SISÄVESSA HIRSITALOSSA





Talo on vuodelta 1927 ja kylpyhuone ysärin alusta. Ai että miten kiitollinen olen, että suurimmat remontit: sähköt, vedet ja viemäröinnit oli tehty ennen meidän aikaamme. Navetan päädyssä kyllä on ulkohuussi, mutta se ei ole meillä käytössä. Ei musta olisi sinne kinosten keskellä hyppimään. 

Edelliset omistajat asuivat Tyynelää ympärivuotisesti, kuten aiemmin kerroin. Täällä oli siis pesukoneliitännät ja suihkut valmiina. Oleminen ja tuleminen on helppoa, kun pyykkivuorta ei tarvitse kuljettaa mukana. Tosin täällä oltujen vuosien aikana olen alkanut jopa ajatella, että jos isot remontit olisivat osuneet meidän kohdallemme, niin olisiko laitettu lämminvesivaraaja ja vesivessa. Saattaa olla, että olisin oppinut elämään ilmankin, koska se ei tunnu enää kauhistuttavalle ajatukselle.  Tiskiveden keittäisin liedellä ja separaattoripytty ei kummemmin tavallisesta eroa. Suihku ei ole kovassa käytössä, koska pihan perällä on maailman ihanin puusauna. Niin kai ihminen muuttuu. Tämä talo on tainut alkaa opettamaan mulle jotain. Ainaisesta vaihtelunhalusta en tosin ole vielä päässyt.

Mulla on täällä taas suti heilunut. Jämämaalilla vetäisin kaapin oviin uutta väriä. Katossakin on jo yksi kerros vaaleaa. Kahvat kaapiin oviin löytyivät Maurin Makasiinilta, jonne ne oli Helsingistä Malminkadun kerrostaloremontista päätyneet. Peili ja oven naulakko tuotiin kaupunkikodin kylppäristä remontin tieltä. Matto Salon Suurkirpparilta.

Joskus vielä hankin tuonne koko huoneen pituisen, pyykinpesukoneenkin peittävän, puutason ja sellaisen värikkään vanhan retroaltaan kierrätyskeskuksesta. Ja kirkkaamman kattolampun. Mutta se on jo toinen tarina se.



Aiemmat vaiheet löydät täältä ja täältä.