Sisällön tarjoaa Blogger.

TAPETTI, TAPETTI, TAPETTI, RAKKAUS





Silloin, kun on tunnissa ehtinyt tosiaan vakuuttaa miehensä useamman tapetoitavan seinän suhteen ja lähetellyt siskolleen fiiliskuvia, tietää että juuri nähty mallisto on osunut. Nyt ei ole kyse enää muusta, kun siitä riittääkö mulla seinät.

Pääsin keskiviikkona kurkkaaman etukäteen Eco Wallpaper Simplicity mallistoa, joka on tulossa kauppoihin ja hypistelemään myös Black & White malliston kirjaa. Niissä oli niin monta kiinnostavaa kuosia, että haluaisin laittaa heti viikonloppuna Tyynelässä tuulemaan. Talossa on vielä seiniä, joita ei ole meidän toimesta uudistettu - olisiko aika?

Sain puhelimessa siskonikin innostumaan. Maalailtiin puheillamme suuria kuvia ja suunniteltiin heillekin uutta tapettia - jopa kahteen kohtaan laitettavaksi. Jos ne suunnitelmat toteutuvat, niin lupaan ottaa niistäkin heti kuvia teillekin nähtäväksi.

Esimerkiksi nämä kuvat sain muistitikulla matkaani keskiviikon esittelytilaisuudesta. Nyt ne on ladattuna koneelleni ja istun niiden ääressä haaveilemassa. Ne ovat ilmeisen taivasti tehty ja kuvattu, koska aiheuttavat välitöntä liisteröintipakkoa.

Ihan jännittää onko mulla jo heti maanantaina teille jotain uutta näytettävää:) 




Eco Wallpaperin uutuuksia ja mallistoja pääset selaamaan täällä.

YKSITYISKOHTIEN [ JA KESTÄVÄN KULUTUKSEN ] KAUNEUDESTA


Sisko kirjoitti juuri "keski-iän ensimerkeistä". Hiukan hihitytti. Kuvailin samaan aikaan suurella hartaudella omassa keittiössäni aiemmin hankkimani raastinta ja Jannen Gumbostrandin päiväretkeltä ostamaa suolapurkkia. Samaan kategoriaan täälläkin näemmä tiputaan. Mä oon kuitenkin niin fiiliksissä näistä pikkujutuista, että teki mieli niistä teillekin kertoa. Kauneus on yksityiskohdissa! Ja kestävässä kulutuksessa!

Raastin on käytössä ihan super! Lähti mukaani Habitaresta. Kotimainen ja kätevä. Silppuaa pähkinät, inkiväärit ja juustot. Erityishelppo silloin, kun palasta pitää saada pikkaisen annoksen päälle. En ole saanut sormen päitä auki. Tuntuu kädessä kivalle ja on huomattavasti helpompi puhdistaa, kun metallinen perusserkkunsa. Raastinta myydään  kuulema lähinnä messuilla, ei kaupoissa, mutta netistä saa tilattua. 

Purkki on VAJA Finlandin. Kotimaista tuotantoa sekin. Toimii meillä suolapurkkina ja tönöttää heti tuossa kaasulieden lähettyvillä. Nätti ku mikä. Ja saanko vielä kerran sanoa - kotimainen. Se ei oo mikään itsestään selvyys näinä aikoina. Mä odotan korvat ja silmät auki mitä ne VAJAlla vielä keksivät. Melkein harmittaa, etten tarvitse tällä hetkellä uutta astiastoa.

Yhtä enemmän tulee kiinnitettyä huomiota kotimaisuuteen ja ostopaikkaan hankintoja tehdessä. Jos pysyisi tuotantoa tässäkin maassa. Ja työpaikkoja. Lisää valikoimaa. Pieniä liikkeitä. Valinnanvaraa. 

Minä haluaisin, että minun kulutustottumuksistani jäisi jälki Suomen hyvin-, ei pahoinvointiin.








