12.1.2016

- 300 TAVARAA

On aika tehdä tunnustus ja tilittää tulokset. Tässä.

Minä olin ennen se joka ostin jokaista uutta lomaa suunnitellessani uudet bikinit, mekon, topin minkä vaan. Postimyyntifirman pakettia tuli joka toinen viikko, jos oli kausi päällä. Ostin useita tuotteita valitakseni ja palauttaakseni. Palauttaessani päätin vaihtaa johonkin muuhun, että saisin edes jotain. Tuli tilattua "vain ne yhdet leggarit" ja samaan pakettiin parit liivit, perus t-paidat ja neuleet, halpaa kun oli. Ja puolihuonoja ei jaksanut pakata ja palauttaa. Kotiin hankin mattoa maton perään ja kuppeja kaapit täyteen. Laatikot pursuivat eri kauppojen paperikasseja. Tavaraa oli, arvostusta ei. Vaatekaapissa  vain se yksi uusi vaate ja niitä vanhoja rytkyjä. 

Olen pitkään tunnustellut sitä johtuiko tämä tyhjyyden tavaralla täyttäminen mistä. Siitä omasta epävarmuudesta? Hyväksytyksitulemisen tarpeesta? Pinnallisuudesta? Aivoinfarktien jälkeisen kotiin jäämisen tuomasta ylimääräisestä ajasta? Lapsuuden köyhyydestä? En ole löytänyt asiaan yksiselitteistä vastausta, mutta muutoksen olen tehnyt. Tuntui, ettei maltillinen vähentäminen riittänyt saamaan aikaan tarpeeksi suurta tulosta, joten päätin toteuttaa ihmiskokeen itselläni. Asetin aikarajaksi vuoden ja ajattelin, että kokeilen olla ostamatta uutena, paitsi tarpeeseen. 

Vuosi meni. Meni seuraavatkin viisi kuukautta. Tuli tämä hetki, jossa istun tässä tilittämässä tuloksia. En tunne taakseni katsoessa ylpeyttä onnistumisista, vaan pikemminkin häpeää sitä edeltäneestä ajasta. Tämä on hyvä, koska se potkii minua edelleen eteenpäin.

No mitä sitten havaitsin? No olen ostanut vähemmän ja muutenkin eettisemmin. Vuoden saldoksi sain kotimaiset Kainon shortsit, kotimaiset Vietto shortsit, Mangon hellemekon, luomupuuvillaisen People Tree topin, &Other Stories kauluspaidan ja Marimekon paitamekon. Kuusi vaatetta on huomattava vähennys aiempaan verrattuna. Vanhat vaatteet alkoivat tuntumaan ihanilta nekin, kun upouutta ei roikkunut rinnalla. Huomasin, etten edes kirpputorilta osta ihan hyvää. Sinnekin jää paljon mielenkiintoista ja haluttavaa, mutta tarpeetonta. Nyt tästä päätöksestä on kulunut jo kohta puolitoista vuotta ja huomaan - uusi malli on jäänyt pysyväksi toimintatavaksi. 

Ihmiskokeen aikana muuttui muutakin. Muutimme myös pienempään kaupunkikotiin. 81,5 neliötä vaihtui 41,5 neliöiseen yksiöön. Muuton ja muutoksen yhteydessä luovuin yli 300:sta tavarasta. Sanon "yli" siksi, etten enää sen jälkeen kokenut tarpeelliseksi todistaa itselleni, enkä jaksanut enää pitää tukkimiehen kirjanpitoa. On löytynyt sellainen uusi, ihana, vähän pysähtynyt olo tila, jossa ei tarvitse kokoajan tavoitella uutta. Suunnitelmat on pidemmällä tähtäimellä ja hankinnat tehdään harkitummin. Ostetaan paljon vanhaa, jonka kaupan hyllyyn purkamisesta ei synny enempää pakkausjätettä. Tuntuu hyvälle sekin.

No miksi sitten tämä kuva tässä tekstissä? Toimikoot se hyvänä esimerkkinä asista - täällä on meinaan käyty keskustelua keittiönpöydästä. Olen selannut nettikirppareita, lähetellyt viestejä tutuille vanhan tavaran kauppiaille ja suunnitellut millainen tähän sopisi. Toivoin isompaa, pyöreämpää ja puista. Tuntui, että ikkunan vieressä istuttaan aina ahtaasti. Tuvasta puuttui tupamaisuutta. Perjantaiaamuna sain sitten suostuteltua Jannen mööbelivalssiin ja pöytä kääntyi kuvan asentoon. Yhtäkkiä meillä olikin tilaa. Vähän hävetti taas. Olisin pikaistuksissani taas jo ollut hankkimassa uutta. Tai siis vanhaa. Mutta asia ilmeisesti oli ratkaistavissa näin helposti. Janne pääsi vähän nälvimään. Syystä.


