Sisällön tarjoaa Blogger.

BOTANICA MAKUUHUONEENI SEINILLÄ








Eräskin Iisakin kirkko on valmistunut. Makuuhuoneemme lopuillekin seinille on vihdoin noussut Ecowallpaperin Botanica. Syy tapetoinnin viivästymiseen ei ollut tapetissa itsessään (päinvastoin, tällaisen tapetin laittaminen on ihan mukavaa puhaa, koska se ei veny, eikä vanu), vaan elämässä. Olen mieluummin istunut ystävieni kanssa Tyynelässä pitkiä päiviä ja iltoja. Juonut teetä ja viiniä. Syönyt hyvää ruokaa. Tuijotellut seiniä. Ja näitä seiniä muuten tuijottelee mielellään.

Olen opetellut viime vuosina tunnistamaan muuttuneita tarpeitani. Olen osannut hidastaakin. On ollut ylämäkiä ja alamäkiä. Aikoja, joina jaksaa enemmän. Toisina vähemmän. Olen opetellut armollisuutta ja huomannut, että jos en puhu, ei minua ymmärretä. Toisinaan ei ymmärretä, vaikka puhuisin. Edelleenkin eteen tulee tilanteita, joissa joku kysyy kertomani voinnin perusteella, että onko kevätmasennusta. Ei. Ei edelleenkään. Ei tänäkään vuonna. Sitä ei vaan voi tietää mitä toisen päässä liikkuu, kun toinen näyttää samalle, mutta on eri. Parin viikon väsymyksen ja matalalennon jälkeen koittaa kuitenkin aina toisenlainen jakso. Niinä normaaleina hetkinä koen olevani paremmassa kunnossa, kuin koskaan. Silloin ne, jotka näkevät kaiken muuttuneen, kehoittavat varovaisuuteen. Tällaista tämä on. Elämä.


"Siihen asti, kun kuolen, ajattelin elää."




Tapetti on saatu blogin kautta.

KUINKA KAUAN KUOLEMAAN?







En todella ole. Siis mikään viherpeukalo. Sukuuni olen tullut.

Tänä vuonna olen ajatellut uhmata rajojani. Ostin kotiin kaksi pakettia (6 ruukkua) Kekkilän Viherseiniä. Osa niistä hyppi jo seinälle. Sisältönään Jannen toimistolta tuodut nukkatyräkit, joita en ole taidoistani huolimatta saanut hengiltä. Näitä todellakin suosittelen yhtä käteville emännille, kun minä. 

Olen ostanut myös Tyynelään amppelin. Ensin ajattelin täyttää sen yrteillä. Ne saa syötyä ennen, kuin kuolevat. Ehkä joskus jopa köynnöskasveilla. Jos uskallan. Ja tietysti laitan kesäksi pihalle kolmeen vakiopaikkaani kukkia. Minua yhtään tuntevat voivat heittää veikkauksensa. Kuinka kauan kuolemaan? 

Vinkkejä huonolla hoidolla selviävistä (viher)kasveista ja parhaista hengissäpitomenetelmistä otetaan vastaan!







ps. Kekkilän Viherseinät oli Tokmannin verkkokaupassa puoleen hintaan.

Nojatuoleista lisää täällä.

RAKASTUNUT



Niinä päivinä, kun olen kävellyt halliin lounaalle, meren rantaan, kirpputorille, teatteriin ja kukkakauppaan, sekä syönyt taas yhdessä ihanassa uudessa paikassa, tunnen suurta rakkautta. Keskusta on vuosia aiemmin ollut minulle se vain paikka, missä käydään kääntymässä. En olisi koskaan kuvitellut, että sitä kohtaan voisi kokea kiintymystä ja kotiseuturakkautta. Sen jälkeen, kun Janne meni ja osti sen asunnon, fiilis on vaan vahvistunut. Ei ole sellainen olo, että haluaisin ajatella muuttoa. 

Muutosta silti kaipaan säännöllisesti. Päätin taltuttaa sen tunteen kunnostamalla kotia. Ihan hyvä piikki tähän saamattomuuteen, jonka vuoksi vielä vuosi remontin aloittamisen jälkeen täältä puuttuu yhdestä huoneesta valot ja ovista listat. Sain viimein tilattua kattovalaisimet asuinhuoneeseen ja ostin myös sinne Kekkilältä viherseinän.  Ehkä mä sen eteisenkin kuntoon vielä punnerran. 

Mutta siis kotiseuturakkaudesta olin sanomassa ... siihen ehdottomasti sisältyy asunnon ympärillä oleva kaupunkikulttuuri. Sellainen, kun tämä meidän sisäpihan taideteos, jonka valmistumista oli ihan mahtava seurata. Ihan joka kerta ikkunasta katsoessani tulen iloiseksi. Lisää tätä!

Nämä asumisen asiat on niitä, mistä voidaan aina olla montaa mieltä.
Mikä sun kodin ympäristössä on ihaninta / tärkeintä ?





