27.4.2015

KYLÄSSÄ : LOFT-ASUNTO

loft

loft

loft

loft



loft

Pääsin lauantaina kyläilemään Mintunmustaa-blogin Siljan ja puolison upeaan uuteen kotiin. Tässä teille muutama makupala. Asunto on rakennettu vanhaan radiotehtaaseen. Rappukäytävästä alkaen kaikki ihastustutti. Tarpeeksi rosoista ja ronskia, sekä erittäin valoisaa. Mun suosikit tässä kodissa on erityisesti tuo katto ja nuo ikkunat. 

Kuten lupasin, sen vihreän varasto firman laatikot on rajattu pois kuvista. 
Eikö näytäkin valmiille ja kotoisalle, vaikka yksi seinä puuttuu. 

Kiitos tuoreelle parille, että sain tulla kylään <3

Mintunmustaa blogissa aletaan siis sisustaa ja rempata tätä uutta kotia. Kuulin jo sivukorvalla suunnitelmia keittiön kaapinovien, ikkunallisen väliseinän ja kirjahyllyn varalle. Hyviä ideoita siis luvassa.
Seuraamaan pääset tästä.

24.4.2015

PIENEN KODIN TILARATKAISUT

puuseppä puutiainen


Lähtötilanne: 81,5 neliötä, 2 aikuista ja kasa tavaraa.
Maalissa: 42 neliötä, kaksi aikuista ja pienempi kasa tavaraa.

Tämä on havainnekuva korokkeesta, joka suunniteltiin ja toteutetaan yhdessä puusepän kanssa meidän uuteen kotiin. Asuinhuoneen koko on noin 5 x 5 metriä ja puolet siitä korotetaan 70cm ylöspäin tällaisella puurakenteella, jonka päälle tulee vaatekaapit ja sänky, alle säilytys tilaa. Korokkeen kasaaminen alkaa näinä päivinä. Olen innoissani.

Tavaravuoren hävittämisestä: olen myynyt ja antanut pois tähän mennessä 143 tavaraa. Sitä ei edelleenkään huomaa missään. Hävettää.

23.4.2015

ENSIMMÄISET KEITTIÖKUVAT

Tapwell Dom 184 musta hana
Tapwell Dom 184 musta hana
Puustellimiinus ekokeittiö
[ kaupallinen yhteistyö: Puustelli ]

Niinhän se sitten meni - hurjan nopeaan. Eilen pyöräilin iltasella uudelle asunnolle ja keittiö oli jo valmis. Onneksi Janne oli ehtinyt maanantai-iltana kirjoittaa sinne seinään viestin, että tähän sähköille roilo. Muuten olisi asentaja ehtinyt homman valmiiksi ennen, kuin valmistelut olivat hoidossa. Kukapa olisi uskonut, että keittiön pystyttäminen on näin nopea homma.

Janne on tosiaan aina ennen tehnyt homman itse kaverin kanssa. Tehnyt ja kiroillut. Eilisen ällistelyn jälkeen hän totesi, että on siinä ammattimies. Tekee työn yksin parissa päivässä. Ilmeisen kätevä on myös tuo keittiön runkorakenne. Loppuun asti miettitty.

Tällainen meidän keittiöstä tuli. Mä oon ihan rakastunut ovien ja sivulevyjen valkoiseksi maalattuihin osb-levyihin. Pinta on hiukan elävä, tosin se näkyy hyvin huonosti näissä kuvissa. Ihana on myös vitriinikaappi, josta runkorakenne näkyy läpi. Vanha kaasumittari jää tuonne rekvisiitaksi killumaan, tuo vähän väriä valkoiseen, samoin vanha puulattia. Viimeisessä kuvassa katon haltex-levyt, joissa kaappien neliskanttinen ja eleetön tyyli toistuu hauskasti.

Odotan jo, että pääsen asettelemaan mun vanhoja Arabian kuppeja noille lasihyllyille. 




Keittiöstä on saatu yhteistyöalennusta. Ostopäätöksen jälkeen sovittiin, että kerron teillekin miten tämä homma etenee.

Ekokeittiö Puustellimiinus
Hana Tapwell Dom 184. Tilattu Kylpyhuonekeskuksen kautta.

