9.2.2015

KUN KISSA KARVANSA NOSTI











Mikäs ihmeen ihanne se on, että isompi koti on parempi? Ei sen pitäisi olla itsestään selvyys. Me otamme mieluummin vähän ja sitä täydellistä, kun paljon ja siinä mukana sitä, mitä me emme oikesti halua. 

Jokaisella saa olla ihan juuri sellainen unelmakoti ja tarpeet, kun sattuu olemaan. Meillä focus on tällä hetkellä ekologisuudessa, säästämisessä (sekä rahan, että luonnonvarojen) ja minimalistisemmassa / rauhallisemmassa ympäristössä. Askeettiseksi en halua, mutta tässä määrässä on karsimista.

Meillä on tällä hetkellä asuinneliöitä kahdessa kodissa. Yhteensä 200 neliötä + kaksi kerroksinen vanha navetta + ulkosauna tupineen + verkkovarasto vintillä + kellarikomero. Niin ja pari mökkiä. Mielestäni kahdelle liikaa. Tilaa on mihin tavaraa hillota.

Kotona kaupungissa ollessamme olemme aina samassa huoneessa - olohuoneessa, keittiössä käydään tekemässä ruokaa ja makuuhuoneessa nukkumassa. Halli on pelkkä läpikulkupaikka. Nukkumaan menemme aina yhtä aikaa, joten toisen ei tarvitse saada rauhaa toisen telkkariohjelmalta. Tila tuntuu suurelle.

Voitte vaan kuvitella mistä tämä teksti on kimmonnut. Olen asettanut itseni puolustuskannalle. Reagoinut liian herkästi ihmisten sutkauttamiin fraaseihin ja ihmettelyihin. Vain muutama on spontaanisti onnitellut uuden kodin johdosta. Yksi joka asuu 25:ssä neliössä yksin, toinen joka asuu 46:ssa neliössä kolmin ja kolmas jonka viisi jäsenisellä perheellä on reilu 60 neliötä. Muut ovat kysyneet miten me meinataan sinne mahtua. Ja miten paljon säilytystilaa sitten on. 

Siinäpä se pointti onkin. Kaksi ihmistä mahtuu neljäänkymmeneen kahteen neliöön loistavasti. Ja sitä tavaraa ei tarvitsekaan mahtua.



Ugh.






Postauksen kuvituksena ensimmäiset otokset uudesta kodista.

Karsimisprojektistani: olen myynyt / lahjoitanut tähän mennessä 46 tavaraa. Näihin ei sisälly se mitä uudesta kodista on pois purettu.

59 kommenttia

  1. Kyllä! olen ihan samaa mieltä. Todella kiva seurata teidän uuden kodin remppaa.

    VastaaPoista
  2. Toiset tarvitsevat ympärilleen tilaa ja toiset ei. Itse kuulun tuohon ensimmäiseen. Tavaraa ei saa olla liikaa, se ahdistaa (kuten nyt kun varasto odottaa kunnon kevätraivausta).

    Aivan ihanat nuo asunnon ovet! Ja ikkunasyvennykset..! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan. Toisille sopii toinen, toisille toinen. Onneksi me kaikki emme ole samanlaisia - elämä olisi järjettömän tylsää niin. Mielenkiintoista on kuulla muiden mietteitä ja herättää keskustelua :)

      Eikö :) Niihin ihastuin.

      Poista
  3. Jokaisella on erilaiset tarpeet ja saa olla, muiden ei kuulu päivitellä sitä, vaikka se poikkeasi omasta tavasta asua.
    Uusi koti näyttää kivalta. Leveät ikkunalaudat, kaksi isoa ikkunaa samassa huoneessa, ihanat komerot, lautalattia ja valtavan kaunis sisäänkäynti ja pariovet. Siitä tulee kaunis!!!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama mieltä. Mua itseäni lähinnö huolestuttaa se miten asuinneliöitä on vuositain enemmän ja enemmän per hlö. Ei siis huolestuta sen takia, että haluttaisiin suurempaa tai haluaisin puuttua siihen mitä muut tekee, vaan sen vuoksi, että miellän sen jotenkin yhdistyvän siihen, että asutaan enemmän sinkkutalouksissa. Toivoisin, ettei yksinäisyys ainakaan lisääntyisi.

