JOKO MUKA ?












Tavoitin itseni sunnuntaina tuijottamasta nurkkia. Kyse ei ollut kyllästyneestä tunnelmasta, eikä pitkittyneestä väsymyksestä. Melkein parempihan olisi, jos niin olisi ollut. Pettymyksekseni huomasin, että taitaa olla mun remppalomapäivät ohi. Alkoi siihen malliin kutkuttamaan kaivella maalipurkkeja, hiekkapapereita ja tapetteja (tai no tapetteja ei pahemmin tarvitse kaivella, ne on olleet jo kuukausia tuossa lipaston päällä odottamassa seinään nostajaa). Olen kyllä vähän järkyttynyt. Kaupunkikodin puolivuotisesta remontista ei ole tämän kauempaa aikaa, kun mulla jo alkaa tuntua, että jotain pitäisi tapahtua. Toisaalta silloin on tehtävä, kun sille päälle sattuu.

Tietäisi vaan mistä aloittaa. Pitäisi priorisoida. Kaupunkikodissa tulisi tehdä vielä vähän paikkamaalauksia, hankkia listoja Erikoishöyläämöstä, kunnostaa ovia ja tuunata sähkökaapille piiloa. Mutta minunpa tekeekin mieli pistää tuulemaan Tyynelässä. Maalata / puhdistaa leivinuunin nokeamaa kattoa (vinkkejä?), maalata keittiön alakaapeille uutta väriä, tapetoida makuuhuonetta, maalata kuistia, raikastaa yläkertaa uudella tapetilla, rakentaa pajalle pihavälineille säilytystelineitä ja suunnitella pihaa, jos sille saisi ensi kesänä jotain tehtyä. Kaiken kukkuraksi näin tänään kuvan kauneimmasta leivinuunista ikinä. Valkoisesta, hyvin perinteisestä.

Tahdon kaiken.