[ [  löydät minut täältä : facebookinstagramstyleroombloglovinpinterestravelry  ] ]


34 kommenttia

  1. Koskettava kirjoitus. Arvostan muutostasi kovasti. Se heijastelee myös omia ajatuksiani, joiden kanssa ajoittain painin. Kuusi vaatetta on todella hieno saavutus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla, että herätti ajatuksia. Tuntuu, että tämä aihe on nostanut päätään viime aikoina. On hyvä, ettei kaikki kirjoittelu perustu uuden ostamiselle.

      Kuusi vaatetta on mulle todella kova. Viimeisen kuukauden aikana olen yrittänyt hankkia muutamaa lisää, mutta tiukkaa tekee, kun tulee heti huono omatunto. Hyvä fiilis siis:)

      Poista
  2. Hieno kirjoitus! Samoilla linjoilla olen itsekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kiva kuulla:) Sitä paitsi kirppislöydöistä tulee niin paljon paremipi mieli, kun ne on ainutlaatuisempia, eikä jokaisen saatavana.

      Poista
  3. Wau! Onnea hienosta muutoksesta! Minullakin on tapahtunut samanlaista muutosta ja sama setti mulla. Joka vko tuli jotain uutta postissa ja aina "tarvits" jotain. Nyt kun on hankkinut just sitä mitä haluaa ja kunnin tavaraa ei tarvetta enää ole eikä oikeastaan haluakaan! Yes!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja jes - hyvä sinä. Mahtava juttu:) Se on kyllä kumma fiilis se tarpeen tunne. Jotenkin jää päälle.

      Poista
  4. Hienoa, Laura! Perässä yritetään taapertaa, mitä nyt saattaa muutama tarpeellinen juttu putkahtaa vuoden sisään ostoslistalle... ;) Olipa ihana juttu tuo tilan löytyminen keittiöstä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos murunen. Ja hei - mä veikkaan että sun tulevat on vähän niinku pakollisia. Niin ja sellaisia, mitä ei oo sulla jo varastossa;)

      On joo - yllätti. Tuvassa on kiva tunnelma nyt.

      Poista
  5. Mahtavaa! Juuri näin, olet asian ytimessä. Aina itsekin lankean huonoihinkin ostopäätöksiin, mutta onneksi kehitystäkin tapahtuu. Ylpeä olen parin vuoden takaisesta kahden vuoden vaatteiden ostolakosta. En ostanut ainuttakaan vaatetta kahteen vuoteen! Eikä tehnyt tiukkaakaan. Piti vain päättää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Saara! Joo noita virhehankintoja ei varmaan koskaan saa nollaan, mutta yritän muistutella itseäni siitä, ettei jokaista puolikivaa tarvitse pitää.

      Apolidit sulle! Ihan hurja rutistus toi kaksi vuotta. Tuntuu ikuisuudelle. Siinä jos jossain on todistetta, ettei todellakaan ole pakko shoppailla. Tuskin siis jouduit luojan luomassa asussa tuolla kuitenkaan viilettämään:)

      Poista
  6. Olipas koskettava kirjoitus. Pystyn samaisumaan tuohon häpeään, itsellänikin on ollut tämän aiheen kanssa "välitilinpäätös" ja minäkin kirjoitin siitä blogiini vähän aikaa sitten, mutta siinä kyllä omakohtaisuus jäi vajaaksi vaikka muuten hyvän kirjoituksen sainkin aikaiseksi. Jotenkin harmittaa kun mulla ei ole mitään niin konkreettista kuin että "vuosi sitten päätin" tai että "yli 300 tavaraa", olen päässyt kohti tavoitetta "jonkin verran" mutta matkaa on vielä. Ehkä asetan nyt itselleni jonkin konkreettisen tavoitteen ja saavutan sen sitten seuraavassa välitilinpäätöksessä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Konkreettinen toimii toiselle ja "jonkin verran" toiselle. Mä oon niin mustavalkoinen ja suoraviivainen tyyppi, että mulla ei kai ollut muita tapoja:D Onnittelut, että olet menossa oikeaan suuntaan. Yritettään muistaa, ettei mennä hampaat irvessä, vaan ilon kautta ja omalla tyylillä. Pääasia, että tiedostaa käytöstään ja parantaa tapojaan. Se toimii omalta ja ympäristön kannalta:)