      Kiitos Marliska! Mä myös luulen, että siitä tulee ihana :)

      Poista
  4. Ihana puulattia! Ihanat ovet ja niiden lasi-ikkunat! Ja mistä tuo ensimmäisen kuvan maalaus/tapetti löytyi? On niin arvostettavaa tuo ympäröivän tilan pienentäminen ja sitä myötä turhan tavaran vähentäminen.

    Itse olen moneen kertaan sanonut miehelleni talomme olevan liian suuri, minun tarpeisiini. Onnettomuuden jälkeen tilantarpeeni on selvästi vähentynyt liikkumisen hankaluuden vuoksi ja mielelläni järjestäisin kodin toiminnot nyt yhteen kerrokseen. Isossa talossa ja sen myötä valtavassa ullakossa on huonona puolena, että tavaraa tahtoo kertyä, kun sitä on niin helppo säilöä. Minä kun en ihan helpolla hävitä käyttökelpoista tavaraa, Mutta pikkuhiljaa laitan minäkin tavaraa kiertoon. Olen tässä lähiaikoina myynyt sukseni, mononi, pojalle pieneksi jääneen kypärän ja pari yöpöytää sekä lahjoittanut säkillisen poikien vaatetta ja sukset Hope-yhdistykselle. Aina kun meillä käy joku kylässä, suunnilleen tyrkytän heidän mukaansa jotain meille ylimääräistä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin :) Mä olen ihan innoissani tästä. Eilen vaan harmitti, ettei voimat riittäneet remonttihommiin. Tosin nyt jo olen jaksanut tehdä enemmän (repinyt tapettia ja poistanut lautalattiasta nauloja), kun nykyisen kodin remontin kanssa. Se tuntuu hyvälle.

      Totta! Tuota näkökulmaa en edes tullut kirjoittaessani ajatelleeksi. Toimintojen helppo saavutettavuus teillä on todella tärkeää. Että pääsee joka puolelle silloinkin, kun on voimat vähissä.

      Meillä on myös vaikka mitä kertynyttä siellä navetalla - käyttökelpoista ei yleensä laiteta pois. Mä olen sitä mieltä, että se voi joskus säästää rahaa (ja luontoa), kun on älynnyt säilöä jotain hyvää. Tällä hetkellä kiertoon menevien kohdalla mä olen miettinyt, että onko tavara mulle mitenkään tärkeä / arvostanko sitä. Jos vastaan kyllä, vien sen Tyynelään tai uuteen kotiin. Mulla on joskus ollut ikävä tapa ostaa huonoa. Sellaista mikä täyttää jotain pikaisia tarpeita. Halpatuotantoa, mistä tulee myöhemmin vaan paha mieli. Niistä vikatikeistä haluan eroon.

      Peukku Hope-yhdistykselle :)

      Poista
    2. Katos - huomasin, etten vastannut sun kysymykseen. Oho :( Siis tuo kuvio mistä sä kysyit löytyi eteisen lattialta muovimaton alta. Se oli siinä levytyksessä. Ihan hirveä harmi, että se oli pilattu. Olisin mielläni pitänyt sen. Vaikka kuluneenakin - olisi voinut vaan lakata päälle.

      Poista
  5. Onnea uuteen kotiin! Tuo on niin ihana vaihe elämässä, kun se uusi koti on vielä tyhjä. Toivottavasti saatte muuttaa rauhassa ja ajan kanssa, niin ettei sinne tule kannettua mitään turhaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Niin on. Onneksi meillä on niin väljä aikataulu, että tässä saa rauhassa suunnitella missä minkäkin tavaran paikka on / onko se enää meidän luona. Muuttoa on ajateltu toukokuulle.

