KIRPPISVAATTEET, OSTOLAKKO JA IHMISKOE

Syyskuun 10.päivä tein periaatepäätöksen.

Alkoi olla kaapit pullollaan. Ostin ja ostin, eikä olo tullut yhtään paremmaksi. Tiedä mitä tyhjiötä yritin toiminnallani täyttää. Siitä lähtien olen ollut ostamatta uusia vaatteita. Tämä on ihmiskoe. En määritellyt itselleni etukäteen aikaa, siis lakkoilen niinkuin hyvältä tuntuu. 

Ajatukseni on tämä:
  • en osta uusia vaatteita mieliteosta
  • jos jotain tekee mieli, etsin sen käytettynä. Jos ei löydy, olen ilman.
  • jos jotain tarvitsen, voin ostaa sen uutena. 
  • tämä koskee vaatteita, ei asusteita. Ei urheiluvaatteita, koska niitä harvoin löytyy käytettynä. Ei alusvaatteita, koska en halua. Sukkahousutkin on sillä listalla, että haen kaupasta.
No miten on mennyt:
  • en ole ostanut uutena yhtään vaatetta. 
  • olen ostanut kahdet korvakorut (kotimaista käsityötä - Ovvn IsoRoba) ja ollut niistä onnellinen. Niillä saan uutta ilmettä pukeutumiseen.
  • olen ostanut back to black väripesuainetta ja värjännyt kulahtaneet leggarini uudenveroisiksi.
  • olen hankkinut käytettynä muutamia vaatteita. Takin, hameen ja kahdet kengät. 
  • olen toivonut syntymäpäivälahjaksi uutta mekkoa. Uskon, että olen siitä iloisempi, kuin silloin, kun minulla olisi mahdollisuus hankkia se koska vaan.
  • olen huomannut, että saan suurempaa iloa löytäessäni tavaran, jota kuka vaan ei voi tilata verkkokaupasta suoraan kotiovelle.
  • en ole tuntenut ahdistusta. 
  • päinvastoin olen tuntenut hyvää mieltä siitä, miten hyviä vaatteita minulla jo on. Olen saanut myös kauniita kommentteja päälleni pukemistani iänvanhoista vaatteista. Sekö vasta hyvälle onkin tuntunut.

Jos tämä kiinnosti, kurkkaa myös nämä:

Punainen Pihlaja - vuoden ostolakko
Keskeneräinen - tavarahelvetti



Kuva minusta on otettu syyskuussa. Päälläni viime keväänä kirpparilta tehty mekkolöytö.