Sisällön tarjoaa Blogger.

NEULOO JA VOI HYVIN




Kesän aikana mä olen neulonut niin suuria neuleprojekteja, että ei ole ollut vielä mitään valmista esiteltävää. Ne lukuisat villasukat on vaivihkaa vaihtuneet aavistuksen monimutkaisempiin projekteihin (kuulette myöhemmin) ja pariin pienempään juttuun mitä oon tehnyt Huilille (ne on nähtävänä uusimmassa numerossa). Tämä huivi valmistui perjantaina ja oli yön yli venytyksessä. Neulominen oli hillitön homma, kun niin pienillä puikoilla tikutin. Piti vielä purkaakin useita kymmeniä senttejä, kun virheiden sietokyky on hiukka huono. Kuitenkin aina, kun neuloo - voi jotenkin hirvittävän hyvin. Hermolepoa haasteista huolimatta.

Tässä se kuitenkin nyt on. Lauantaina huivi muutti uuteen osoitteeseen. 
Mummi täytti 80v. ja sai toivottavasti mieluisan lahjan ♥





lanka: Madelinetosh Tosh Merino Light Snurresta
puikot: 2.25 pyöröt

Ohjeesta poiketen lisäsin viimeistä pitsikuviota muutamia kertoja, koska neuloin ohjetta pienemmillä puikoilla ja ohuemmalla langalla.

HUOMASITTEKO LAINKAAN - EI TISKIKAAPPIA


Ei tullut yhtään kommenttia puuttuvasta astiankuivauskaapista. Ei yhteenkään niistä mun aiemmista
keittiöpostauksista. Vähän ehdin odottaa, että joku olisi kysynyt jotain. Onko se jo niin tavallista?

Ainakaan meille ei ollut. Asiaa piti ihan pohtia.

Tuumailtiin, että voiko vitriinejä laittaa lainkaan ja miten meidän käy, kun jäädään totuttua ilman. Ajatuksissani olin jo laittamassa astian kuivaus"kaappia" tuohon alalaatikkoon lieden aluskaapin vasemmalle puolelle. Kohta kahden kuukauden kokemuksen perusteella voin kertoa, ettei yllättäen olekaan ollut ikävä. Meillä on superhyvä astianpesukone ja se vähä mitä käsin tiskataan, hoituu kyllä. Kattilat tiskaan suoraan hellalle kuivumaan. Veitsien ja leikkuulautojen kanssa taas arvostan nykyään hyvää astiapyyhettä enemmän, kuin ennen.

Pärjäilty on.



Miten teillä? Tiskataanko kaappiin? Ollaanko ilman?
Uusia innovaatioita vai hyvin hankalaa hommaa?


MISSÄ SEURASSA !!


STYLEROOMBLOGIT JA MINÄ

StyleRoomin bloggaajajoukko kasvaa. Tässä me nyt ollaan. Minä ja nuo kaikki ihanat. Olo on iloinen ♥

Mentorit:

Muut blogit:


Sateenkaaria ja serpentiiniä hyppää siis pian StyleRoomin kelkkaan. Muutos ei vaikuta blogin sisältöön, eikä aihepiiriin. Täällä minä edelleen näpyttelen teille - joko kaupunkikotini keittiössä tai Tyynelän tuvassa. Pohdin samoja sisutusjuttuja, maalaan ja neulon. Blogi pysyy siis teille lukijoille samanlaisena ja samalla alustalla (Bloggerissa), mutta mukaan tulevat StyleRoomin tunnisteet ja bannerit entisten Indiedaysien tilalle. Kaupalliset yhteistyöt tulen jatkossa merkitsemään tunnisteen sijaan jo postauksen alkuun, joten voit helposti päättää mihin suositteluun tartut.

Tällaiset pienet iloiset asiat antavat uutta virtaa arkeen ja uusia sosiaalisia ympäristöjä. 

Niistä ja elämästä hyvin onnellisena.
Laura ♥


Tutustu StyleRoomiin täällä ja liity mukaan myös facebookissa.
StyleRoomin uutinen aiheesta on luettavissa täällä.

