PANEELIA PÄÄN PÄÄLLE








Inspiksen iskiessä alkaa tapahtua. Kuten kerroin.



Sunnuntaina tapahtunutta: 

On hiljaista. Janne tutkii viikonlopun Hesareita tuvassa ja minä neulon villasukkia sohvalla. Lehdet on luettu, aamiainen syöty ja Janne tulee olohuoneeseen ihmettelemään päivänohjelmaa. Sanon, ettei ole mihinkään kiire. Että otetaan ihan rennosti. Seuraava suunniteltava asia on lounas, ei sen ihmeempää. 

Se alkaa kärttää, että eikö ole listalla mitään.
Vähän hommia.
Edes jotain. Edes pientä.
On niitä, muuten sano.
Ettei se alkaisi millekkään.
Että olisi rauhallista.

Tätä jatkuu hetken. Hellyn sitten, että onhan noita. On vaikka se hyllyjen kiinnitys.

Janne huokaisee helpotuksesta ja sanoo, että sepä onkin nopea homma. Parin minuutin. Juuri sopiva.

Ennenkuin ehdin vastata se on jo pitkällään sängyssä. 

Ajattelen, että hyvä. Kerrankin. Eihän se pakkottamalla ala. Pitää olla inspistä. 

Hiljaisuutta kestää noin viisi minuuttia. Se ääni alkaa suhinalla. Jalat vispaa levottomasti. Kääntelehtii. Selaa Urheilulehteä hermostuneena. Nousee.

Hetken päästä kuuluu eteisestä kompuran ääni ja naulapyssy paukkuu. 
Siellä se pistää paneelia ponttiin.




Ennen näytti tälle ->


Eteisen valaisin, pärekori, postilaatikko ja tonkat kirpparilta.
Naulakko ja pullokori tulivat talon mukana.
Seinällä talon historia.