      Poista
  6. Wautsi, hyvin potentiaalisen kodin olette tosiaan löytäneet. Ihanat komerot ja ikkunasyvennykset, ja mikä lattia! Me asuimme aikoinaan kaksin ja jonkin aikaa kolmin 46 neliössä, enkä muista että meillä olisi ahdasta ollut. Kun rakensimme talon, rivien välistä huomasin tutuilta huomautuksia että miksei meillä ole korkeampaa huonekorkeutta ja isompaa olkkaria/keittiötä tai kahta suihkua(!?!) kylppärissä. Jokainen tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö:) Puitteet on kunnossa. Ja mitä huonompi kuntoinen, sitä parempi. Ihan turhaan oltaisiin maksettu jonkun laittamista parketeista tai keittiönkaapeista, kun ei ne olisi olleet meidän valintoja kuitenkaan.

      Jokainen tavallaan :)

      Poista
  7. Tuosta tulee varmasti ihana koti! Meillä on nyt vähän yli 80 neliötä neljälle hengelle ja useinmiten vietetään kaikki aikaa samassa huoneessa. Niinhän se menee, ettei me niinkään sitä tilaa tarvita, vaan ne tavarat...
    Ihan hyvä ratkaisu asua tiiviisti kaupungissa, kun on paikka maalla. Mulle lisätilan tuoma plussa on se, että sukulaiset ja ystävät mahtuu sitten paremmin yökyläilemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tulee:)

      Sä nappasin hyvin tuosta tekstistä mun tarkoituksen. Sitä ei ole ihmiset meidän ympärillä sisäistäneet, että meillähän on muutonkin jälkeen yhä reilut 160 asuinneliötä + varastotilat. Kahdelle ! Eli ei tämä ihan mikään radikaali ratkaisu ole ;)

      Meillä ei muuten koskaaan ole kaupungissa kukaan yötä. Aina maalla vaan. Nauretiin Jannen kanssa kotia ostaessa, että nyt ei oo sitten vierastilaa, mutta saavat sitten mennä viereiseen hotelliin illallisen jälkeen - tulee halvemmaksikin, kun se erillinen huone heitä varten :DDD

      Poista
  8. Jännityksellä odotan, miten ihana uudesta kodista tulee! Tuossa ainakin on potentiaalia unelmien kodiksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Lupaan raportoida edistymisestä. Huomenna alkaa keittiösuunnittelu ja mittaukset uudella kodilla. Toivotaan täydellistä lopputulosta.

      Poista
  9. Vastaukset
    1. Kiitos :) Ihana laittaa huonoa hyvään kuntoon. Siitä tulee jo lähtökohtaisesti niin hyvä mieli.

      Poista
  10. Saatte tuosta kyllä ihanan kodin. Minun ja Timin ensimmäinen asunto oli 54 m2 kaksio, joka oli oikein passeli. Siitä on menty sitten hivuttaen isompaan ja todennnäköisesti kun lapset muuttaa pois kotoa, mennään taas pienempään. Kukin tavallaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Terhi :) Kyllä - kukin tavallaan. Kiva kuulla muiden ajatuksia asumisesta. Se on kuitenkin niin henkilökohtainen asia, että mitä kaipaa.

      Poista
  11. Niinpä, jokaisella on omat tarpeet ja omat toiveet, omat tavoitteet. Joskus on välttämätöntä asettua puolustuskannalle. Hyvä sinä!

    Mulla on tähän vähän vastakkainen tarina. Me olemme vaihtamassa 46 neliötä 75 neliöön. On tuntunut, että puolustuskannalla tässä vähän on saanut olla itsekin. Sinun kertomasi ihmisten suhtautumisesta vahvistaa aiemman käsitykseni siitä, että miten tahansa tekee ja mitä tahansa haluaa, aina menee jonkun mielestä väärin.

    Ladon henkilökohtaisen puolustuskantani nyt tähän (kohdeyleisönä se puolitodellinen ihmettelijöiden joukko, et missään nimessä sinä tai lukijasi).

