TÄTÄ EI SAISI SANOA ÄÄNEEN

En olisi halunnut lähteä. Jos olisin saanut valita, olisin jäänyt. Olisin jatkanut työkokeilua. Pysynyt täällä pakkasessa. Kolannut lunta ja kolunnut asiakasrekisteriä. En ole yhtään loman tarpeessa.

Kolmen kuukauden jakso kuitenkin loppui. Se tyssäsi tähän ennenkun ehdin edes pääsin viikkotuntimääriä nostamaan. Ja jatkoa ei ole luvassa.  

Minä niin haaveilin joululomasta Tyynelässä. Takaisin töihin menosta. Muutamasta pakollisesta pyhien sanelemasta vapaapäivästä. Töissä käyvän tavallisesta arkivapaasta. Tyynelään menee kuitenkin nyt se ystäväperhe keskenään, joiden seurassa olisin tahtonut olla. Kaupunkikotia jää asuttamaan yksi asunnoton ystävä, jonka kanssa olisin voinut viettää leffailtoja. Neuloa sukkia. Siinä olisi ollut enemmän, kun tarpeeksi. Annoin kuitenkin Jannelle periksi - me lennetään tänään Vietnamiin. Pakkasin bikinit ja kuusi kirjaa. Ja yhdet keskeneräiset villasukat. Tietenkin.



Kuva Karhupuistosta. Toissapäivältä, jolloin muut säntäilivät jouluostoksilla ja me käytiin katsomassa uusikotiehdokasta tuossa laidalla. 
Tarjous jäi kuitenkin tekemättä.