12.4.2015

OSTOJA JA OSTOLAKKOJA




Terveisiä Tyynelästä. Tultiin viikonlopun viettoon ja saatiin sisko + Sulo seuraksi. Ihanan rentoa. Hyvää ruokaa, paljon unta, puusaunaa ja vähän rauhallista ulkoilua. Tekee hyvää flunssasta toipuvalle. 

Jannen paiskiessa hommia pajalla uuden kodin ovien kanssa (joo, on huono omatunto) me lähdetiin siskon kanssa rilluttelemaan. Olin varautunut vaan neulomaan sohvan nurkassa, mutta kahvit Toisessa Keksissä houkutteli niin, että lähdetiin kylille. Kirpparille ihan ensin tottakai. Vissiin olin sen verran vielä puolikuntoinen, etten jaksanut edes itseäni siellä vastustella ja kassalla kuitattiin loppulaskulle 61,20€. Kuvan aarteiden lisäksi löytyi tikkitakki, kumisaappaat ja essu. Saalis jaetaan kahden talouden kesken. Oli hauskaa käydä pitkästä aikaa kaupoilla. Ostaakin jotain.

Kotimatkalla nauratti. Yhtäkkiä tajuttiin, miten kornia on, että nuorempana lähdetiin kaupoille ostamaan vaatteita. Kierrettiin kauppakeskuksessa Vilat ja Onlyt. Nykyään mennään shoppailemaan niin, että ensin kurvataan kirpparille tonkimaan eriparisia lautasia ja sen jälkeen lähdetään yhdessä ostamaan E-EPAa, ja vielä ihan innoissaan. "Joo otetaan säästöpaketit!"

Loppuun väliaikatietoja mun vaatteiden "ostolakosta": takana on nyt seitsemän kuukautta. Huomaan miettiväni paljon tarkemmin mitä hankin. Muutenkin, kun vaatteiden osalta, mitä tämä päätökseni koski. Olen iloinen, että aloin haastamaan itseäni. Tapa jolla ennen ostelin huolettomasti ja paljon kertakäyttöisempää kamaa, ei tehnyt minua onnelliseksi. Löydän nykyään kaapistani paremmin päälle pantavaa. Ennen käytin heti uusia ostoksia ja vanhat tuntuivat todella vanhoille. Nyt kaikki on tasaisesti ihania. Rahaa on myös tilillä enemmän. Tai ei siis paljoa, kun ei tule palkkaakaan, mutta tilanne on kuitenkin parempi. 

Olen tänä aikana ostanut kirpparilta villahameen, kaksi takkia ja essun (lasketaan se nyt vaatteeksi). Pariisissa sorruin ostaamaan yhden uuden puseron. Olen harkinnut uusien, ensimmäisten joogahousujen hankintaa. 

Rentoa sunnuntaita! Mä lähden löntystelemään tuon yhden lepsukan beaglen kanssa pellon laitaan. (Instasta löytyy se ihanan kuva)

12 kommenttia

  1. Olen pitkään lukenut kirjoituksiasi ja pidän tyylistäsi kirjoittaa sekä avoimuudestasi asioita kohtaan. En ole ennen kommentoinut. Täkäläisiä blogeja ei ole paljoa. Itse olen vamman takia eläkkeellä. Mun on pakko nyt kysyä että oletko jossain järjestötoiminnassa mukana mm. Avioliitossa tai invalidiliitossa? Sellainenkin tekeminen voisi olla vaihtoehto huilille jos se ei enää tulevaisuudessa ole mahdollista. Oletko ottanut esim. kelasta selvää mitä apua voit sieltä saada? Jos et ole niin paikan päälle kysymään vaan.
    Anteeksi ehkä tunkeilevat kysymykset, ei ole pakko vastata. Teille on rakentumassa kaunis koti ja lisäksi Tyynelä on varmasti paikka missä voi rauhoittua. Toivon sulle kaikkea hyvää ja jatka kirjoittelua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Pisara! Kiitos, että kommentoit. Nyt tuli hyvä mieli ♥ Sanat tuli todellakin tarpeeseen, ku n ollut tässä tätä flunssaa, remonttia ja tulevaisuuden pelkoa.

      Musta on kiva, kun kysyit. Kerron mielläni. En ole vielä missään järjestössä mukana. Juuri pari viikkoa sitten vasta löysin Aivoliiton facebookista ja kiinnostuin siitä. Invalidiliitolle en koe tarvetta. Kuntouttava työ Huililla on mennyt hyvin. Olin asettanut itselleni ehkä vähän turhan suuret tavoitteet ja olen ollut tässä vähän allapäinkin, kun en ole päässyt vielä viiteen työpäivään viikossa. Viime viikolla juttelin asiasta lähesten kanssa ja töissä myös. Muut näkevät edistymistä, kun eivät tietenkään peilaa mun itselleni asettamiin odotuksiin, vaan siihen miten hommat hoituu. Pitäisi opetella armollisuutta itseäni kohtaan itsekin ja hyväksyä, etten tule nyt pääsemään samaan työrytmiin, kun ennen sairastumista. Voisi vähän vähemmänkin itseltä vaatia, niin voisi nauttia edistymisestä paremmin. Olen kuitenkin voinut paljon paremmin, kun syksyn jaksolla. Päiväuniakin nukun enää harvoin, jos pitän muuten hyvin levosta ja rentoutuksesta huolta. Olen siis ihan valmis osa-aikaiseen työhön tämän jälkeen.