    Kyllä, olemiseen kahdelle riittää 46 neliötä, vähempikin ihan hyvin. Mutta: mun kotiarki ei ole pelkkää olemista ja kotiaskareita. Teen kotona myös työtä, lähitulevaisuudessa toivottavasti palkkatyötä. Työhuone on alkanut tuntua välttämättömyydeltä kodin viihtyisyyden ja toiminnallisuuden kannalta. Ja tavara, mitä meillä on, niin – se on valtaosin mun työvälineistöä ja teosmateriaalia. Seuraava kysymys tietysti on, miksi työtä pitää tehdä kotona, miksi sitä ei voi tehdä työpaikalla. Niin...

    Jännää miten joissakin keskusteluissa koti tarkoittaa vain neliöitä. Joissakin vain rahaa. Joissakin jotain muuta yhtä. Itse olen viime aikoina ajatellut paljon ikkunanäkymien merkitystä.

    Nuo teidän komerot ja kaikki mystiset pienet ovet, oi oi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joskus on. Huomasin reaktion itsessäni, enkä aluksi ollut edes siitä kovin onnellinen. Sitten tajusin ajatella, että mitä ihmiset ovat jättäneet huomioimatta. Mun tuntemilla ihmisillä harvoilla on kahta kotia. Ehkä he eivät yksinkertaisesti tuleet ajatelleeksi. Siitä ajattelin sitten kirjoitaa, vaikka kommenttikenttä täyttyikin aika pitkälle kommenteista, mitkä liittyvät vain asuineliöihin. Ei niinkään siihen, että niitähän meillä on, eikä tämä ole mikään radikaali ratkaisu, mitä pitäisi kummastella. Ilmaisussa olisin voinut olla täsmällisempi :)

      Musta olisi ihana tehdä kotona palkkatyötä. Sellaista missä voisin käyttää omaa työhuonetta. Levitellä sinne kaikkea kaunista ja inspiroivaa. Teidän suunnitelmat kuulostaa minusta hyvälle :)

      Niin totta - erittäin hyvä pointti tähän keskusteluun. Helposti sitä tarttuu tiettyyn näkökulmaan keskusteluissa. Menee ehkä vähän muiden johdateltavana. Vaikka omiakin polkuja pitkin voisi.

      Komerot ja ovet on <3 Tuossa kolmanneksi alimmassa kuvassa näkyy kylpyhuoneen yläpuolinen ovi. Siellä on koko pesutilojen kokoinen tila, joka on melkein puolitoista metriä korkea. Sinne saisi salamajan tai kummipojalle vierashuoneen ;)

      Poista
  12. Ihanalta näyttää! Siitä tulee niin teidän näköinen <3 <3 Olen itsekin miettinyt tuota asunnon kokojuttua, täällä Islannissa tuppaa olemaan ajatus, että kahden lapsen kanssa pitäisi olla semmoinen "vaatimaton" 200neliön lukaali, että mah-tuu!! Siis oikeasti! Ihan tajutonta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Toivon niin. Ainakin pohja ja suunnitelmat on hyvät.

      Huh huh huh !!! Hurjalta tuntuu. Tääkin on tietty sellainen juttu, että se mihin on kasvanut, vaikuttaa. Mehän ollaan mun kolmannen luokan ajan asuttu äidin viransijaisuuden ajan 42 neliöisessä yksiössä kolmisin. Sisko ja minä nukuttiin parvella ja äiti vuodesohvalla. Meillä oli välillä ystävä perhekin kylässä. Silloin lapsia oli parvisängyssä neljä ja aikuisia vuodesohvalla kaksi :D

      ps. sun sukat edistyy hitaasti, mutta varmasti <3

      Poista
  13. Onpas kauniisti kuvioidut lasit huoneiston ovessa. Mielestäni jokainen taaplaa tyylillään ja siihen ei ole muiden puriseminen :)
    Riemukasta remppaa sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ookkin:) Tekee tuohon taloon tosi hauska fiiliksen. Mä oon muuten todella onnellinen, että tuossa uudessa kodissa on väliovet (plus toinen ovi eteisen ja asuinhuoneen välissä). Täällä herään usein Hesan saapumiseen.