22.4.2015

AHKERA MIEHENI JA OMATOIMINEN ASENTAJA





[ kaupallinen yhteistyö: Puustelli ]

Sillä aikaa, kun mä en ole saanut aikaan mielestäni mitään, on Janne ja Puustellin keittiöasentaja olleet ahkerina. Itse en ole vielä oikein käynnistynyt tähän viikkoon, kun olin viime viikonlopun töissä Kaapelin Retro ja Vintage messuilla. Päälle viellä vaalien valvominen ja tämä viikko on syystäkin ollut tahmea ja hidas. Tällaisena se rasitus niiden aivoinfarktien jälkeen sitten ilmenee.

Sillä aikaa, kun mä olen ollut töissä ja sen jälkeen torkkunut päiväunia, on Janne maalannut koko uuden kodin ikkunat. Niiden väritys vaihtui sisäkarmeissa seitkytluvun tumman ruskeasta valkoiseen. Se raikasti koko kodin. Olen muistanut kertoa kymmeniä kertoja miten mä arvostan sitä, että on tuollainen mies. Käytännöllinen, jalat maassa ja järki päässä. Lempeäkin. Joku muu ei osaisi yhtä ihanasti tätä kaikkea ottaa.

No menin sitten katsomaan maalausten lopputulosta ja suureksi yllätyksesi huomasimme samalla, että siellähän se keittiökin seisoi jo runkovalmiina. Ilmeisen nopea ammattilaisen asentaa, kun tuo runkosysteemi on tuollainen, johon on kohdat valmiiksi merkittynä (kolma kuva). Jotenkin oletin, että ehtisin teille vaihekuvia kuvaamaan ja oltaisiin jotenkin siinä hommassa mukana. Onhan tämä yllätys, mutta positiivinen sellainen. Jannea tosin ehkä vähän hirvittää, koska keittiönasentaminen on jotain mitä hän on aina ennen tehnyt itse. Mielenkiinnolla odotan kommentteja siitä miltä tämä projekti tuntuu edellisiin remontteihin verrattuna.

Kaikki tuntuu nyt etenevän hurjaa vauhtia, koska alun valmistelevissa töissä ei kehitystä samalla tavalla huomaa. Ensimmäiset keittiökuvat ovat tulossa blogiin jo parin päivän sisällä. Asentaja juuri soitteli, että se saattaa valmistua jo tänään. Taidan illan hämärissä hiipiä sinne kuvaamaan.

Samoin on luvassa kuvia siitä korokkeesta, mistä edellisessä postauksessa jo puhuin. Puuseppä on tulossa sitä huomenna aloittelemaan.

Nyt mä nappaan pyörän alle ja lähden toimistolle. On luvassa työkokeilun loppuarviointi ja viikon päästä viimeinen työpäivä. Aika menee hurjan nopeaan.

Aurinkoa!




ps. tuo toiseksi viimeisen kuvan hökötys - se on vanha kaasumittari, jonka läpi kaasu on tähän päivään asti asunnossa kulkenut. Kaasuasentaja kävi ja pyysimme kiinnittämään tuon seinälle takaisin rekvisiitaksi, vaikka käyttöön sitä ei enää saanut (enkä tiedä olisinko uskaltanut ottaakaan). Harvemmin niitä noin hyvässä maalissa näkee. Olkoon siinä merkkinä historiasta.

Keittiöprojekti toteutetaan yhteistyössä Puustellin kanssa. Olen saanut alennuksen sitä vastaan, että kerron miten asiat edistyvät ja millainen käyttökokemus keittiöstä meillä tulee olemaan.

16.4.2015

VANHAT PEILIOVET JA REMONTTI EDISTYY



Oli:

- yksi vanha navetta
- kaksi miestä
- kuumailmapuhallin
- paikoin neljäkin kerrosta maalia
- aika paljon hiekkapaperia
- iso purkki puukittiä
- suomalaista sisua
- ja päälle puusauna

Ovet ovat nyt tässä kunnossa. Ne nostettiin saranoiltaan ja kuskattiin Tyynelään. On rapsutettu, hiottu, paikattu, pohjustettu. Kohta ne saavat yllensä pohjamaalin ja uuden värin. Mä olen asiasta ihan superinnostunut. Yhteen täytyy ehkä ostaa uusi kahva, muissa oli kauniit vanhat jäljellä. 