MEIDÄN KEITTIÖ PUUSTELLIN BLOGISSA



[ kaupallinen yhteistyö: Puustelli ]




Puustelin blogissa juttua meidän ihanasta keittiöstä.

On helpottavaa huomata, ettei muuttaisi mitään. Tää huojentava tieto istui mun ajatuksiin vasta, kun Puustellin blogia kirjoittava Anu ja meidän keittiön suunnitellut Töölön Puustellin Sampo kävivät meillä kahvittelemassa ja tekemässä juttua keittiöstä. Monesti remontin jälkeen jää johonkin epävarmuustilaan hetkeksi pyörimään. Piti ihan pysähtyä miettimään sen kysymyksen jälkeen, että todella - ei olisi tarvetta tehdä mitään toisin. Kaikki tuntuu niin toimivalle. Aamuisin ei ärsytä tyhjennellä astianpesukonetta, kun kupeilla ja kilkuttimilla on oma paikkansa. 


Kiitos onnistuneesta yhteistyöstä Puustelli ja Sampo Hagelin
Kuva Anu Harkki

Keittiöstä on saatu yhteistyöalennusta bloginäkyvyyttä vastaan.

JOKO MUKA ?












Tavoitin itseni sunnuntaina tuijottamasta nurkkia. Kyse ei ollut kyllästyneestä tunnelmasta, eikä pitkittyneestä väsymyksestä. Melkein parempihan olisi, jos niin olisi ollut. Pettymyksekseni huomasin, että taitaa olla mun remppalomapäivät ohi. Alkoi siihen malliin kutkuttamaan kaivella maalipurkkeja, hiekkapapereita ja tapetteja (tai no tapetteja ei pahemmin tarvitse kaivella, ne on olleet jo kuukausia tuossa lipaston päällä odottamassa seinään nostajaa). Olen kyllä vähän järkyttynyt. Kaupunkikodin puolivuotisesta remontista ei ole tämän kauempaa aikaa, kun mulla jo alkaa tuntua, että jotain pitäisi tapahtua. Toisaalta silloin on tehtävä, kun sille päälle sattuu.

Tietäisi vaan mistä aloittaa. Pitäisi priorisoida. Kaupunkikodissa tulisi tehdä vielä vähän paikkamaalauksia, hankkia listoja Erikoishöyläämöstä, kunnostaa ovia ja tuunata sähkökaapille piiloa. Mutta minunpa tekeekin mieli pistää tuulemaan Tyynelässä. Maalata / puhdistaa leivinuunin nokeamaa kattoa (vinkkejä?), maalata keittiön alakaapeille uutta väriä, tapetoida makuuhuonetta, maalata kuistia, raikastaa yläkertaa uudella tapetilla, rakentaa pajalle pihavälineille säilytystelineitä ja suunnitella pihaa, jos sille saisi ensi kesänä jotain tehtyä. Kaiken kukkuraksi näin tänään kuvan kauneimmasta leivinuunista ikinä. Valkoisesta, hyvin perinteisestä.

Tahdon kaiken.

BLOGIVINKKI / UUTTA LUETTAVAA / VAI-HEIS-SA



Käy kurkkaamassa tämä: VAI-HEIS-SA

Hän on sellainen, joka tartuu sahaan tai virkkuukoukkuun. Hoitaa pihaa. Kouluttaa koiraa. Kasvattaa poikaa. Talo on ostettu, eikä rakennettu. Osa ratkaisusta ei ollut omia, joten aina on jotain vaiheissa. Nyt hän on löytänyt uuden harrastuksen. Kanavan, jolla voi kertoa keittiön ehostuskeinot, sen miten tehdään matkalaukusta sänky koiralle ja mitä muuta milloinkin keksii.

Hän on mun rakas sisko. Ainoa sisarus. Sen mun kummipojan äiti, asuu Sulon kanssa saman katon alla. Nää on ne joiden kanssa käytiin Bengtskärillä

Seurata voi myös instassa ja facebookissa.