25.12.2014

TÄTÄ EI SAISI SANOA ÄÄNEEN

En olisi halunnut lähteä. Jos olisin saanut valita, olisin jäänyt. Olisin jatkanut työkokeilua. Pysynyt täällä pakkasessa. Kolannut lunta ja kolunnut asiakasrekisteriä. En ole yhtään loman tarpeessa.

Kolmen kuukauden jakso kuitenkin loppui. Se tyssäsi tähän ennenkun ehdin edes pääsin viikkotuntimääriä nostamaan. Ja jatkoa ei ole luvassa.  

Minä niin haaveilin joululomasta Tyynelässä. Takaisin töihin menosta. Muutamasta pakollisesta pyhien sanelemasta vapaapäivästä. Töissä käyvän tavallisesta arkivapaasta. Tyynelään menee kuitenkin nyt se ystäväperhe keskenään, joiden seurassa olisin tahtonut olla. Kaupunkikotia jää asuttamaan yksi asunnoton ystävä, jonka kanssa olisin voinut viettää leffailtoja. Neuloa sukkia. Siinä olisi ollut enemmän, kun tarpeeksi. Annoin kuitenkin Jannelle periksi - me lennetään tänään Vietnamiin. Pakkasin bikinit ja kuusi kirjaa. Ja yhdet keskeneräiset villasukat. Tietenkin.



Kuva Karhupuistosta. Toissapäivältä, jolloin muut säntäilivät jouluostoksilla ja me käytiin katsomassa uusikotiehdokasta tuossa laidalla. 
Tarjous jäi kuitenkin tekemättä.

26 kommenttia

  1. Ihan kuin omat fiilikset oman työkokeiluni päättymisen aikoihin! Tärkeimmät pakattu, joten ei muutako kivaa matkaa! Kyllä ne joulun pyhäpäivät siirtyy mukana ajatuksissa sinne Vietnamiinkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tavallaan kiva kuulla, että jollain on samanlaisia kokemuksia. Vaikken tietysti tätä kellekään toivoisi. Ootko sä kirjoitellut sun blogissa näistä asioista? Mun täytyykin tulla muutenkin tutustumaan siihen paremmin. Tajusin just, että vaikka Johannan blogin kautta tiedän sut, niin ei oo tullut kurkittua sun kuulumisia.

      Kiitos Helinä <3 Kyllä tää reissu ihanalta alkaa tuntua. Se aikaero väsymys on vaan ihan kamalaa, kun muutenkin on pää niin ärsykkeille altis.

      Poista
  2. Jotain muuta tulee vielä tilalle, usko pois. Nauttikaa matkasta ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Johanna <3

      Tulevaisuus kyllä huolestuttaa, mutta yritän miettiä sitä vasta tammikuussa. Täällä lämmössä voi makailla kirjaan keskittyneenä. Tänäänkin (Jannen maatessa rannalla raatona) mä luin yhden kirjan. Ihana hiljaisuus.

      Poista
  3. Enpä olisi arvannut, että Vietnam lukee lopussa :) Mutta ihania hetkiä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo:) Tänne Janne toivoi. Ja tultiin. Se on tuollainen auringonpalvoja, ettei seitsemäntoista tunnin matka tunnu missään. Mä taas oon nykyään niin tarkka tarvitsemani unen kanssa, että nää aikaeroasiat ottaa koville. No kyllä se taas riemuksi muuttuu;)

      Poista
  4. Ihan harmi, ettei työkokeilusi saanut jatkoa! Aika epäreilua, kun sinä olisit halunnut jatkaa, kun taas minä olin väsynyt ja halukas lopettamaan jo kolmen kuukauden jälkeen, mutta silti piti jaksaa vielä toiset kolme kk.

    Minun mielestäni mielipiteensä saa kyllä sanoa ääneen :) Joskus vaan pitää tehdä valintoja toisen hyväksi, kunhan joskus ne ovat vastavuoroisesti itsensä hyväksi. Vietnam kuulostaa ihanan eksoottiselta tai ainakin suurelta määrältä uusia kokemuksia. Toivottavasti kuitenkin nautit niistä edes vähän :) Ja tosiaan, villasukkia voi neuloa maailman laidallakin ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai sulla meni niin... Olisikohan ero johtunut siitä, että olit omalla työpaikalla (muistinko oikein?)

