11.1.2015

RAHA RATKAISEE

Raha ratkaisee. Kaiken pitää nykyään olla hyvin edullista, ellei jopa halpaa. Ruuankin ja se vasta vaikea asia onkin. Kuitenkin, kuten tiedämme, yleisesti ottaen halvalla ei saa hyvää. Tuntuu, että suhteellisuudentajuhan se on, mikä tässä on kateissa. Ostetaan ulkomailla tehtyä muka edullisesti. Eikö ymmärretä, että pissitään omille kintuille? Osaaminen, koneet ja työpaikat häviää. Jotain perustavan laatuista vikaahan pitää olla ajattelussa, kun tämä on näin kääntynyt. Me kaikki tarvitsemme esimerkiksi kenkiä ja vaatteita, mutta Suomalaisia niitä ei tahdo enää saada. Ei ainakaan isossa mittakaavassa. Osaamisen karkaamisen lisäksi huolestuttaa se, että aina jotain faktaa tippuu tuotteen matkasta tuon pitkän merimatkan varrella. Onko siellä työolot ok? Entä onko se materiaali oikeasti sitä mitä lapussa lukee? Ja millaista kuormitusta tulee tuotannosta ja kuljetuksesta? Mitä kemikaaleja minun puseroon on suihkutettu? Kaiken tämän päälle on vielä ihan toinen eettinen kysymys se, onko itseisarvona tehdä kotimaista? Vai ekologista, joka saatetaan tehdä paremmin jossain muualla?

Miten sitten suunnittelupuoli? Hyvin harva kotimaiseksi miellettykin enää tehdään täällä. Eikö näin ole? Ihmisten mielissähän 100%:sti kotimaista on mm. Marimekko, Lumi, Samuji, Luhta, Tutta, Iittala jne jne. Tunnetaan nimi, ei tutkita taustoja. Näiden kohdalla toki tuetaan kotimaista suunnittelua, mutta kaikki se muu työ on ostettu kaukaa. Tuliko yllätyksenä vai oliko tuttujuttu?

Ja tähän väliin tarkennus. Tämä teksti ei ole näitä merkkejä vastaan. Vaan sen puolesta, että ostaessa kurkattaisiin siihen pesulappuun, ymmärrettäisiin alkuperä, valittaisiin paremmin ja vaikutettaisiin. Ei ostettaisi seitsemää halparättiä, vaan yksi hyvä. Käännettäisiin kelkka. 

Onhan tää kulutusyhteiskunta / kulutuksen kasvuun perustuva talous aika kaksi piippuinen juttu. Jos kulutetaan, tuhotaan maapallon luonnonvarat. Jos ei, tuhotaan työpaikat. 

Mikä painaa sun vaakakupissa ?



Tämän tekstin kirjoittaja yrittää olla sulkematta silmiänsä. Painii eko-omatuntonsa kanssa. Panostaa enemmän palveluihin, hankkii käytettyä, korjaa vanhaa, valitsee vähemmän kuormittavaa ja ostaa teetettyä työtä. Kulkee silti niissä nettikaupasta tilatuissa H&M:n leggareissa kunnes niistä aika jättää, syö ilolla ja arvostuksella Iittalan astioista, sekä ihan taatusti vetää päällensä sen Marimekon lempimekon vielä monta, monta kertaa. 


Kuvan korvakorut kotimaista käsityötä kierrätysnahasta: Herné

18 kommenttia

  1. Käsitteet on kyllä ihmisillä hukassa näissä asioissa. Mielenkiintoinen aihe!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ! Joo tää on mielenkiintoinen ja hankala aihe. Harva firma on niin läpinäkyvä, että ilman tutkimatta voi tietää. Nimellä / värityksellä / logolla luodaan mielikuvia ja ne vaikuttavat. Ja onhan tuote saatettu tehdä joskus Suomessa. Harva yritys huutelee kovaan ääneen sitä, että uusi tehdas avataan tuhansien kilometrien päähän ja sinne aletaan siirtää tuotantoa.

