OMAN ELÄMÄNSÄ STUNTMIES


Jokainen tietää sen tunteen, kun kiirettä on niin, ettei omaan elämäänsä mukaan ehdi. Päivät suhisee ohi. Roikut stuntmiehenä kohtauksissa, joiden käsikirjoituksia et ole etukäteen saanut.

Sillä viisin se on sujunut. Kylpyhuoneremontti on alkanut ja tasoitustyöt on tehty. Remonttia pitäisi alkaa puuhaamaan loppuun. Siirtää Tyynelään suunniteltuja tavaroita sinne, myydä ylimääräisiä ja hoitaa uuteen kotiin sähköt. 

Karattiin viime viikolla Santorinille tätä kiirettä pakoon. Loma meni ihan hyvin, vaikka Janne tulikin kipeäksi ja mun olo oli mitä oli. Jotenkin se on kumma, ettei tunnu lomalta, kun ei ole säännöllistä arkea mihin palata. Olen aiemminkin kysynyt; onko työtön koko ajan lomalla, vai ei koskaan lomalla? Saari oli kuitenkin silmiä kirvelevän kaunis ja ruoka erinomaista. Onnistuin unohtamaan itseni rannalle kirjan kanssa. Se teki hyvää.

Paljon on tapahtunut muuallakin, kun remontin saralla ja se on kieltämättä aika kuluttavaa. Olen käynyt neuron kuntoutuspolilla lääkärissä selvittämässä kuntoutuksen jatkoa ja saanut puhelun, että mua on pyydetään mukaan tutkimukseen, jossa haetaan uutta hoitomuotoa näkökenttäpuutoksesta kärsiville aivoinfarktista toipuville. Aion osallistua.

Tässä kaiken keskellä käytiin myös laittamassa mökki kesäkuntoon. Jannen 70-vuotista isää ei enää päästetä katolle ottamaan piipunsuojia pois, joten me käytiin siellä siivoamassa ja kahvittelemassa, että paikat on sitten käyttökunnossa ken haluaa mennä. Kuvat sieltä. Miten onnelliseksi sitä tuleekaan ensimmäisistä terassikahveista. Parasta.

Tulossa pian raporttia mikrosementtikylppärin edistymisestä (ai että mä olen kiitollinen, ettei alettu hommaan itse) ja ehkä pari kuvaa lomareissulta myös. 




Tuntuuko teistäkin siltä, että kesää kohti kiire lisääntyy? 
Ihmiset kömpii koloistaan ja Suomi rakennetaan valmiiksi ennen lomia?