AHVENANMAA OSA 3 : RUOKA [ VATSANTÄYTETTÄ VAI POLTTOAINETTA? ]










[  uskoisitteko kuvien perusteella, että heitä oli täällä enemmän, kun siellä]

Neljän herkkusuun reissuilla aamupalalla puhutaan missä lounasta syödään ja viimeistään lounaalla tiedetään missä illalla nautitaan. Ystävän kanssa reissua suunnitellessamme oltiin jo varattu se ensimmäinen illallinen majoituspaikasta [  oioioi. nam! ja toisen illan illallinen Kastelholmassa sijaitsevasta ravintolasta nimeltä Smakbyn [   oioioi. nam!  ], josta oltiin luettu paljon hyvää. Vaikka moni paikka on kiinni sesongin ulkopuolella, niin kuin aiemmin kerroin, tämä on aina auki. Porukkaakin riitti, usko tai älä. Kuviin olen vain valinnut niitä otoksia, jotka tuovat rouhean sisustuksen ihanasti esille.

Michael Björklundin Smakbyn ravintolassa söimme herkullisen maistelumenun, jonka parasta antia koko porukan mielestä oli kuvissakin näkyvä ahvenannos. Kastikkeessa ja lasissa oli Smakbyn oman tislaamon omenaviiniä. Näistä ratkaisuista mä aina yllätyn iloisesti. 

Ahvenanmaalla oli muutenkin hyvä meininki oman maan anteja arvostaessa. Iloinen ja ihana tarjoilijamme kertoi juustolautasen yhdeydessä ylpeyttä äänessään, että yksi laaduista oli ihan tuosta tien toiselta puolen, ja muutkin kotimaisia. Se kuvasti hyvin saarelaisten suhtautumita itse tuotettuun ja lähiruokaan. Sen kyläbaarinkin valikoimasta löytyi lähituotteita - sekä ruokalistalla, että olutkaapissa. 

Perjantaina me vierailtiinkin Stallhagenin panimolla. Ajoimme sinne suoraan satamasta syömään lounasta krouvin puolelle. Miehet arvostivat, kun saivat maistella erinomaisia paikallisia tuotteita hyvän ruuan äärellä. Mielummin vähemmän ja laadukasta. Oli maut kohdillaan.

Mikä siinä muuten on, että suomalaiset kokevat olevansa monessa suhteessa niitä "Euroopan perimmäisen nurkan juntteja" ja kaikki muualta tuotu on kotimaista hienompaa? Kotimaisia rakkaudella kasvatettuja juureksia ja juustoja pidetään ihan liian tavallisina. Halutaan kvinoaa, camembertia ja tilapiaa. Ne ovat salavihkaisesti uineet meidän ruokakaappiemme perussisällöksi. Siihen minä toivoisin muutosta.

Naurettiin, että tälläinen herkuttelumatkailu ei ainakaan halvaksi tule. Maistelumenuista saa monesti aterian päätteeksi ähkyn lisäksi paljon kevyemmän lompakon. Mä olen kuitenkin sitä sorttia, joka mieluummin maksaa laadukkaasta ruuasta ja tinkii muussa. Menen mieluummin Ahvenanmaalle syömään, kun lennän etelään tarjouslipulla. 

Onko sulle ruoka polttoainetta vai vatsantäytettä? 
Millä sinun kone käy? 
Ettei vaan joutuisi bensaa dieselmoottoriin?



Kuvissa: Smakbyn
Tsekkaa myös: Stallhagen

Aiemmat postaukseni Ahvenanmaasta:
Maisemista ja aktiviteeteista täällä.
Majoitussuosituksesta täällä.