Kiinnostiko? Lisäinfoa linkkien takana:

- Gumbostrandista kirjoitin aiemmin, siitä lisää täällä. Perjantaisin siellä on tarjolla ihana iltapäivätee kahdelle. Pääsisinpä joskus.
- Ceramico raastimesta lisää täällä, valmistaja Porvoon Paja
- VAJA Finland Oy:sta lisää täällä.
- maustemyllyt tanskalainen Menu Bottle, ostettu Pore Helsingistä
- talouspareriteline tanskalainen Hay Porter, ostettu Vialesta

SISUSTAESSA SAA MUUTTAA MIELTÄÄN





Meillä ostetaan edelleenkin paljon kirpputoreilta. Homma on hidasta. Tyynelän makuuhuoneen peiliä on etsitty jo vuoden verran. Vaikka joka kerta vakuutun kirpparille lähtiessäni, että tällä kertaa se odottaa siellä, ei tarpeeksi omalaatuista, kiinnostavaa tai ajatusmaailmaani sopivaa (kotimaista, laadukasta tms) ole kohdalle osunut. Niiden omalaatuisien ostosten kanssa tulee tehtyjä hutejakin. Kirppisostoissa on kuitenkin se hyvä puoli, että niiden kanssa voi melko hyvillä mieli muuttaa mieltää. Ei ole katastrofi jos laittaa tuotteen parin vuoden päästä uudelleen kiertoon, koska sitä ei ole varta vasten minua varten tehty ja purettu muoveista kaupan hyllylle ostajaa odottamaan. Toimiva konsepti näin vaihtelunhaluiselle.

Kuvissa näkyy tähän kotiin hankitut uudet ja vanhat asiat. Omituinen jalkalamppu löytyi Lempäälästä kirpputorilta neljällä kympillä ja Lundian siniset laatikot ostettiin yöpöydiksi Lanternan myymälästä.

Tässä huoneessa nähdään levollisia unia.

PUNAINEN TYMPI : KEITTIÖNKAAPIT NYT


Mitä jos noi alaovet maalaisi?
Kuin?
No ku punainen tympii. 
Ai joo. On ok. Sulla on vapaat kädet. 

Tämä keskustelu käytiin yhtenä aamuna Tyynelän tuvassa. Iltapäivään mennessä olin irrottanut laatikot ja ovet saranoiltaan. Mitäs meni sanomaan. Minä olen toiminnan ihmisiä. 

Kuvissa alakaapit ovat saaneet jo mustat maalikerroksensa. Yläkaapit jäävät vaaleiksi. Sokkelin vielä maalaan mustalla, koska nyt vaikuttaa, että kaapit leijuisivat ilmassa. Meistä molemmat on muilta osin muutokseen tyytyväisiä. Yksinkertaisempi yleisilme antaa enemmän tilaa muiden tavaroiden väreille.  Punainen oli keittiössä hyvin hallitseva. Siispä sokkelin jälkeen suti siirtyy vielä punaisten pinnatuolien kimppuun. Siniset saavat varmaan toistaiseksi jäädä.

Huomasin muuten juuri, että kaipuuni perinteistä valkoista leivinuunia kohtaan paheni tämän muutoksen yhteydessä. Lisäksi olen alkanut haaveilla maalaamattomasta puulattiasta. Tunnustan, että hiukan kaduttaa, kun tämä lattia tuli sudittua talon ostamisen jälkeen alkuhuumassa. Niin kai siinä voi joskus käydä, kun paljon puuhaa. Onneksi tämän virheen korjaaminen ei vaadi, kun yhden hiontakoneen jostain vuokralle ja vähän reipasta mieltä.

Vanhempia kuvia Tyynelän tuvasta löydät esim täältä ja täältä.


Lopuksi vinkkejä maalaushommiin: 

- Jaksa tehdä pohjatyöt kunnolla. Olen itse ollut aina siinä erityisen huono. Nyt siskoni innostamana hoidin suojaukset, maalarinpesut ja pohjustukset asianmukaisesti. Maalarin pesulla saa rasvatahrat jne irti ja se parantaa maalin tarttumista / kestoa. Rulla suojapaperia ei maksa maltaita. Se tarttuu lattialla maalattujen kaappien reunoihin vähemmän, kun repeilevä sanomalehti, joten säästää hermoja ja aikaa. Myös maalattavien kappaleiden alle laitettavat listan palat tms. helpottavat kuivumaan asettelua. 

