TÄRKEIN VALAISIMENI


Tuon ulkona vallitsevan harmaan ja vetisen sään keskellä ajattelen arvostavani valoa. Katse asfaltissa, rillit hähmässä tallustellessa manaan ja toivon kirkkautta. Kotiin tullessa sytytän kaikki lamput, kynttilät, Tyynelässä takankin ja joka aamu yrteille valon. Tärkeintä valaisintani pohtiessani yllätin kuitenkin itseni. Sen paras ominaisuus on himmeä ja pehmeä valo. Ei uskoisi, että se on juuri nyt parasta mitä valaisimelta toivoa.

Meillä puhutaan valoista paljon. Parhaat ja pahimmat asiat on samassa tilassa. Kaupunkikodin asuinhuoneessa on ihana illalla lukea mun sedän, Jouko Kärkkäisen, tekemän Valotalon lempeässä valossa. Jannen yövalo on aivan liian kirkas ja mun yksinkertaisesti täydellinen. Samassa tilassa päivisin on valaistusasiat aivan metsässä. Remontin yhteydessä revittiin katon alaslasketut osat pois, korjattiin lohkeillut katto sen rakennelman alla, eikä sitten laitettukaan kattovaloa laisinkaan. Ei raaskinut alkaa piikkaamaan, kun sai paikattua. Tässä on nyt puoli vuotta pohdittu millainen yleisvalo sinne laitetaan. Tuleeko seinään vai kattoon? Laitetaanko roikkuvalla johdolla pintavetona? Entä rosetti? Tietenkin näin pimeän aikaan yleisvalon puutteesta vähän kärsii, mutta minkäs teet, kun päätöstä ei ole saatu aikaan. 

Oma suosikkini sinne olisi vaijerivalo, joka kulkisi koko takaseinän matkan ja heijastelisi hienosti huoneen vanhoihin leveisiin kattolistoihin. Mutta kuten edellisestä postauksesta huomasitte, meillä ollaan välillä asioista vähän kahta mieltä:)



Tämä postaus osallistuu Taloon.comin Sisustusniksit Valaisinhaasteeseen, johon minut mukaan pyysi Kati. Viimeinen kuva on Taloon.comin sivuilta ja siinä on Vaijerivalaisinsetti Phase.

EDIT: unohdin ja muistin. Piti kutsua mukaan ainakin yksi. Siispä kysyn ehtisiköhän Lyde - Talosta Koti blogista kertoa suosikkivalaisimestaan? Entä S - Beauty of Life blogista ?