      Poista
  2. No niin, nyt ollaankn isojen asioiden äärellä. Nämä on kyllä tosi vaikeita juttuja, kuluttajana oleminen ei vaan ole kovin helppoa. Itse olen nyt yrittänyt suosia kotimaisia merkkejä ( etenkin niitä jotka oikeasti kotimaassa myös tuottavat tuotteensa), ja jotenkin miulla on sellainen pieni kutina että ihmiset alkavat pikkuhiljaa viimeinkin herätä siihen että kotimaisuus voisi ollakin se juttuj pohtiva myös onko kotimainen kotimaista. Toki se kotimaisuus nyt ei pitäisi olla itseisarvo, mutta jotenkin tuntuu että meidän lainsäädäntö on niin tiukka että hankalahkoa mennäkään tekemään ihan sekundaa ( tää on nyt kyl täysin mutu), siis jos verrataan Bangladeshiin tai Intiaan. Ja tosiaan mielummin oikeaa laatua, kuin määrää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ollaan. Niin suurien, että tuntuu haastavalle. Tuntuu, että kuluttajalle jätetään nykyään liian suuri vastuu. Pitäisi hirveästi tutkia ennen ostopäätöstä.

      Toivotaan joo, että kelkka kääntyisi siitä parin viime vuosikymmenen kerskakulutuksesta. Että ei ajateltaisi "koska minä voin", vaan "tarvitsenko todella / kannattaako".

      Mulla on sama mutu. Arvostan kotimaista laatua korkealle.

      Poista
  3. Tuttujuttu. Itsekkin olen kirjoitellut aiheesta. Hintahan se ratkaisee viiden hengen perheessä, mutta kulutuskäyttäytymisessäni on tapahtunut aika suuri muutos. Suomalaisuutta suositaan, jos se on suinkin mahdollista. Tuo harmaalla kirjoitettu osuus olisi voinut olla omasta suustani :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Sanna, kun tulit vinkkaamaan :) Täytyykin tulla katsomaan ja lukemaan.

      Kyllä varmasti on viiden hengen taloudessa tilanne toinen, kun meidän kahden hengen. Silloin todella raha ratkaisee. Tässä kohtaa tulee väkisin mietittyä, että mitä jos ei oltaisi liitytty euroon / ajettu tehtaita ulkomaille / kasvatettaisiin vielä oma ruokamme / olisiko silloin maan rajojen sisäpuolella millainen hintataso. Mutta turha kai on jossitella, kun en pysty niin pitkälle ymmärtämään. Silloin ainakin tuotevalikoima olisi suppeampi. Ja silloinhan huolehdittaisiin vaan oman maan asioista, ei maailman ihmisten tilanteesta.

      Poista
  4. Tuttuja tuumailuja. Mä olen jotenkin ajatellut, että sekin on kotiinpäin jos hankin jotain tarvitsemaani kotimaiselta yritykseltä, vaikkakaan kaikkea ei kotimaan kamaralla olisikaan tehty haluaisin kuitenkin uskoa, että joku työpaikka niillä kuitenkin tänne saadaan.
    Tykkään myös kivijalkakaupoista ja asioista, jotka menee sekä mies-, että naisimmeiselle. Lastenvaatteissa tuo homma ainakin korostuu. Niin kuin sekin, että kuraa ei kannata hankkia, kun hankkii.

    Hyvä teksti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä ! Ja olen aidosti sitä mieltä, että suomessa on ihan huippuja suunnittelijoita. Heidän piirtämiään tuotteita ostaa mieluusti.

      Samaa mieltä myös siitä, että laatu ratkaisee monesti eniten lapsille, kovaan kulutukseen, ostettaessa. Onhan se niin, että loppujen lopuksi ekoasioita mietittäessä eniten ratkaisee se ostettavan määrä, ei se millaista ostetaan. Eniten maapallon tilannetta auttaa kierrätetyn käyttäminen ja muuten ostamattomuus. Ja jos pitää ostaa kaupasta, niin valitsee sitten oikein.

      Kiitos ♥

      Poista
  5. Kyllä. Ja kun kaikessa on ristiriitaa. Jos ihmiset eivät ostaisi niitä afrikkalaisia papuja tai bangladeshilaisia vaatteita, eivät ihmiset työllistyisi ja pärjäisi.

    Mua kyllä hirvittää tämä kertakäyttökulttuuri esim.vaateteollisuudessa .. no tai kaikessa.. ja kaikki luonnonvarojen kuluttaminen. Ja se, että kaikki on nykyään just niin sekavaa. Valinnat on vaikeita, kun ei ole yhyä oikeaa ratkaisua. On vaan huonoja ja vähemmän huonoja.