Uudet kahvat pitää myös saada ikkunoihin. Niitä on alettu maalaamaan eilen. Pohjamaali ja pari valkoista kerrosta. Saadaan tummasta raikkaampaa. Yhtiössä on ollut ikkunaremontti joskus 70-luvulla. Ikkunat itsessään on ok, mutta kahvoiksi oli vaihdettu ne kantikkaimmat perusmallit. Kävin jo Rakennusapteekissa Korkeavuorenkadulla kurkkimassa millaisia vaihtoehtoja on. Yhden erittäin hyvän löysinkin, mutta tilausta ei ole vielä tehty.

Kolmas askeleen editynyt asia on kylpyhuone. Niinkuin instassa vilautinkin, materiaali on löytynyt: mikrosementti. Sitä saa kuluttaja pakkauksissa ainakin SBL Decor:ista. Mikrosementin saa laittaa laattojen päälle, joten uutta vesieristettä ei tarvita. Tämän siis voi tehdä itse, ilman asentajaa. Päällimmäinen ongelma tällä hetkellä on se, että värivaihtoehtoja on 56. 

Ensi maanantaina tulee ekokeittiö, josta aiemmin jo kerroin ja seuraavalla viikolla rakennetaan se koroke / sänky / säilytystila / kaapit asuinhuoneeseen. Siitä voisin vilauttaa teille havinnekuvaa seuraavaksi.

Elämme jännitäviä aikoja:)



Jos et muista - viimeksi ovet näyttivät tältä ja ostettaessa asunnossa näytti tältä.
Kaikki remonttipostaukset löydät tunnisteella "remontti".

15.4.2015

KOHUOTSIKKO: KOULULIIKUNNASTA EHDOT VÄLTTÄNYT NEULOI JOOGASUKAT

Olen viime vuonna, 34 vuotiaana, löytänyt ensimmäisen kerran todellisen liikkumisen ilon. Lapsena harrastin vuoden korista, toisen salibandya, kolmannen teline- ja välinevoimistelua, joitain vuosia ratsastin tunneilla (aikuisenakin vielä) ja leireillä. Me muutettiin paljon. Maisemat vaihtuivat ja niin vaihtuivat harrastukset. Mistään lajista ei jäänyt sisäistä paloa, enkä minkään pariin ole palannut myöhemmin.

Ryhmäliikunnasta on jäänyt mieleen lähinnä koululiikuntatunnit. Muistot eivät ole kovin yleviä. Vai oletteko kuulleet jostain toisesta, joka olisi onnistunut ottamaan liikunnasta ehdot? Teini-ikäinen Laura ei halunnut edes ilmaantua paikalle. Mä inhosin sitä, että liikunnasta annetaan numero. Ei se ole asia, missä pitää pistää ihmiset paremmuusjärjestykseen. Herkkänä kärsin kamalasti niiden puolesta, ketä valittiin joukkueeseen viimeisenä, kapinoivana teininä vihasin sitä, että mun suoritusta arvoitiin ja paljon muuttaneena olin aina joukossa uusi. Opettajien pitäisi ohjata kohti liikkumisen riemua, ei kilpailua. Tovi siinä sitten meni liikuntapaikkojen leimoja keräillessä, että todistukseen saatiin nelosta parempi numero. Eräskin kerta tuli käytyä yksin Malmin uimahallissa ja Tapanilan erällä.

Aikuisena olen liikkunut ainostaan yksin. En oikein edes ystävien kanssa. Joitan kertoja kävin siskon kanssa ratsastamassa, sekä suorittamassa golfin green cardin. Jossain välissä vähän ystävien kanssa astangassa. Parilla salillakin olen käynyt yksin tai yhden ystävän kanssa. Ei tuntunut oikein omalle. Kauhean kovat valot ja ärsyttävä musiikki.

Kynnys ilmoittautua ohjatuille tunnille kasvoi vuosi vuodelta. Nolotti oma kokemattomuus, hävetti jos muut tuijottaa. Syvälle on edelleen iskostunut se liikkujien arvioiminen opettajan toimesta. Kaipasin hiljaisuutta, rauhaa ja mahdollisuutta keskittyä, enkä uskonut löytäväni sitä samassa tilassa muiden kanssa. Mieluummin juoksin ympäri Malmin lentokentän tai poljin pyörällä töihin.