      Mullahan on tämän työkokeilun jälkeen neurologiselle kuntoutuspolille aika ja samoin mulle määrätylle työnohjaajalle. Heiltä olen saanut tukea ja vinkkejä miten toimia. He varmasti auttavat myös eteenpäin. Kuntoutuksen alku vaan meni ihan pieleen, kun mulla ei ollut työpaikkaa mihin palata (olin irtisanonut itseni aiemmin ja aikonut opiskelemaan) ja siksi jäin oman onneni nojaan. En älynnyt edes hakea sairaslomaa ja ansiosidonnaiset kuluivat. Jossain vaiheessa tajusin kääntyä neuronlääkärin puoleen, kun en tiennyt miten toimia. Onneksi nyt olen järjenjuoksultanikin skarpimmassa kunnossa ja jaksan hoitaa omia asioitani.

      Harmillista kuulla, että olet joutunut sinäkin kärsimään joskus. Toivottavasti tilanne on parempi ja olo tasainen.

      Kiitos myös kotikommentista. Mä odottelen innolla, että päästään sinne. Ensi viikolla on blogiin tulossa lisää remonttijuttuja.

      Hauskaa viikonalkua! Voi hyvin ♥

      Poista
  2. Hei..kyllä on jännä, kun sitä heti miettii, että mitähän teille kuuluu, kun et ole muutamaan päivään kirjoitellut :D

    Mä just kirjoitin ostolakosta, jonka meinaan aloittaa. Eikun aloitin jo. Jotenkin ärsyttää taas joka paikasta ylitsepursuava materian mainonta ja palvonta sekä kertakäyttökulttuuri.

    Hyvää huomista viikonalkua teille aurinkoisille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D Onneksi ei oo kysymys mistään mullistavasta. Mä oon vaan ollut flunssainen ja väsynyt. Lisäksi vähän stressaa tämä uhkaavasti lyhenevä työkokeilu, mutta muuten kaikki on hyvin. Takana on ihana ja rento viikonloppu. Blogit vaan on viikon ajalta lukematta ja omakin on ihan retuperällä.

      Lupaan ryhdistäytyä. Tuun lukemaan sunkin blogin läpi (kuulostaa taas tosi mielenkiintoisille jutuille!) On jo sen verran virkeämpi olo tänään, että aloin jo aamusta miettimään, että mitähän kellekin kuuluu:)

      Hyvää huomista viikonalkua ja kuulemisiin ♥

      Poista
  3. Itse olen kohta 42 ja sen hyvä puoli on sinä että olen säästänyt vanhoja rytkyjä jotka voi kaivaa kaapista uusina. Ostan todella harvoin mitään vaatteita muutakuin kirppareilta, kengät ostan uutena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä! Mä olisin onnellinen jos tilanne olisi noin. Mulla siellä on ollut aina liian paljon huonolaatuisia rytkyjä. Eipä ole jäänyt kummempia esiin kaivettavaksi.

      Poista
  4. Ihanan nostalgiset munakupit! Kirkas lasimalja on samanmoinen, jonka itse olen kirppikseltä löytänyt, kaunis tuo sinun löytösi. Voimia ja valoa kevääseen, ja armollisuutta tärkeintä, itseään kohtaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munakupit on kyllä nostalgiset ja pirteän väriset. Ei ihan aktiivikäyttöön tulevia tavaroita, mutta kauniita:)

      Kiitos ihanasta kommentista. Voimia ja valoa sinne myös ♥

      Poista
  5. Aloin lukea tätä ja mietin että pitäiskö mun nyt oikeasti ottaa tuo vaatteiden ostolakko kans asiakseni ihan kunnolla. Sitten tajusin että oikeastaan oon huomaamattani sen jo aika lailla samoissa ajoissa sun kans alkanutkin toteuttaa. Muutamia halpis-t-paitoja lukuunottamatta en ole juurikaan vaatteita ostellut. Hääpukua ei lasketa?! ;) Muutamaa hankintaa olen suunnitellut jo pitempään. Ja vielä haluaisin karsia suurimman osan höpörytkyistä pois kaapista. Kohti onnellisempia hankintoja <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hääpukua ei lasketa :D Kiva kuulla, että sielläkin mennään kohti onnellisimpia valintoja. Se oli erittäin hyvin sanottu ♥

      Poista
  6. Hyvä Laura! :) Tätä sisään muutettua kamamäärää katsellessa tulee kyllä väistämättä ostolakot mieleen. Vaikka vaatteita ei ole paljon, voisin minäkin ostaa laadukkaampaa. Kokonaan en lakkoon uskaltaudu, mutta mitä jos ei kävisi vaatehalpaloissa enää tänä vuonna? Sounds like a plan!

    VastaaPoista