    Harrastan kyllä kriittistä kuluttamista..niinkun määrällisesti. Laadullisesti olisi vielä paljon parantamisrn varaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Sen pitäisi olla vaan niin, että oikeasti ajateltaisiin niiden ihmisten etua, ei sitä halvempaa tuotantohintaa. Loppujen lopuksi se on aika harva firma, joka suostuu maksamaan kunnon palkkaa heille. Maksetaan minimipalkka, ei sitä millä oikeasti tulee siellä toimeen. Näistä Suomessa toimivista ketjuista se on yksi ainoa, joka maksaa yli minimin. Nyt en mainitse nimeä ennen, kuin saan sen tarkistettua.

      Niin hirvittää muakin. Eniten siksi, että olen itse ollut se, joka tuhlaa. Onneksi mittarissa ei ihan vielä ole kolmea viittä, on vielä aikaa tasapainoittaa tekemäänsä jätevuorta.

      Mä olen kyllä sitä mieltä, että kokonaisuudessa se määrä ratkaisee eniten. Sama se on ostaako kymmenen paitaa H&M:ltä vai pieneltä kotimaiselta toimijalta. Pitäisi ostaa tarpeeseen. Monet voi noita pieniä merkkejä suosiessaan vain ostaa itselleen persoonallisuutta ja hyvää omaa tuntoa - olla niin tukemassa hyvää työtä, että unohtaa senkin saatuttavana / kuluttavan jne.

      Poista
  6. Eikä edes kaksi piippua riitä näiden kysymysten pohtimisessa! On kyllä monipiippuinen juttu, jos laajentaa vastuullisuuden ja ekologisuuden miettimistä yksilön tasolta kotimaan rajojen ulkopuolelle. Otetaan vaikka ilmastonmuutos ja jätteiden kierrättäminen, joka länsimaissa on jo huipputasoa verrattuna enemmän tai vähemmän kehittymättömiin maihin. Täällä meitä syyllistetään, jos baananinkuoret menee sekajätteeseen, kun taas vaikka Intiassa kaikki mahdollinen jäte heitetään kasoiksi tienvarteen. Ymmärrettävästi näissä maissa on isompiakin rahareikiä kuin jätteiden lajittelu.Tai että ostanko kotimaisia, kasvihuoneissa hirveällä energiamäärällä tuotettuja tomaatteja vai tänne Espanjasta lennätettyjä luomu-tomaatti. Sitten on vaikka tuo Ilonan mainitsema asia, että köyhistäkin köyhemmät ihmiset eivät siellä kaukomaissa ehkä saa sitäkään vähää, jos emme osta heidän ompelemiaan vaatteita.

    On todella vaikeaa opettaa lapsille ekologista kuluttamista, kierrättämistä ja luonnonvarojen tuhlaamisen välttämistä, kun he viimeistään nyt teineinä ymmärtävät, että "eihän niistä muuallakaan". Mutta mä uskon ja toivon, että asioista täällä kotona paasaamalla ja järkevästi perustellen lapseni edes jollain tasolla sisäistävät noi asiat ja vanhempina ja itsenäisinä kuluttajina tekevät parhaansa. Yksi tärkeä asia meillä on vesi, jota teinipojat löträävät surutta, jos ei ole muistuttamassa, että hanan voi sulkea, kun harjaa hampaita tai vaahdottaa tukkaa :)

    Itse olen varsinkin viime vuosien (kuinka monen, en tiedä) aikana kasvanut entistä enemmän kiinnittämään huomioni moneen mainitsemaasi asiaan. Kotimaisen ja varsinkin luomun valitsen aina kun mahdollista, varsinkin ruokakaupassa ja todellakin katson myös valmistuspaikan, myös vaateostoksilla. Teen parhaani tukeakseni suomalaista yrittäjää, tuottajaa, käsityöläisiä ja kauppiasta, onhan oma miehenikin yrittäjä. Tiedän olevani etuoikeutettu, että hinta ei aina ratkaise ja voin usein valita sen kotimaisen tuotteen, vaikka se olisi vähän kalliimpi. Tampereen kädentaitomessujen jälkeen jopa mietin kenkien teettämistä suutarilla, mutta miten sitä osaisi tilata oikeanlaiset kokeilematta ensin. Ja taas syyllistyn, kun mietin, että kyllä voi olla pienet murheet. Mutta menin ja ostin luonnonmateriaalista jenkeissä tehdyt kengät. Taidettiinko jo aiemmin keskustella, että vältän kaikkea tekokuituista, varsinkin niitä muovikasseja ;)