      Kiitos :)

      Poista
  14. Mikä ovi! Olen niin 60-luvun kerrostalojen kyllästämä tyyppi, etten voisi kuvitellakaan, että jossain olisi noin hienoja ovia! Ohhoh. Kai siellä on hieno hissikin sitten?

    Minusta teidän elämä vaikuttaa mukavalta, asuitte missä asuitte, neliöistä riippumatta. Eihän mikään ole lopullista, ihmisistä usein kodit on. Mitäs sitten jos joskus tahdotte vaikka muuttaa seuraavaan ja se onkin 17 tai 117 neliötä, miettikööt mitä tahansa. Oiva Toikan sanoin: pääasia, että on kivaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovi on ihana! Hissiä ei ole, kun talo on rakennettu 1902. Meille kiivetään ensin pari porrasta ekaan kerrokseen ja sitten yhdet portaat ylös.

      Samaa mieltä sun ja Oiva Toikan kanssa! Pääasia todellakin on, että on kivaa. Ja kodit ei ole lopullisia. Ei ainakaan näin vaihtelunhaluisilla tyypeillä;)

      Poista
  15. Mä oon samaa mieltä kuin Oiva Toikka! Ei ole yhtä oikeaa, te olette ja elätte just niin kuin tahdotte.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä - viisas mies ! :)

      Ei ole onneksi yhtä ainoaa oikeaa. Kauheeta olisi, jos oltaisiin kaikki samanmoisia. Välillä vaan tekee mieli sähähtää. Kun ei sanoessa nähdä yhtä pidemmälle. Meillähän siis tosiaan muutonkin jälkeen on asuinneliöitä yhteensä sen reilut 160. Edelleen mahdutaan. Ja mahdutaan hilloamaan vaikka mitä tavaraakin ;) Ei niin mullistavaa.

      Poista
  16. Voi miten kaunis asunto. Aina niitä on sanojia ja mielipiteitä. Kummallista miten sitä omaa mallia kaupataan muille ainoana oikeana. Loppujen lopuksi kuitenkin tätä elämää eletään itselle ja omille rakkaillemme- ei muille. Se mikä sopii toiselle , ei välttämättä sovi toiselle. Kaikilla ei ole edes vara valita. Onnea remppaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anne:) Erittäin hyvä pointti tähän keskusteluketjun lisäksi, ettei kaikilla ole varaa valita. Toisilla on varaa valita ja ne on niitä, joilla harvemmin on varaa valittaa.

      Mä ainakin odotan ihan mielenkiinnolla sitä onnistunko osoittamaan, että pienessäkin kodissa on asumismukavauutta ja pitääkö ryömiä häntä koipien välissä takaisin ;)

      Poista
  17. Ihana uusi koti teillä! ♥ Siitä tulee kyllä huippuhieno, kun on nyt jo noin kaikkea kaunista joka puolella. Älä tosiaan meistä muista välitä, jokainen ajattelee jutut omasta lähtökohdastaan käsin. Terveisin nämä kaksi täältä 42 neliöstä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana ♥ Muista säkin, että meillä tosiaan on edelleen aika ylimitoitetusti se reilut 160 asuinneliötä yhteensä, eli ei tää mikään ihmeteko ole ;) Ei olla ihan teidän kanssa samalla viivalla ;)

      Poista
  18. Aidosti onnittelen ja ihailen. Itse olen asiaa pallotellut, kun asun lasten kanssa nyt reilun 100 neliön kodissa. Etsin kuitenkin jatkuvasti 70-80 neliön kotia. Nimenomaan ekologisuuden ja taloudellisuuden nimissä. Talon tulee olla maalla, mökki ja koti samassa. Itselle tärkeää.

    Otetaan esimerkiksi lastenhuone. Maailman typerin keksintö. Eihän lapset leiki huoneessaan. Ihminen on "laumaeläin", puhumattakaan pienestä ihmisestä. Meillä ainakin elämä pyörii keittiössä ja olohuoneessa, yhtenäisessä tilassa, jossa on keskustelu ja näköyhteys. Makuuhuoneeseen mennään nukkumaan, harvemmin vessan oveakaan viitsii sulkea.

