KUN ALKAA NYPPIÄ




Alkoikin näin ärsyttämään. Se, että olen ollut niiden vaateostojeni kanssa nyt kahdeksan kuukautta krittisempi, on johtanut myös moneen muuhun mietintään. Olen alkanut harkita kaikkia hankintojani tarkemmin. Mietin millaisia oikeutuksia tuotteen hankkimisille on. Ensinnäkin, onko se todella tarpeellinen. Sitten onko se kestävä ja hyvälaatuinen. Entä kotimainen? Suomalaista suunnittelua ja missä valmistettu? Mitä materiaalia ja kuinka kuormittaa? 

Eikä siinä vielä kaikki. Nyt on alkanut jurpia myös jo olemassa olevat tavarat. Sellaisesta en hankkiudu eroon, mikä pitäisi korvata uudella tai mitä saatan joskus tarvita, mutta melkoinen hävitys täällä on käynnissä. 148 tavaraa on annettu tai myyty uusiin koteihin, enkä edes ole ollut asian kanssa kovin aktiviinen. Paljon enemmänkin olisi menossa. 

Tyynelässäkin tuuletettiin tämän asian tiimoilta. Ikean keittiötuolit saivat liian raskaina lähteä ja tilalle tuotiin yläkerrasta Jannen suvussa olleet pinnatuolit, jotka on jo vuosia sitten meille annettu. Samalla vaihdettiin pöydän jalat. Jannen tekemä pukkijalka ja ompelukoneen metallijalka vaihdettiin pajalta löytyneisiin peruskoipiin. Pöytä madaltui pinnatuoleille sopivaksi ja näyttää kivasti kevyemmälle. Aika raikasta.

Vaikka kierrätetyillä uudistettiin, on vähän silti huono omatunto siitä, että nuo ihan käyttökelpoiset tavarat on joskus hankittu ja nyt ne jo saavat lähteä. Kahdeksan vuotta kun ei ole tuolille kovin kummoinen ikä. Ottaen huomioon miten kauan aikaa on sen raaka-aineiden kasvattamiseen kulunut. Toivottavasti palvelevat hyvin toisaalla.





Ennen keittiössä näytti tälle.
Tyynelästä lisää täällä.