JOULUTON VAI JOULUINEN ?






Minun jouluni:

- Lapsille lahjat. Ei leluja. Lautapelejä vaikka.
- Kortit. Tänä vuonna en tee itse ja halusin suosia pienyrittäjää. Ostin näitä.
- Punaisia kynttilöitä.
- Ei kuusta, ei värivaloja.
- Ei mitään uutta. Jos jotain laitan, kaivan sen vanhan kynttelikön kaapista.
- Lähes jouluton blogi.
- Paljon glögiä ja takkatulta. Viimeistä sekä romanttisessa mielessä, että lämmitykseen.
- Villasukkia.
- Jouluruokaa. Paljon jouluruokaa.

En ole mikään antijouluihminen. Uskoisiko? Olen vaan joulukrääsätön ihminen. Se millaiselta Kampin keskuksen punaiset koristelut näyttävät, saa minut tuntemaan oloni ihanaksi - jouluisaksi, mutta se ihmismäärä lähinnä ahdistaa. Samoin se tavaramäärä. Kaikki yhden päivän vuoksi. 

Täytyy tunnustaa, että kovin jouluisat blogitkin ahdistaa, vaikka ne muina vuodenaikoina olisi vaikka miten rakkaita mulle. Mä vetäydyn sohvannurkkaan kynttilän valossa neulomaan. Saa tulla hakemaan tammikuussa.

Tämä ei ole mikään vaihe. Näin on ollut vuosia.




Kuvat on Oulun matkalta, jossa kävin etsimässä kadonnutta joulufiilistäni. Pöljällä kuvasin näin kauniin lammen täydellisine taivaineen ja sumuineen. (Kuvia ei ole käsitelty, eikä korostettu.) Perillä oli päivän pituus 4 tuntia ja satoi vettä. Villasukkia ja glögiä sielläkin. Ja rakkaat ystävät.