    Onhan teilläkin keittiö ja huone. Monta seinääkin matkan varrella ettei tarvitse puolisoa katsella. Ulko-ovikin, josta pääsee kahteen suuntaan kun toisen naama ärsyttää.

    -Pappadiippa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista - ihailut ei ole tarpeen, kun on tosiaan toi Tyynelä ja kaikki keräilykamat siellä ;) Tää on vaan pieni askel kohti oman omantunnon hiljentämistä, ei mikään radikaali ekoteko.

      Koti ja mökki samassa paketissa on kyllä ihanne tilanne. Niinkuin meidän Tyynelä. Se on talo, josta ei tulla luopumaan. Saatetaan sillä joskus asua ihan kokonaankin. Saa nähdä.

      Niin samaa mieltä sun kanssa tuosta laumaeläin asiasta. Mä en kaipaa niin paljoa omaa tilaa, etten saisi sitä yksin ollessani lyhyitäkin aikoja. Oon tuota lastenhuoneasiaakin josku miettinyt (helppoa näin lapsettomana ;)) että ennemmin olisi pieni nukkumahuone erikseen, missä ei olisi mitään aktiviteettejä esillä.

      Erittäin hyvin sanottu toi kahteen suuntaan :D Täällä Jannen kanssa hekoteltiin sille yhdessä. Niin totta!

      Poista
  19. Ihania hetkiä uuteen kotiin :) Ja tosiaan, tavaraa voi aina karsia jos ahtauksia iskee. Itselläkin nyt jälleen tavaranraivaus meneillään, vaikka tilasta noin muuten tykkään. Tai avaruudesta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja :) Toi on muuten mielenkiintoinen asia - meillä on täällä nykyisessä tilaa, ei avaruutta. Nekään ei aina mee käsikädessä. Tavaraähky taitaa tän tilanteen nimi olla ;)

      Poista
  20. Kauni koti! Ymmärrän tuon neliöiden karsimistarpeen oikein hyvin ja henkilökohtaisesti olen aina hieman kummeksunut lapsettomia pariskuntia, jotka ostavat itselleen vanhoja kyläkouluja kodikseen. No, ehkä siksi että jo sadan neliön imuroiminen tuntuu minulle ylivoimaiselta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheee - niin tuntuu minullekin ja siksi meillä imuroi Janne :D Toi siivous puoli on erittäin hyvä lisäarvo tässä muutoksessa.

      Mä ymmärrän niitäkin, jotka ostaa vanhoja kyläkouluja. Jos on sellainen elämä, että vaikka työskentelee kotona, asutaan syrjässä ja yövieraita käy paljon. Meillä esimerkiksi maalla on hyvä olla tilaa, että kaikki kyläilijät mahtuu. Huomiselle ystävänpäiväillalliselle on tulossa viisi ystävää. Ja sitten lämpiää vuokrapalju. Jokainen tavallaan:)

      Poista
  21. Onnea uuteen kotiin ja remppaurakointiin.

    Minulla oli jo nuorena haave asua vanhassa omakotitalossa. Siitä tuli hyvin äkkiä yhteinen haave mieheni kanssa ja hyvin nopeasti ostimme tämän talomme aikoinaan. Vanhaahan tässä tosin ei ollut kuin rungossa.... rempattu on ja laajennettu. Meitä on neljä. Lapset lentänevät kymmenen vuoden sisällä pois kotoa. Aiemmin ajattelin, että ihana kun on tilaa lasten tulla, ja sitten ehkä joskus lastenlastenkin... ja siskojenlasten jne. Viimeisen vuoden aikana olen yhä useammin ajatellut ja ääneenkin puhunut, että ehkä tämä ei olekaan se meidän viimeinen kotimme... mitä me tehdään tällä tilalla ja isolla pihalla+ulkorakennuksilla sitten kun meitä on kaksi? Aika näyttää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsi:)

      Voi pihkura. Mä oon ollut niin pää tahmeana taas viikon, etten ole muistanut vastata sun lähettämään ilahdutukseenkaan:( Anteeksi. On taas ollut näitä päiviä.

