JESTAS ETTÄ JÄNNITTÄÄ

Jännittää. 

Jännittää niin, että vetää naaman vakavaksi. 
(Miksi sitä muuten peruslukemiksi kutsutaan?)

Avaimet kädessä kello neljä. 

Kuudelta uudelle kodille. 

Sorkkaraudan, mittanauhan ja maalarinteippiä. 

Ne vien mukanani.

Kurkistan keittiön muovimaton alle.

Piirrän teipillä lattiaan tulevan merkiksi. 

Kädet hikoaa, eikä voi neuloa.

Pää on niin sekaisin, että tekee tähän väliin hyvää kertoa myös jotain konkreettista.

Löysin niin mielenkiintoisen keittiön, että tekisi mieli hihkua. 
Puustelli Miinus. 
Ulkonäkökin oli sellainen ihastuttavan eleetön. 
Tämähän voisi tulla meille.

Olin valitettavasti silloin asuntonäytöllä käydessäni niin hämilläni, etten edes huomannut katsoa onko vanhat yläkaapit puuta. Nyt vaan voin toivoa, että olisivat. Olisivat säästettävissä. Alakaapit vaikuttivat sille halvimmalle valkoiselle. Niiden tilalle ainakin uutta. Ja sen vanhan kaasuhellan tilalle kaasuliesi. Uuni sähköllä. Ideat ja ajatukset tulevat ja menevät niin nopeasti, etten saa niistä kiinni. 

Toivon, että saan jo tänään otettua sieltä muutamia kuvia. 
Lisään ehkä listalleni lisävalon.

Puustelli Miinuksesta lisää täällä. Kuva lainattu Puustellin sivulta.