KUN KISSA KARVANSA NOSTI











Mikäs ihmeen ihanne se on, että isompi koti on parempi? Ei sen pitäisi olla itsestään selvyys. Me otamme mieluummin vähän ja sitä täydellistä, kun paljon ja siinä mukana sitä, mitä me emme oikesti halua. 

Jokaisella saa olla ihan juuri sellainen unelmakoti ja tarpeet, kun sattuu olemaan. Meillä focus on tällä hetkellä ekologisuudessa, säästämisessä (sekä rahan, että luonnonvarojen) ja minimalistisemmassa / rauhallisemmassa ympäristössä. Askeettiseksi en halua, mutta tässä määrässä on karsimista.

Meillä on tällä hetkellä asuinneliöitä kahdessa kodissa. Yhteensä 200 neliötä + kaksi kerroksinen vanha navetta + ulkosauna tupineen + verkkovarasto vintillä + kellarikomero. Niin ja pari mökkiä. Mielestäni kahdelle liikaa. Tilaa on mihin tavaraa hillota.

Kotona kaupungissa ollessamme olemme aina samassa huoneessa - olohuoneessa, keittiössä käydään tekemässä ruokaa ja makuuhuoneessa nukkumassa. Halli on pelkkä läpikulkupaikka. Nukkumaan menemme aina yhtä aikaa, joten toisen ei tarvitse saada rauhaa toisen telkkariohjelmalta. Tila tuntuu suurelle.

Voitte vaan kuvitella mistä tämä teksti on kimmonnut. Olen asettanut itseni puolustuskannalle. Reagoinut liian herkästi ihmisten sutkauttamiin fraaseihin ja ihmettelyihin. Vain muutama on spontaanisti onnitellut uuden kodin johdosta. Yksi joka asuu 25:ssä neliössä yksin, toinen joka asuu 46:ssa neliössä kolmin ja kolmas jonka viisi jäsenisellä perheellä on reilu 60 neliötä. Muut ovat kysyneet miten me meinataan sinne mahtua. Ja miten paljon säilytystilaa sitten on. 

Siinäpä se pointti onkin. Kaksi ihmistä mahtuu neljäänkymmeneen kahteen neliöön loistavasti. Ja sitä tavaraa ei tarvitsekaan mahtua.



Ugh.






Postauksen kuvituksena ensimmäiset otokset uudesta kodista.

Karsimisprojektistani: olen myynyt / lahjoitanut tähän mennessä 46 tavaraa. Näihin ei sisälly se mitä uudesta kodista on pois purettu.