MIKÄ RIITTÄÄ ?

Kaikkea tarpeeksi?

Mulla on jatkuvasti sellainen olo, että jokainen haluaa enemmän kaikkea. Harvassa ovat ne ihmiset, jotka kertovat olevansa elämäänsä täysin tyytyväisiä. Tai enimmiltä osin. Tai edes oikeaan suuntaan varmasti menossa. Päivitellään miten haluttaisiin paremmin palkattu työ, aviopuoliso, kaksi lasta, pidemmät hiukset, suuremmat lihakset, enemmän ystäviä, varmuutta tulevaisuudesta, uudempi auto, lisää tunteja vuorokauteen ja suurempi koti.

Muistellaan nuoruutta, rypyttömyyttä, opiskeluaikoja ja tuuheita hiuksia. Halutaan olla perheellisiä, mutta samaan aikaan yhtä vapaita ja valmiita menemään, kun kymmenen vuotta sitten. Nyt ehkä olisi rahaa toteuttaa se mitä silloin toivoi, mutta aikaa ei ole. Ollaan ehkä taloudellisesti vapaampia, mutta sosiaalisesti sidotumpia. Monesti päivät kuitenkin matelevat ohi samankaltaisina. Ollaan odottavalla tuulella ja tunnit on enemmän menetettyjä, kuin elettyjä. 

Yhä enemmän käytetään sanaa "haluan". (Ja huom - usein ilman, että se sisältää minkäänlaista aktiivista toimintaa.) Enäähän ei edes voisi samalla tavalla sanoa tarvitsevansa, kun niinä oikeasti kurjina vuosina, silloin sodan jälkeen. Nykyään on lähes normaalia, että  joka vuosi "tarvitaan" uusi takki talveksi, keväisin kevyemmät kengät, läppärille toisenlainen laukku, parit kehittävät kurssit, palkankorotus ja  ikkunoihin jouluverhot. Joukossa paljon mukatarpeita.

Tätä asiaa ajatellessa tulee aina mieleen, että minkä tyhjiön täyttämisestä tässä on kysymys. Ja onko joskus kyse kateudesta? Siitä, että halutaan jotain mitä toisella on?

En muista olenko ennen sanonut tätä, mutta minussa ei ole sisällä sitä jäytävää kateellista / katkeraa pientä ihmistä. En ottaisi yhtäkään yksittäistä asiaa toisen elämästä. Ymmärrän, että yksittäisiä ominaisuuksia ei voi vaan valita. Pitäisi omia koko toisen ihmisen elämä töineen, läheisineen ja rutiineineen. Niitä en huolisi.

Nykyihminen synnyttää itselleen näitä mukatarpeita hyvin helposti - ihan siinä silmän räpäyksessä, kun jotain mediassa näkee, ystäviltä kuulee ja omasta menneisyydestään muistaa.  

Älä aina katso eteen, äläkä taakse,
kurkkaa joskus uteliaisuudesta nurkan taakse
ja ole sitten hetki tässä.
Niiden ihmisten ja asioiden kanssa, mitkä sinulla sillä hetkellä sattuu olemaan.
Onko siinä kaikki?





Kuva siltä Torronsuon reissulta.