      Poista
  7. Samoja ajatuksia minullakin. Sisustusjuttuja ostan todella harvoin uutena, mutta vaatteita voisin ostaa maltillisemmin ja harkitsevaisemmin. Tosin itselleni en ole kovin montaa uutta vaatetta vuodessa ostanut, mutta etenkin esikoiselle on tullut osteltua vähän liikaakin. Tänään onneksi saan kiikuttaa kirppikselle kasan lastenvaatetta, kun varasin pöydän viikoksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla:) Se on kyllä hyvä, jos ostaa kestävää, niin voi myydä kirpparilla sitten eteenpäin.

      Poista
  8. Pus.
    Nyökyttelen täällä palmujen alla.

    Ihanaa, kun on päässyt siihen olotilaan, ettei koe tarvitsevansa mitään. On helppo jättää kauniit asiat kauppaan ja todeta itselleen, että näin on hyvä.

    Pöydän kääntäminen on muuten jännä juttu. Meillä oli tuvassa pöytä aluksi niin päin, kun se luonnollisesti kuului. Jossain vaiheessa koitin kääntää pöydän ja hups, paljon enemmän tilaa ja viihtyisyyttä.

    Mun mielestä on tosi hyvä kirjoittaa näistä kulutustottumusasioista ja näyttää sillä esimerkkiä muille ja inspiroida muita. Tosi hienoa, että ihmiset näyttäisi pikkuhiljaa alkavan pohtia ostamista ja omistamista vähän kriittisemmin eikä vain yhdestä näkökulmasta (joka on ennen ollut ehkä vain se rahanmeno/onko varaa ostaa jotain).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mun ihana innoittaja - sä oot kuule ollut yksi niistä, joiden juttuja lukiessa saa ihan uutta intoa tarkkailla tekemisiään. Niin että kiitos <3

      Kyllä. Niin voi jättää. Mä olen oppinut, että siitä kaupan kauniista esineestä voi ottaa kuvan. Osa kiitos siis instagramille myös ;)

      Joo miten sitä ei heti tullut ajatelleeksikaan. Enemmän pitäisi rymsteerata.

      Niin on. Asia on hyvä pitää tapetilla. Siltikin musta nykyään vielä puhutaan liikaa rahasta. Puhutaan ekana siitä mitä joku maksaa. Vaikka toisen vaatetta kehuessa vastataan sillä summalla millä se on halpakaupasta löydetty. Mutta parempaan suuntaan:)

      Poista
  9. Hyvä teksti. Minä koen syyllisyyttä myös toisinaan omasta tavaramäärästä. Toivon, etten saa lahjaksi mitään, mikä ei ole käyttötavaraa, ettei tarvitse lajitella, selvittää ja pistää kiertoon sitten joskus. (Eli kaappiin.) Sitä kerääntyy niin helposti vaikka vaan kirpputoreilta.

    Nyt kun on pieni yksiö, muuton yhteydessä tuli karsittua paljon. Yritin ajatella järjen kautta ja lempeästi, että ehkä se kuuluu ihmisluontoon, jonkinlainen haaliminen. Ja toisaalta myös asian huomioiminen joka johtaa toimimaan. Nyt olisi taas aika käydä kaappeja läpi siltä varalta että sinne on pesiytynyt jotain tarpeetonta. (Hosulin kommentti: "Nappikokoelmasta ei luovuta!")

    Tosi kaunis kuva valoisine ikkunoineen. Huokailin tuolle vaaleansiniselle kaapille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirppareilta kertyy meillekin helposti tavaraa. Senkin kanssa oon vähän oppinut olemaan tarkempi. Ja lahjat - onneksi kaikki mun läheiset tietää, että toivon täsmäjuttuja tai käyttötavaraa lahjaksi ja jos ei ole ihan satavarma mitä on tuomassa, niin mielummin on ostamatta. Se on musta huomaavaisempaa.

      Haaliminen kuuvuu varmasti ihmisen perusolemukseen. Sellaisia me ollaan. Lempeys on tosi hyvä! Sitä tähän maailmaan enemmän - itseä ja muita kohtaan!!