Viime syksynä sitten ylitin itseni ja menin joogakurssille. Tällä kertaa yllätyksekseni huomasin nauttivani niin, että ajantaju katoaa. Ohjaaja on ihan supernainen. Muistaa jokaisen tunnin alussa sanoa, että "älä katso sivulle, äläkä vertaa edes omaan edelliseen suoritukseen. Tee tästä harjoituksesta tämän päivän oloinen, äläkä arvota tekemistäsi." Tuntuu hyvälle. Jooga on hyvän mielen lisäksi auttanut mua myös aivoinfarktien jälkeisen huimauksen kanssa ja tasapainoasioissa, sekä voimistanut oloa niin, että olen luottavaisin mielin palannut jo pyöräilyn pariin, niinkuin viime postauksessa kerroin. Se on osoittautunut tähän tilanteeseen juuri oikeaksi valinnaksi. 

Millainen suhde sulla on liikuntaan? Innokas vai inhokas? Kotona opittua vai itse aloitettua?





-   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -   -

Mä oon joogatessakin sellainen vilukissa, että vaikka hiki valuu, niin varpaista paleltaa. 
Joogasukista en luovu, vaikka ilma lämpenee. Edellinen malli oli pitkä, nyt tein lyhyet.

Lanka: Lamana Piura 100% alpakka Snurresta
Puikot: Knitpicks 2,25
Malli: perussukkaa mukaillen

Luo 56 silmukkaa tuplapuikoille tuplalangalla (mulla tässä kerät musta ja petrooli). Jaa silmukat neljälle puikolle, 14 kullekin. Neulo varsi 2 oikein, 2 nurin resoria. Päättele puikkojen 4 ja 1 silmukat joustavasti. Neulo vielä puikot 2 ja 3 resorilla. Luo pääteltyjen tilalle uudet silmukat ja jatka neulomista sileänä neuleena. Päkiän kohdalle tultaessa neulo muutama rivi resoria ja päättele joustavasti.

Huom! Lanka on erittäin pehmoisaa. Aivan ihanaa iholla. 
Se on myös erittäin riittoisaa, yhdessä kerässä on 400m. Lopuista voisin harkita vaikka pipoa.



Siskolle kiitos jalkalainasta. Ja siitä, että olet lapsena juossut kärsivällisenä juossut mua karkuun, kun olen jahdannut sua ympäri asuntoa. Lasketaan sekin hyötyliikunta meidän yhteisten liikuntakokemusten listalle:)

13.4.2015

HYVÄÄ, HYVÄÄ JA HUONOA


Tämä viiko on alkanut erittäin tunteellisesti.

Ensin: melkein itkin. Minä. Aivoinfarktista toipuva, osittain sokea, huimauksesta ja toisen puolen raajojen puutumisesta kärsivä ajoin tänään pyörällä töihin. Kypärä päässä tottakai. Enkä edes kovin kovaa, mutta jestas miten hyvältä se tuntui kolmen vuoden tauon jälkeen. Tämän haluan muistaa niinä hetkinä, kun on ankeaa ja olo on huono. Ajokortin menettäneenä pyörällä ajaminen tuntui hurjan vapauttavalle. Uskaltauduin liikenteeseen läpi kaupungin, koska pääsiäisenä tuli testattua Tyynelässä, että polkeminen sujui. En horjunut, en joutunut läheltäpiti tilanteisiin ja nautin. Aurinko paistoi.

Sitten: melkein itkin. Ajoin töiden jälkeen uudelle kodille katsomaan vahaamamme lattian kuivumisjälkeä. Jestas miten kaunis se oli. Paljon parempi, kun mistä olin edes haaveillut. Oven avattuani hyppäsin pari tasajalkapomppua rappukäytävässä. Ilosta.

Viimeksi: melkein itkin. Olin jo lähdössä ajamaan kotiin rempalta. Katselin suojapahvilla päällystettyjä lattioita, kun näin sen. Turkiskuoriaisen. Voi p3!#////>k1€ Ei oo totta! Seuravaksi  siis selvitellään miten tälläinen vanhojen talojen riesa selätetään. Paska tapahtuma, joka melkein nollasi koko hyvän päivän saldon.

Lähettäkää lisävirtaa!




ps. kuten kuvista huomaa - väliovet on viety Tyynelään kunnostettavaksi. Sen asian etenemisestä lisää myöhemmin.

