SOUTAA, HUOPAA, SOHVAA







Sinne meni mun Muoviton syyskuu. Tunnustan. Tuli sitten tilattua (sohvan kanssa) kasa muovia. Kävi jo mielessä, että miten mitätöntä on, että tuli niitä muovipusseja välteltyä. Nyt pitää pantata vuosikymmeniä tämän hyvittääkseen. 

Ostettiin siis pari viikkoa sitten uusi sohva. Tähän asuntoon muuttaessa luovuttiin vanhasta kulmasohvasta. Se oli muka liian kolho, suuri ja löhö. Elettiin reilu vuosi sen nahkasohvan kanssa. Tultiin siihen tulokseen, ettei siihen mahdu, kun yksi kerrallaan. Jos Janne makaa ja mä yritän viereen, niin ihan kohta olen luiskahtanut lattialle. Syvyyttä ei siinä mallissa riittänyt. Lisäksi nahka oli liukas.

Nyt sohva on taas kolho, suuri ja löhö. Soutaa, huopaa ja palaa takaisin. Ja ai että on hyvä! Tämä uusi on villakangasta. Hieman huopaista. Ja kokoa on niin, että kaksi mahtuu. Kallishan toi oli. Ihan liian kallis. Nyt on sijoitettu kestävyyteen. Olisiko siinä loppuelämän sohva?

Nahkasohva meni siskolle. Siellä oli tilausta, eikä mennyt hukkaan.
Ja joo. Kertakäyttämuovi(ton) on mielessä edelleen. 
Ei ollut tarkoitus unohtaa sitä yhden kuukauden pyrähdyksen jälkeen.




Sohva Piero Lissoni for Fritz Hansen
Seinällä olevat Marimekon taulut on mun tekemiä ja valaisin meidän tekemä. Nojatuolista täällä.
Tyynyt Marimekko Muija ja Metropoli. Pöytä ja tuolit BoConcept. Rahi Soul. Matto Woodnotes. Kattovalaisin Artek.