      Mulle sanottiin, ettei jatkoa saa automaattisesti, eikä kuitenkaan samaan paikkaan. Siis jatkoa ei ole mulle vielä edes haettu. Sen saattaisin saada, mutten Huilille. Mikä on vähän tylsää, koska hain kokeilupaikkaa ensimmäisellä kerralla useampaan paikkaan, joilla ei ollut halua / resursseja mua ottaa = ilmaista työntekijää. Se pisti harmittamaan ja otti koville. Kun sitten mieluinen paikka löytyy, joka mut huolisi jatkoonkin, niin sitä ei anneta.

      Kyllä mä täällä nautin, kunhan pääsen tästä väsymyksestä. Epäsäännöllinen rytmi ottaa nykyään niin koville. Väsyttää. Eikä siis mitään tavallista väsymystä. Sellaista mitä moni sanoo lohduttaakseen, että kaikilla on tähän vuoden aikaan. Vaan sellaista, että huimaa, aivot tärisee, hermot nykii ja itkettää. Eilen saatoin vähän tirauttaa tuolla ravintolassa illallisella, kun olo oli ihan onneton. Vaikkei ihan heti uskoisi, että tällaisessa paikassa voi edes olla. No kyllä tää tästä taas. Kello on yhdeksän, kohta unille ha huomenna on taas astetta parempi.

      Yritetään alkuvuodesta järjestää se kahvittelu. Terveisiä!

      Poista
    2. Juu, oikein muistit, oli sama vanha ja tuttu työpaikka :) Tuo työkokeilu-asia on selkeästi liian vähän tunnettu asia työnantajien keskuudessa ja heitä olisi tarpeellista informoida siitä enemmän. Mutta mikä olisi oikea taho tekemään sen?

      Mä ymmärrän niin sun väsymisen! Itselläni varsinkin alussa oli väsymistä enemmän , eikä ollut väliä, vaikka oli kuinka kivassa paikassa tai taahtumassa. Päinvastoin! Esim eka kerta oopperassa väsytti ihan älyttömästi, kun samalla kertaa tapahtui niin paljon; laulua, soittoa, ihmisiä, valoja... Pidinkin silmiä välillä kiinni. Kesken ihanan reissun saattoi alkaa itkettämään, kun huomasin, etten jaksa ja pysty samalla tavalla kuin ennen.

      Hyvää Uutta Vuotta - toivottavasti parempaa <3 Ja toivon mukaan kahvitellaan :)

      Poista
    3. Niin on ! Sitä ei osata erottaa työharjoittelusta. Ei ymmärretä sitä, että töihin tulija olisi ihan tolkuissaan oleva aikuinen ihminen, jolle työkulttuuri ja -moraali on tuttuja juttuja. Josta olisi oikeasti parhaassa tapauksessa paljonkin apua.

      Mulla on ihan sama tuon väsymisen kanssa. Vaikka olisi miten kiva tapahtuma, niin sen jälkeen on ensin ylikierroksilla ja sitten ihan uupunut. Hyvin tutusti kuvasti tuon: äänet, ärsykeet, valot kohdan. Joskus pitää sulkeutua vastamelukuulokkeiden kanssa hämärään huoneeseen. Ja kyllä - se itkettää, ettei jaksa samalla tavalla. Välillä väsyneenä rypee itsesäälissä, vaikkei siihen oikeasti ole niin paljon aihetta. Kunhan muistaa huolehtia itsestään ja säännöllisestä levosta.

      Hyvää, parempaa tätä vuonna sinullekin <3
      Kuulemisiin!

      Poista
  5. Jotakin uutta ja parempaa tulee tilalle, usko pois. Ja Hyvää lomaa teille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin on uskottava. Että kaikella on tarkoituksensa. Kiitos Terhi <3

      Poista
  6. Hyvä matka siitä tulee muru. Nauti. Mietitään sitä muuta sitten kun tuut takas. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana <3 Hyvä tästä tulee. Ruoka on ihan täydellistä (mikä on tosi tärkeää, kun aikoo vaan maata ja syödä;)) ja paikka on rauhallinen ja kaunis.