    Monelle suomalaiselle hinta on kuitenkin tärkein kriteeri. Ja kotimaisten tuotteiden/palvelujen hinnoista jaksetaan marmattaa, koska ei osata ajatella hintalappua pidemmälle, että mistä se korkea hinta muodostuu. Kirjoitin ensin pitkän paasauksen veroista, palkoista ym, jotka on suurin syy korkeisiin hintoihin, mutta pyyhin pois, kun ehkä sun tarkotus oli vaan herättää keskustelu omista valinnoistamme :)

    Luulen, että ihmiset on nykyään tosi hyviä kierrättäjiä kaiken suhteen eli kirpparit hyödynnetään hyvin ja facebook on tuonut lähiöihin omat kierrätysrenkaat ja taloyhtiöihin kierrätyshyllyt lehtiä ym. varten. Mutta niillekin päätyisi mm. paremmin kestäviä vaatteita, jos alunperin satsattaisiin laatuun. Mutta sitä olen ihmetellyt että kun mainitsemasi yritykset teettävät tuotteensa halvemmissa maissa, niin miksi se ei näy hinnoissa? Kun laadussa se on näkynyt ainakin Marimekon trikoovaatteissa ja lakanoissa (omaa kokemusta).

    Mutta kyllä se mun mielestä pitää lainsäätäjien vihdoin tajuta, että ne työpaikat ja koneet säilyy Suomessa vain suomalaisia yrityksiä tukemalla. Kilpailutus on vihoviimeinen keksintö, jolla taataan työpaikat ainoastaan Suomenlahden yli tuleville tekijöille. Meinasin taas alkaa paasaamaan, mutta nyt lopetan :)

    Kiva kuva, seesteinen, korvikset sopii sun hiusten kanssa :) Mulla ei oo reikiä.

    Hyvää uuden viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula sun kommentista ♥ Tietkö sun ajatusmaailmassa on kamalasti samaa, kuin mun. Samoja ajatuksia, mitä pyörii munkin päässä. Musta on ihana, kun sä jaksat kirjoittaa ja pohtia näitä juttuja. Edelleen täytyy todeta, ettei liian pitkiä kommentteja ole. Kiva on lukea muidenkin mietteitä. Täähän on eräänlainen jatkumo. Yksi aloittaa ja muut tulee mukaan. Peukku keskusteluille !!

      Erityisesti sun kommentissa mulle osui tuo hinta-asia. Hintaa ja Marimekkoa olen joutunut miettimään kovasti viime aikoina. Ostin meinaan itselleni loppuelämäntakin. Tästä on nyt puolitoista vuotta aikaa. Sitä ei saa vesipestä lainkaan. Huppu on likainen ja muuten väri on kulahtanut, eikä tosiaan enää musta. Arvaa jurpiiko koska maksoin siitä 400 €. Satsasin muka laatuun, ettei tarvitsisi enää tuollaista takkia joutua toista hankkimaan. Erittäin valitettava asia. Marimekko on muuten mun lempiasioita.

      Mä olen muuten harkinnut, että ostaisin saumurin ja menisin kurssille. Ratkeasi ainakin osa näistä mun vaateongelmista;)

      Mukavaa alkanutta viikkoa !

      Poista
    2. Sä osaat Laura esittää hyviä kysymyksiä ja pohdintoja , joista syntyy hyviä keskusteluja. Minäkin olen aika ahkera pohdiskelemaan erilaisia asioita. Ja vaikka kirjoitan pitkästi, niin silti unohdan sanoa monta asiaa. Että ostan joskus ( tosi harvoin) esim. H&M:stä sellasia trikoisia peruspaitoja neuleiden ym. alle, kun löytyy hyvän tuntuinen materiaali. Ostan yleensä yhden testaukseen ja sitten useamman, jos kestää hyvin pesut. Ostan lähes aina vain sellaisia vaatteita, joita käytän vuosikausia. Silti tai siksi mulla on kaapissa liikaa vaatteita, vaikka vien niitä joskus kirpparille ja lahjoitan Hope-yhdistykselle. Tiedän, että pärjäisin vähemmälläkin.