- Sävytä Otex pohjamaali. En voi uskoa, ettei meillä ollut kummallakaan käsitystä siitä, että Otexia voi sävyttää. Ei, vaikka meillä maalataan koko ajan jotain. Meillä on siis aina maalattu pohja vaalealla Otexilla, riippumatta pintamaalin väristä. Näiden kaappien maalaaminen oli huomattavasti helpompaa, kun vedin pohjalle mustan pohjamaalin ja päälle pari kerrosta mustaa Helmi kalustemaalia.

- Osta kunnon sivellin tai tela ja pidä siitä huolta. Halvin työväline ei ole paras. Irtokarvat raivostuttavat ja huonolla telalla ei saa helposti siistiä pintaa. Puhdista työvälineet maalin vaatimusten mukaisesti (vesi / sivellin pesu) ja hävitä liuottimet asianmukaisesti, äläkä päästä viemärin kautta luontoon.

Iloisia siveltimen vetoja,
<3 Laura 

MANSEN BLOGIKIRPPIS SU 11.10. KLO 11-14


Sunnuntaina 11.10 järjestetään Tampereella blogikirppis ihan mielettömän hienossa paikassa. Kattokaa nyt tätä! Tämä on juhlatila Galleria Bertel Finlaysonin alueella. Sinne kokoontuu sunnunataina bloggaajia ympäri Suomen myymään sekä kirppiskamaa, että omaa tuotantoaan. Mukana menossa on myös muutama tamperelainen design- yritys.

Mukana myymässä:

Design - yritykset:

Mukana häärimässä:


Avoinna su 11.10. klo 11-14
Osoite: Galleria Bertel 2.krs 
Väinö Linnan aukio 8 (Finlaysonin alue)

Lisätietoa tapahtumasta ja myytävistä tuotteista täältä.




Tule ajoissa! 50:lle ensimmäiselle asiakkaalle on jaossa goodiebag.



Tämän postauksen kuvat: Suvi / Retromoderni

SISÄVESSA HIRSITALOSSA





Talo on vuodelta 1927 ja kylpyhuone ysärin alusta. Ai että miten kiitollinen olen, että suurimmat remontit: sähköt, vedet ja viemäröinnit oli tehty ennen meidän aikaamme. Navetan päädyssä kyllä on ulkohuussi, mutta se ei ole meillä käytössä. Ei musta olisi sinne kinosten keskellä hyppimään. 

Edelliset omistajat asuivat Tyynelää ympärivuotisesti, kuten aiemmin kerroin. Täällä oli siis pesukoneliitännät ja suihkut valmiina. Oleminen ja tuleminen on helppoa, kun pyykkivuorta ei tarvitse kuljettaa mukana. Tosin täällä oltujen vuosien aikana olen alkanut jopa ajatella, että jos isot remontit olisivat osuneet meidän kohdallemme, niin olisiko laitettu lämminvesivaraaja ja vesivessa. Saattaa olla, että olisin oppinut elämään ilmankin, koska se ei tunnu enää kauhistuttavalle ajatukselle.  Tiskiveden keittäisin liedellä ja separaattoripytty ei kummemmin tavallisesta eroa. Suihku ei ole kovassa käytössä, koska pihan perällä on maailman ihanin puusauna. Niin kai ihminen muuttuu. Tämä talo on tainut alkaa opettamaan mulle jotain. Ainaisesta vaihtelunhalusta en tosin ole vielä päässyt.

Mulla on täällä taas suti heilunut. Jämämaalilla vetäisin kaapin oviin uutta väriä. Katossakin on jo yksi kerros vaaleaa. Kahvat kaapiin oviin löytyivät Maurin Makasiinilta, jonne ne oli Helsingistä Malminkadun kerrostaloremontista päätyneet. Peili ja oven naulakko tuotiin kaupunkikodin kylppäristä remontin tieltä. Matto Salon Suurkirpparilta.

Joskus vielä hankin tuonne koko huoneen pituisen, pyykinpesukoneenkin peittävän, puutason ja sellaisen värikkään vanhan retroaltaan kierrätyskeskuksesta. Ja kirkkaamman kattolampun. Mutta se on jo toinen tarina se.



Aiemmat vaiheet löydät täältä ja täältä.