      Toivotaan, että mä saan vielä tehdä jotain yhteistyötä Huilin kanssa jatkossakin ja kaikki järjestyy. Mä vaan oo välillä vähän tällainen tulevaisuuden huolehtija. Hyvä taas muistuttaa itseään, että olisi tässä hetkessä <3

      Poista
  7. ♥♥♥ Nauti nyt kuitenkin. Lämmöstä. Auringosta. ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nautin <3 Tänään nukuin hetken aurinkovarjon alla. Ja päiväunet viilennetyssä bungalowissa. Toimii!

      Poista
  8. Joo, kuka nyt vietnamiin haluaisi lähteä..mutta olisin mäkin ehkä just ja just paineen alla taipunut ja antanut periksi ;)
    Ei vaan. Kuulostaa mun mielestä yli-ihanalle..kuudet biksut, vietnam ja kirjat.

    Mitä mitä-uusi koti etsinnässä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D:D:D

      On tää yli-ihanaa sitten, kun on perillä. Se matka on vaan niin raastava. Kesti 17h. Ja mua niin haittaa ne ihmisten äänet koneessa. Etenkin väsyneenä. Pitäisi olla joku oma koppi, mihin sulkeutua;)

      Bikineitä ei ollut kuusia, vaan kirjoja :D Yksi meni jo, mutta respan hyllyssä on lisää jos loppuu kesken;)

      Joo ollaan vähän mietitty uutta. Jos asettaisin pienemmässä, niin Jannen työsuhdeasunnon verotusarvo olisi pienempi ja osinkoa + palkkaa voisi nostaa enemmän (asunto on siis Jannen yrityksen). Tekisi ihan hyvää, koska mä saan vaan peruspäivärahaa. Mut mikään kiire ei ole. Sitten, kun hyvä osuu kohdalle. Nykyinenhän on kahdelle aika iso.

      Poista
  9. Vaan tämän saa! Elämysrikasta reissua ja lokoisia päiviä! Nauti vaikka ihan pakosta ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Johanna <3 Pakottaa ei onneksi tarvitse. Kyllä perillä on aina ihanaa, vaikka tämän muistin ja uupumisen kanssa se lähteminen onkin stressaavaa. Jotenkin kornia, että me tuskin koskaan riidellään, mutta reissussa lähes aina. En taida olla ihan sitä ihaninta lähtöseuraa;) Onneksi on noin optimistinen ja pitkämielinen mies <3

      Poista
  10. Just eilen yllätin itseni miettimästä, että mihinkäs sitä voisi paeta hetkeksi tätä pakkasta ja iänikuista toppavaatteiden pukemista. Mutta lähtemisen ja matkustamisen tuska on myös tuttua. Lomaa ny sinne kaikesta huolimatta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähtemisentuska on kyllä tuttua. Ihan arkisissakin asioissa. Extempore mulle ei kannata ees yrittää enää ehdottaa mitään keskittymistä vaativaa. Janne on joutunut sen kantapään kautta oppimaan :D Mutta uusia lomia on ajankanssa aina kiva suunnitella. Tehdä muistilistoja :)

      Poista
  11. Kotiin saat varmasti palata kuitenkin monta kokemusta rikkaampana ja lämpö ja valo tekee hyvää! Aurinkoa ja iloa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin sain :) Ja monta ihanaa kuvaa kamerassa :)

      Loma oli oikein onnistunut, kun sille ei asettanut liikaa paineita. Levon kannalta, vaikka aikaero vähän rasittaakin. Ensimmäisen illan älytöntä uupumusta ja ärtymystä lukuunottamatta loma oli oikein ihana.

      Poista
  12. Tulin vastavierailulle, täällä näyttää kodikkaalta.Oli kiva löytää tänne.

    Voi Vietnam, nauti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Nina :) Tervetuloa toistekin.

      Vietnam oli ihana. Pariin uuteen postaukseen tulee lomakuvia.

      Poista