      Mulla on saumuri, mutta ompelen nykyään aika vähän, varsinkin vaatteita. Kun pojat oli pieniä, ompelin heille tosi paljon. Marimekon raitapaitoja heillä oli noin 20 eri värissä :) Tiedän sen siitä, että annoin jämiä juuri yhdelle ompelevalle ystävälle. Trikoot ostin tehtaanmyymälästä paloina kilohintaan. Marimekon kankaista meillä on tällä hetkellä keittiössä laskosverhot ja vahakangasliina (Kuusama) ja esikoisen huoneessa verhot (Vanhakaupunki). Olen myös tehnyt aikoinani itselleni paljonkin vaatteita, mutta nytkin meillä on makkarissa eripari verhot, kun en ole saanut toista aikaiseksi kesän jälkeen :)
      Kurssi olis mullekin tarpeen sen saumurin käyttöön, mutta en kuitenkaan enää kotona muistais mitään. Käytän yrityksen ja erehdyksen menetelmää ;)

      Tota kalliiden vaatteiden pesuasiaa oon kanssa miettinyt. Että onko järkeä ylipäätään tehdä sellaisia, joita ei voi vesipestä. Ostin aikoinani pellavasta kudotut kotimaiset matot, jotka pesetin sitten pesulassa, jossa ne meni mun mielestä pilalle. No, kyllä me niitä edelleen pidettiin lattialla, vaikka harmitti. Nyt vuosien jälkeen kaivan ne tuolta ullakolta ja vien mökille :) En tiedä voiko sitä sanoa oppimiseksi, mutta enää pidä pieniä enkä kaikkia suurempiakaan virheitä/puutteita niin merkityksellisinä.

      Kiitos, mun viikko on alkanut tosi kivasti. Kerron siitä huomenna blogissa :)

      Poista
    3. Mulla on perusvaatteiden kanssa sama taktiikka. Ensin toppi testaukseen, jos on hyvä, niin ostan useamman. Sitten ei tarvitse vähään aikaan miettiä. Toimii :)

      Oho. Sähän oot puuhannut vaikka mitä !! Miten saumurin kanssa voi käyttää yrityksen ja erehdyksen menetelmää? Eikö ne langat ole hankalat? Mua on varmaan joskus peloteltu, että se on vaikea ja on jäänyt siksi testamatta. Mulla kun on jo ompelukoneen kanssa tarpeeksi hankalaa. Välillä joutuu kiroamaan.

      Täytyykin tulla sun blogiin visiitille :)

      Poista
  7. Täällähän on hyvää keskustelua. Monimutkaisia juttuja. Välillä turhauttaa, kun millään ei voi vaikuttaa kaikkeen. Toisaalta uskon, että pienilläkin teoilla on merkitystä. Ja tärkeää on edes yrittää.
    Itse koitan tänä vuonna harkita tarkemmin ostoksiani ja hankkia ne ensisijaisesti kierrätettyinä. Ja Nansoon voisi panostaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla:) ja tervetuloa mukaan keskustelemaan.

      Sama turhautuminen täällä. Mutta niin uskon minäkin, että pienistä asioista se lähtee. En ole heittänyt puikkoja nurkkaan, vaan jaksan yrittää.

      Mulla on menossa ihmiskoe itseni kanssa. Se alkoi jo syyskuussa, mutten ole sitä vielä blogissa avannut. Liittyen tuohon ostosten harkitsemiseen. Täytyykin joku päivä siitä kirjoitella :)

      Poista
  8. Kuin omasta suustani. Pidän halpatuonnin vaatteista, mutta ostan ne poikkeuksetta kirpputorilta. Koen jo huonoa omatuntoa siitä, kun joskus äärettömän harvoin ostan urheiluvaatteita, lenkkarit tai alusvaatteita uutena. Valitettavasti näille vain ei ole varteenotettavia kotimaisia vaihtoehtoja.

    Itselläni on haave. Vaatekaapissa oli vain jokunen mekko/tunika paita, jokuset housut/sukkahousut/legginsit, pientuottajan langoista neulottuja sukkia, kotimaisia tai ainakin luomukenkiä muutama pari. Ehkä vielä joskus. Siihen asti myllään kirpputoreja ja yritän pitää paperini puhtaana. Vielä joskus ostan uutta, kallista ja taatusti kotimaista. Design in Finland on maailman paskin vitsi...

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on muuten totta. Alusvaatteita, urheiluvaatteita ja kenkiä on hirvän hankala löytää.

      Mä muuten luulen, että sä olet näissä ekoasioissa ihan eri viivalla mun kanssa. Mä olen kamalasti perässä. On tullut elämän aikana tuhlattua niin paljon, että loppuelämä menee sitä paikkaillessa ;) Vaikutat harkitsevammalta tyypiltä, kun minä joka olen joutunut heräteostosten uhriksi usein. Nyt olen vuosia parantanut tapojani, mutta alkutaipaleella ollaan.

      Haave kuullostaa hyvälle !

      Poista