      Nappikokoelma kuulostaa ihanalle. Onnellinen Hosuli:)

      Poista
  10. Olen ensimmäistä kertaa blogissassi ja hyvältä kuulostaa! :) Itse olen tällä hetkellä kotona lasten kanssa ja näinä kolmena vuonna olemme muuttaneet 50-luvun rintamamiestaloon, perustaneet kasvimaan, hankkineet kanoja ja alkaneet kiinnittämään huomiota kulutustottuuksiimme. Ihanaa olla hieman omavarainen!
    Tupanne näyttää erittäin kodikkaalta, mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Johanna! Tervetuloa:) Kuulostaa ihan mahtavalle teidän elämänmeno. Omavaraisuus on asia mitä arvostan ihan kamalasti. Kasvimaa ja säilöntähommat olisi niitä mitä ensin opettelisin, jos muuttaisimme maalle kokonaan. Ehkä joku päivä:)

      Kivaa loppuviikkoa sinne!

      Poista
  11. Niin juuri ei ole kauaa kun entisessä blogissani kirjoitin ett "koska mun ei ole pakko saada" ihminen tekee niitä opittuja asioita toistamiseen, ihmisten täytyy vaan asua nykyään väljemmin, vaikkei tilaa tarvikkaan niin paljon..ihminen haluaa kun näkee jotakin kaunista..käyttäydytään robottimaisesti, koska on toiminut aina tavalla, joka jäänyt päälle..ostetaan vaikkei tarvita, ei mietitä sen enempää ajatuksella "tarviinko ihan oikeasti" se on totta sanasi, että täyttää sisäistä tyhjyyttä, eihän kukaan olisi hamstraaja, mutta elämässä sattui jotakin sellaista, jonka hamstraaja täytti tavaralla, vaatteilla tms..mistä sai hetken ilon, mutta kuinkas ollakkaan, sen huomasi sitten vasta kun vaatepinot, tavarapinot alkoi täyttää koko huushollin lattiota myöden..(kauempaa haettu esimerkki)...samaa kuitenkin on myös ostovimmassa..pakko saada, pakko ostaa..koska haluaa, koska näkee vain putkisilmillä eikä sen kummempaa ajattele..myös tämä ajatus ostan koska minulla on rahaa ostaa.
    Itse olen uudessa blogissani myös ruvennut toisin ajatteliaksi, tein lupauksen että käyn kaikki kaapit läpitte, heitän pois sen mitä en voi kirpputoreille lahjoittaa, ja paljon jo on lähtenyt roskiin turhuuksia, tosin ajatus ei ole alkaa ostamaan lisää, sillä minä en ostele juurikaan vaatteita, kuljen kotona t-paidassa ja legginssit jalassa, sekä nyt talvella monet sukat päällekkäin, mie inhoan vaateostoksilla käydä..olen ostellut kirppareilta monet housut, ja talvitakkiakaan ei tartte joka vuosi uusia, jos se säilytynyt niin että sillä vielä tarkenee..koska minun ei tarvitse kotona esittää sitä mitä en ole, koreilla vaatteilla, olla meikattuna koko päivän...kaupassa kehtaan käydä ilman meikkiä ja pidän pitkät hiukset puhtaina ja poninhännälle kamattuna..yleisilme on kuitenkin siisti...ja mieheni kanssa voin olla se mikä olen..no joo juhlat ovat asia sitten erikseen, jolloin panostaa ulkonäköön..siis ei kaikkea tarvitse tehdä..
    Kirpputorit, facebookin kirppisryhmät, ja kierrätys, ovat nykyään hyviä paikkoja ostella..jos tarvii esim huonekaluja..ja jos jaksaa etsiä, eikä tarvitse sitä heti, niin se löytyy ja varmasti paljon edullisemmin kuin heti tässä ja nyt, pakko saada tyylillä.
    Minunkin on opeteltava asioita, on opeteltava esim järjestelmällisyyttä, ja olen muttens huomannut että aikas monella on nyt uuden vuoden lupauksena tuo tavaran hävittäminen.
    Kaunista on kuvassa..onko tuo siis uusi koti? näyttää hyvälle..kirjoitus oli tosi hyvä ja siitä minulle heräsi asioita joita kirjoitin, osa e ehkä kuulunut ihan aiheeseen mutta liippaa ainakin läheltä..
    Mukavia hetkiä sinulle sinne :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Olen ihan samaa mieltä tuosta robottikäytöksestä. Se on juuri sitä millaiseksi aika muuttuu, jos toistaa vaan ajattelematta ja kyseenalaistamatta toimintoja päivästä toiseen. Ja tekee samalla tavalla, kun muut. Onhan se totta, että ihmistä yritään siihen suuntaan ajaa - kuluttamaan kyseenalaistamatta. Rakennetaan ostoskeskuksista ajanviettopaikkoja ja puistoja vähemmän. Siinähän alkaa menemään samassa virrassa itsekin mukana, jos ei ole tarkkana.