12.4.2015

OSTOJA JA OSTOLAKKOJA




Terveisiä Tyynelästä. Tultiin viikonlopun viettoon ja saatiin sisko + Sulo seuraksi. Ihanan rentoa. Hyvää ruokaa, paljon unta, puusaunaa ja vähän rauhallista ulkoilua. Tekee hyvää flunssasta toipuvalle. 

Jannen paiskiessa hommia pajalla uuden kodin ovien kanssa (joo, on huono omatunto) me lähdetiin siskon kanssa rilluttelemaan. Olin varautunut vaan neulomaan sohvan nurkassa, mutta kahvit Toisessa Keksissä houkutteli niin, että lähdetiin kylille. Kirpparille ihan ensin tottakai. Vissiin olin sen verran vielä puolikuntoinen, etten jaksanut edes itseäni siellä vastustella ja kassalla kuitattiin loppulaskulle 61,20€. Kuvan aarteiden lisäksi löytyi tikkitakki, kumisaappaat ja essu. Saalis jaetaan kahden talouden kesken. Oli hauskaa käydä pitkästä aikaa kaupoilla. Ostaakin jotain.

Kotimatkalla nauratti. Yhtäkkiä tajuttiin, miten kornia on, että nuorempana lähdetiin kaupoille ostamaan vaatteita. Kierrettiin kauppakeskuksessa Vilat ja Onlyt. Nykyään mennään shoppailemaan niin, että ensin kurvataan kirpparille tonkimaan eriparisia lautasia ja sen jälkeen lähdetään yhdessä ostamaan E-EPAa, ja vielä ihan innoissaan. "Joo otetaan säästöpaketit!"

Loppuun väliaikatietoja mun vaatteiden "ostolakosta": takana on nyt seitsemän kuukautta. Huomaan miettiväni paljon tarkemmin mitä hankin. Muutenkin, kun vaatteiden osalta, mitä tämä päätökseni koski. Olen iloinen, että aloin haastamaan itseäni. Tapa jolla ennen ostelin huolettomasti ja paljon kertakäyttöisempää kamaa, ei tehnyt minua onnelliseksi. Löydän nykyään kaapistani paremmin päälle pantavaa. Ennen käytin heti uusia ostoksia ja vanhat tuntuivat todella vanhoille. Nyt kaikki on tasaisesti ihania. Rahaa on myös tilillä enemmän. Tai ei siis paljoa, kun ei tule palkkaakaan, mutta tilanne on kuitenkin parempi. 

Olen tänä aikana ostanut kirpparilta villahameen, kaksi takkia ja essun (lasketaan se nyt vaatteeksi). Pariisissa sorruin ostaamaan yhden uuden puseron. Olen harkinnut uusien, ensimmäisten joogahousujen hankintaa. 

Rentoa sunnuntaita! Mä lähden löntystelemään tuon yhden lepsukan beaglen kanssa pellon laitaan. (Instasta löytyy se ihanan kuva)

3.4.2015

PARIISI - PIENI MATKAOPAS




































Hotelli: se on ihan sama missä se sijaitsee. Kaupunki on kamalan ihanan suuri, mutta metro on selkeä, nopea ja vuorovälit vaan joitain minuutteja. Katso siis, että majoitus on jonkin aseman lähellä. Meidän hotelli oli Windsor Opera (lähellä Bonne Nouvelle asemaa). Hotelli olisi ollut liian kallis, jos ei olisi saatu Aurinkomatkoilta hyvää pakettihintaa Finnairin lentojen kanssa. Oli joka pennin arvoinen: hyvät sängyt, ystävällinen ja avulias henkilökunta, sekä sijainti hiljaisella sivukadulla.

Ravintolat: yhteenkään paikkaan ei tarvinnut pahasti pettyä, toisin sanoen monesta paikasta saa hyvää ruokaa. Kaksi kertaa syötiin todella hyvin. Jos haluat tehdä paremman pöytävarauksen tsekkaa: l'Office ja Oka.

Jonot: joissain paikoissa on aina ruuhkaa. Etenkin loppukeväällä, kesällä ja syksyllä osta liput jo etukäteen netistä. Me ostettiin liput (ja tehtiin pöytävaraus) Eiffel tornin ravintola 52:een. Homma toimi saumattomasti ja päästiin hissillä ekaan kerrokseen pienen jonotuksen jälkeen. Hissille voi kuulema pahimmillaan joutua odottamaan (ilman ennakkolippua) pari tuntia. Ravintolasta pääsee portaita pitkin ylemmälle tasanteelle (hui!)

