisiä sun postauksia joista ihan täysillä innostuin heti klikkaamaan lukijaksi :))

    Hauska muuten, että vaikka mulla syyt töistä pitkään poissa olemiseen on ihan toiset kuin sulla, niin aivan samoin koen tämän blogimaailman, oman talon seinät katoaa ja ympärillä onkin yhtäkkiä ihan älyttömän hienoja ihmisiä. Vaikkei fyysisesti, mutta sosiaalinen elämä on silti siinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Tiina ♥

      Se on totta. Voisin kuvitella, että myös monelle lasten kanssa kotona olevalle se aikuinen keskusteluseura on tärkeää. Tänään Valokuvataiteen museossa tuli mietittyä sekä valokuvaamista, että blogimaailmaa - on tää nykyään ihmeellistä. Koko sosiaalinen maailma on merkittävästi muuttunut parissa kymmenessä vuodessa.

      Poista
    2. No niinpä! Muistan kuinka meillä oli kuutosluokalla luokan perällä kaks tietokonetta. 26 oppilaasta mun lisäksi yksi toinen osas formatoida levyn... :D Koneella lähinnä piirreltiin Paintilla?!

      Poista
    3. :DDD Joo oli hiukan erimahdollisuudet niillä atk-tunneilla, kun nykyään. Huomasin muuten just, etten edes tiedä miksi sitä opetusta nykyään sanotaan. Atk kuulostaa muinaisjäänteeltä :D

      Poista
  17. Krääh! Niin siiistiä! Onnea!
    Ja tiedä, että vaikka harvakseltaan kommentoin, ni täällä oon! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :))

      Kiva kuulla! Sama mulla monessa blogissa. Aina ei tuu sanottua mitään, vaikka teksti olisikin kiinnostava. Jos ei luonnollisesti tule sanoja, niin sitten vaan käy lukemassa. Tämmöstä tää on :)

      Poista
  18. Eksyin blogiisi Indiedaysin etusivulta tulen toistekin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Maiju,

      Kiva, kun tulit visiitille - ja erityisen kiva, että jätit terveisiä :)

      Poista