      Monella on juu sama ajatus tuosta tavaran hävittämisestä. Se kyllä vähän huolestuttaa mua - ymmärrän tavallaan ostamattomuuden paremmin, kun siinä on ideologiaa, mutta isoissa mittakaavoissa karsiminen voi pahimmillaan johtaa siihen, että kiertotalous ei toteudu, jotain joutuu kaatopaikalle tai pilaantumaan jonnekin, eikä käyttöön sinne missä sitä tarvitaan. Toivon, että ihmisillä olisi tässä asiassa malttia.

      Kiitos! Kuva on meidän maalaiskodista. Hirsitalo pellon reunassa. Kaupunkikoti, josta tekstissä puhuin, on se pieni (41,5 neliötä) mihin tänä vuonna muutettiin.

      Poista
  12. Kiitos tästä ihanasta kirjoituksesta. Tuohon on vielä itsellä matkaa, mutta tavoitteet sinne suuntaan on :)

    VastaaPoista
  13. Ah mahtavuutta! Tää on jo suorastaan ilmiö blogimaailmassa ja hyvä niin! Allekirjoita kaiken ja tsemppaan itseni vuoden läpi ostamatta yhtään uutta vaatetta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jes! Hyvä Sirpa! Pidän peukut pystyssä, että onnistut. Mä en lähtenyt tuohon vuosi ilman uusia vaatteita enää mukaan, koska mulla on muutamia juttuja mitä pitäisi saada. Uikkarit ja toiset housut esimerkiksi. Mutta maltilla täälläkin mennään:)

      Poista
  14. Itsellä on ollut tuo sama, että sitä on aika hepposin perustein pistänyt vaate- ja tavaratilauksia menemään. Miten hyvältä tuntuukaan nykyään, kun ei enää tarve. Ei halua. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö! Nykyään tulee ihan huono mieli, vaikka tilaisi tarpeeseen. Kassi seisoo sitten avaamattomana eteisessä, kun ei tiedä pitäisikö suosiolla viedä heti takaisin vai puntaroida vaan vielä kerran onko oikeasti tarpeellinen tavara.

      Poista
  15. Kiitos tästä kirjoituksesta! Tätä tsempitystä tarvitaan täälläkin, koska koti pursuaa, vaikka en uutta tuokaan taloon koko ajan. Minä tunnustan, että ongelmana on ollut kirpparilta ostelu, kun "halvalla saa". Nyt ei onneksi ole aikaa kirppisten kiertelyyn, joten sekin on jäänyt... Mukavaa talvea sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä huomasin, että kirjoituksista (mm. Löytö blogissa ja Keskeneräinen blogissa) sai todella tsemppiä, kun käännöstä oli tekemässä. Toivon, että tästäkin voisi olla jollekin avuksi:) Mukavaa talvea sinne myös!

      Poista
  16. Oma ostostelu loppui aloittaessani opinnot. Jo hyvin lyhyen ajan jälkeen tuli sellainen huokaus, että enhän mä oikeastaan tarvitsekaan.

    Mutta en mä oikein tiedä miten suhtautua tähän ihmisten kaiken poisheittämisinnostukseenkaan. Loihtohomma, että tavaroita kierrätetään, mutta kyllä poisheittäminen liian useilla taitaa olla vain lupa ostaa jotain uutta. Ja ostopäätös on entistä helpompi tehdä, kun tietää, että taas voi heittää pois kyllästyessään. Ja tämä ei kai ole se tarkoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla:)

      Samaa mieltä! Siitä mä oon huolissani myös. Musta tuntuu, että jotkut heittää pois huojentaakseen omaa mieltään ostamisen kanssa. Ikäänkuin kevennetään jo tehtyjä virheitä. Musta pitäisi kyllä kantaa velvollisuutensa ja huolehtia asianmukaisesta kierrätyksestä myös ja lahjoittaa / myydä kaikki käyttökelpoinen. Ja sitten olla ostamatta.

      Poista
  17. Hienoa Laura, voit olla todella ylpeä itsestäsi. Todellakin arvostan valintojasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula:) Yritän olla. Varmaan ottaa vielä toisen maltillisen vuoden, että osaan tuntea ylpeyttä. Vielä hävettää se aiempi minä.

      Poista