Julkinen liikenne: jos jaksat vähän myös kävellä, suosittelen metroa. Hanki metrokartta, niin osaat vaihtaa oikealla asemalla. Lippuautomaateista saa kymmenen kerran lippuja (14€). Käytävät / siirtymät metrojen välillä on pitkiä, eikä rullaportaita juuri ole, mutta opasteet on selkeät ja yhteydet erittäin nopeat.

Nähtävyydet: ei ihan viikko riittäisi, että ehtisi joka paikkaan. Niitä on paljon! Selvitä etukäteen mikä kiinnostaa ja miten ne on auki.

Me käytiin:
  • Musée d'Orsay. Museo vanhalla rautatieasemalla. Mielettömän kaunis kaareva ja koristeellinen katto. Itse rakennuskin on sisältä näkemisen arvoinen. Osta ennakkolippu, jos olet liikkeellä tiukalla aikataululla tai sesonkiaikaan. Me jonotettiin noin 40 minuuttia.
  • Tour Eiffel. Osta ennakkolippu. Myös lounas ravintola 52:ssa oli hyvä ja kokemus kiva.
  • Arc de Triomphe. Päästiin jonottamatta. Kierreportaat huipulle on upeat.
  • Musée du Quai Branly (Tattooists, tattooed näyttely 18.10.2015 saakka). Rakennus itsessään on näyttävä. Yhdellä ulkoseinällä kasvaa kaikkea vihreää ja toinen on graafisen kulmikas ja punainen. Koko komeus seisoo pitkien palkkien päällä.
  • Boulevard Plantee. Kapea kävelykatu/puisto vanhalla rautatiellä. Pituus 4,5 km. Alkaa Bastillen Operan vierestä. Nouse siitä punatiilisen makasiinimaisen rakennuksen päädystä sen katolle. Jos et jaksa loppuun saakka, niin vähän yli puolesta välistä pääset Bel Airin metroasemalle ja takaisin keskustaan.
  • Tour Montparnasse. Tämä se vasta korkealla onkin. Eiffel torni näyttää täältä katsottuna tirriäiselle. Netistä saa ennakkolippuja. Nauti lasi shampanjaa maisemia katsellen. 
  • Fondation Luis Vuitton. Tässä vasta rakennus! Metallista, puurakenteista ja lasista kasattu purjemainen arkkitehti Frank Gehryn taidonnäyte. Siitä nykytaiteesta en näissä gallerioissa niin perustanut, mutta upeat oli rakennelmat ja maisemat. Projekti aiheutti rakennusvaiheessa vastustusta ja se leimattiin puiston rumentajaksi. Mene itse paikalle ja päätä.
  • Merci. Erilainen tavaratalo. Sisustusta, vaatteita ja paperitavaraa. Kekseliäitä juttuja ja erikoisuuksia. Täältä voit löytää jotain erottuvaa. Tavaratalon yhteydessä on käytettyjen kirjojen kahvila ja kadun puoleisesta kahvilasta saat vaikka vastapuristettua inkivääriomenamehua ja mehevää porkkanakakkua. Jää linjasta 8 pois Saint Sébastien Froissart asemalla.
  • Pompidou Centre. Nykytaiteen museo kiinnostavalla ulkonäöllä ja kummastuttavilla näyttelyillä. Paikka johon suuret massat vaeltavat katsomaan valtavia ilmapalloja.  Rullaporrasratkaisut talon ulkoseinällä ihastuttavat.
Seuraavaan kertaan jäi:
  • Sacre Coeur
  • Notre Dame (käytiin vaan pihalla jonoja pällistelemässä)
  • Le Bon Marche tavaratalo
  • Versailles (tänne polkupyöräkierrokselle?)
  • Moulin Rouge / Montmarte
  • Père Lachaise
  • Musée du Louvre
  • Seinen lounasristeily




ps. instaan ilmestyy joitain kuvia, joita jouduin tästä karsimaan. Käy esimerkiksi kurkkaamassa mitä tapahtuu, kun tuo pulumies huudahtaa BOO.