      Joo kyllä nuo perheenlisäykset ja kotoota muutot on usein niitä tilanteita, kun tulee kodillekin erilaisia tarpeita. (Meillä se on vaan vaihtelunhalu :D) Saa tosiaan nähdä minne te sitten päädytte. Aika näyttäköön ja odotellessa voit fiilistellä.

      Poista
  22. Mun mielestä tää teidän muutos / muutto on älyttömän hieno juttu! <3

    Me ollaan Miähen kanssa keksitty uusi termi ihmisille jotka ei vaan tajua. "Elämäntyhmä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru <3

      Elämäntyhmä on hyvä :DDD Otan käyttöön.

      Poista
  23. Hyvä teksti ja ihan asiaa! Meilläkin ei mikään suuren suuri talo ole. Neljä henkeä mahtuu hyvin. Oikeasti en isompaa jaksaisi edes siivota ja pitää kunnossa. Tämänkin kanssa tulee välillä lipsuttua. Säilytystilaa saisi aina olla enemmän, mutta ainakin on pakko välillä luopua käyttökelvottomasta tavarasta :) Onnea uuteen kotiin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Säilytystila on kyllä ainainen haaste. Toki usein on sitä tavaraa mistä voisi jo luopua, mutta onhan aina esim sesonkivaateet jonnekin laitettava. Musta tuntuu, että usein asunto suunnitellaan neliöinä, ei kuutioina. Täytetään vaan lattiapinta-alaa ja mitään ei nosteta kovin ylös. (Siitä mulla tähänkin tulevaan kotiin se korokeasia lähti.) Olisihan vaikka kaapistojakin mahdollisuus tehdä kokoseinän matkalle kattoon saakka.

      Poista
    2. Meidän talo on rakennettu 70-luvulla ja yhdessä huoneessa on sellaiset kiinteät kaapit, joissa säilytystilaa kyllä olisi kattoon asti, mutta jostain syystä ovet eivät sinne asti yllä. Tätä on miehen kanssa ihmetelty moneen otteeseen, että mitä rakentajan tai suunnittelijan päässä on liikkunut :) Asiahan on kyllä itse korjattavissa, kun vaan saa aikaiseksi ;)

      Poista
    3. Just tuota mä tarkoitin :D No mutta onneksi saa tarvittaessa käyttöön.

      Poista
  24. Laura, olen onnellinen siitä, että olette löytäneet ihan huipun uuden kodin, josta tulee varmasti todella, todella ihana ja aivan teidän näköinen ♥ Itse tänään viimeksi sanoin kotona puolisolleni, että miksi ihmeessä me rakennettiin uusi talo eikä ostettu asuntoa kerrostalosta, joka tarkoittaisi samalla, että tilaa olisi vähintään puolet vähemmän... Ja tämä tavaramäärä ahdistaa joka päivä enemmän ja enemmän. Sopivan hetken tultua teen täydellisen siivouksen täällä ja laitan kaiken turhan pois. Ei ihminen tarvitse paljoa tavaraa. Onni tulee aivan muista asioista. Iloa remppapuuhiin!! Malttamattomana odottelen, että pääsee kurkkimaan teidän uutta kotia ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jaana ♥ Mä luulen, että uudessa kodissa Mummiksessa istutaan vihdoinkin sohvalla ;) Toiminnot on jaettu tuolla niin eritavalla.

      Kääk - mä en usko, että teidän talosta voi haluta kerrostaloon. Se on ihanan vaalea ja tietyllä tavalla jopa minimalistinen koti. Kerrostalossa ei saisi takkatulta iltojen iloksi. Kuitenkin ymmärrän vaihtelunhalua erittäin hyvin. Sä taidat olla vähän samanlainen:)

      Poista
  25. Nyt mua harmittaa etten ole avannut ajatuksiani viime aikoina enemmän. Oon niin innoissani teidän puolesta! Enkä yhtään vähemmän näiden kuvien myötä!!! Ihan huippua! Ja mitä siihen tulee että less is more - näitä ajatuksia meilläkin on mietitty etenkin viime aikoina tosi paljon! Kaikkea krääsää nurkat täynnä ja oikeasti tarvis vaan pari hyvää kunnollista juttua. Tää kulutusyhteiskunta on ihan hirveä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä hei ymmärrän erittäin hyvin, että et oo ollut täällä viimeaikoina niin paljoa keskustelemassa. En ihmettele yhtään. On varmasti ollut ajatukset ihan muualla ♥

      Kulutusyhteiskunnasta ihan samaa mieltä. Mua niin hävettää noi kaikki rätit mitä oon joskus henkkamaukalta tilannut. Tuonut sitten tänne maalle, kun en ole kaupungissa käyttänyt. Tänäkin aamuna vedin yhden neuleen päälle ja nyt on joka paikka täynnä karvaa ja nukkaa. Hiton hyvää laatua. Just sitä krääsää.

      Janne muuten sanoi mulle eilen, että on musta ylpeä. Siitä miten tiukasti olen pitänyt syyskuussa alkaneesta ostolakostani kiinni. Syntymäpäivälahjatoivekin vaihtui (ajattelin jaksavani nuukailla jos saan Jannelta sitten uuden mekon). Eilen käytiinkin ostamassa mulle reppu, että läppäriä on helpompi toimistolle ja Tyynelään kuljettaa. Mekkoa ei tehnytkään mieli. Itselläkin on omista valinnoista nykyään hirmu hyvä mieli:) Nykyään tulee onnelliseksi aina, kun onnistuu välttämään jonkin asian ostamisen:)

      Poista
  26. Voi vitsi, teille tulee varmasti kiva koti.
    Me asuttiin tosi kauan 74 neliöisessä asunnossa nelistään. Koska rahaa ei hirveästi ole, halusin käyttää kaiken ylimääräisen matkusteluun enkä suuren talon ylläpitoon ja isoihin lainanlyhennyksiin. No nyt on isompi talo ja tilaa ja olen kyllä tähänkin tyytyväinen. Lapset kun alkavat kaivata omaakin tilaa. Minä rakastan juhlien järjestämistä ja nyt on helpompi kutsua ystäviä kylään, kun on tilaa. Lapset saavat mellastaa yläkerrassa ja me aikuiset jutella rauhassa alakerrassa ;). Ehkä se on niin, että aika aikansa kutakin.Mutta tavaralla en aio näitä neliöitä kuitenkaan täyttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katjusta:)

      Pekku matkustelulle ja rahan käyttämiselle elämyksiin. Sitä mä välillä mietinkin, että on itse vaikea tajuta miten joku pistää kaiken kiinni taloon, eikä kokemuksiin. Vierashuoneestakin maksetaan koko ajan, vaikka yövieraita käy kerran kahdessa kuussa. Hotellissa pääsisi halvemmalla. Mutta niin me ollaan erilaisia. (Mikä on siis hyvä juttu - joutua joskus pohtimaan toisen näkökulmasta).

      Olen ehdottomasti samaa mieltä sun kanssa tuossa aikansa kutakin sanonnassa. Koti on kuitenkin vaan koti. Jos tuntuu toiselle, voi muuttaa. Ei ole ongelma, kunhan ne ihmiset tulee mukana.

      Poista
  27. Tääkö se nyt on, oi! Näyttää tosi potentiaaliselta, ja tuo miehen pohdiskeleva asento ja ilme on mainiot. Tulee mahtava tuosta kodista :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo tää se on :)

      Janne yleensä ei anna kuvata blogiin, mutta nyt se oli niin keskittyneenä ja uudesta tohkeissaan, ettei sanonut vastaan. Ilmoitin vaan, että jos siinä oot, niin nettiin pääset;)

      Kiitos <3

      Poista