Muraali: Muurari / Jukka Hakanen
Se ihana uusi paikka: Grön



VIRKATUT MÖKKITOSSUT (OHJE)










malli: "Vappu" mökkitossut
ohje: Laura / Sateenkaaria ja serpentiiniä

Tarvitset:
vyön reijittäjän
huopapohjalliset / kumisaapaspohjalliset
virkkauslankaa tai puuvillalankaa
(mallissa käytetty vahvuudeltaan sellaista, joka vyötteen mukaan virkattaisiin koukulla nro 1,5-2)
virkkuukoukun (mallissa koko 2,5)
neulan päättelemiseen

Tee näin:

Kuva 1. Tee pohjallisiin reijät noin sentin välein

Kuva 2. Virkkaa tossut tuplalangalla. Aloita virkkaamalla jokaiseen tekemääsi reikään kolme silmukkaa. Tee vielä yksi kerros silmukoita eli yksi silmukka jokaiseen silmukkaan

Kuva 3. Aloita päällisen tekeminen virkkaamalla ensimmäisen raidan värillä kahdeksan silmukkaa tossun kärkeen. Jatka raidoittaen kunnes pituus on jalallesi sopiva.

Kuva 4. Jos halut jalkaan sujautettavan mallin, on tossu nyt valmis.

Kuva 5. Paremmin jalassa pysyvän mallin saat virkkaamalla tossuun kantaosan. Virkkaa raitoja pohjan suuntaisesti tossun päällisen reunasta reunaan.

Kuva 6. Virkkaa lopuksi yksi kerros koko tossun suuaukon ympäri ja muutama kerros jalkapöydän päällä edestakaisin läpäksi, joka helpottaa tossun jalkaan sujauttamista. Tossuja voit käyttää myös taittamalla kannan jalan alle.




Muistathan: ks / kiinteä silmukka = työnnä koukku edellisen kerroksen silmukkaan (aloituksessa pohjallisessa olevaan reikään), ota kerältä tuleva lanka koukulle ja vedä läpi, ota lanka uudelleen koukkuun ja vedä kummankin koukulla olevan silmukan läpi.



Ohje on julkaistu alunperin Huilissa numero 1/2016.




KÄY TÄÄLLÄ, SYÖ TÄÄ : CARGO HELSINKI











Olen kertonut teille, että olen listaaja. Yksi ihanimmista listoista kulkee mun kännykässä nimellä "käy ja syö". Sinne olen koonnut kaikki parhaat mulle vinkatut paikat. Lähialueen mielenkiintoiset luontokohteet, kotimaan matkojen kirppikset, pikkuputiikit ja ravintolat. 

Olen siitä onnellisessa asemassa, että puoliso arvostaa samoja asioita. Janne kysyy työreissuja suunnitellessaan mua usein mukaan. Silloin otetaan lista esiin ja tehdään suunnitelma. Viime viikolla oltiin taas ympäri Suomen. Sain reissun aikana ruksittua listaltani viisi kohdetta pois. Yhden Tampereelta, toisen Jyväskylästä ja kolme kohdetta Oulusta. 

Yksi listallani pitkään olleista kohteista on ollut muutaman sadan metrin päässä meiltä kotoa. Ja silti on ottanut aikaa, että ollaan päästy sinne saakka. Kutsu Cargo Helsinkiin kokeilemaan uutta ruokalistaa tuli siis tilauksesta. Niinpä varasimme Jannen kanssa pöydän.

Ensinnäkin mua viehätti aivan valtavasti Cargon minimalistinen ilme ja rouhea tunnelma. Ravintola on rakennettu rahtikontteihin ja kauniit aaltoilevat seinät on jätetty esiin. Pelkistetyssä ympäristössä ruuan värit ja upeat lautaset tulivat hienosti esille. 

Ja ruoka - väittäisin, että täältä saa Stadin parasta kasvisruokaa. Kurpitsakeitto oli maukas ja lämmittävä, avokado/lehtikaalicaesar koukuttava ja suklaa jälkiruoka mun suolaisten herkkujen puoleen kallistuneelle makuaistille sopiva. Sellainen mihin joku saattaisi jäädä kaipaamaan maitosuklaan syntistä makeutta. Ruoka kaikkiaan oli niin hyvää, että uskaltaisin luvata, ettei tällaisen aterian jälkeen kukaan jää kaipaamaan lihaa. Erityisen onnellinen olin siitä, ettei Janne syö juustoa. Mä sain vetäistä kokonaisen burratapalleron päärynähillon kanssa ihan yksin!! Eikä siinä vielä mitään - kävin jo kerran tän jälkeenkin syömässä toisen. Läheltä piti, etten tänään marssinut kolmannelle. Paksuja aikoja luvassa, mutta toi on niin hyvää, että olen siihen valmis.

Kaikkia niitä Cargon lounaita, illallisia, aamiaisia, brunsseja ja terassilasillisia odotellessa.

Kiitos ja terveisiä  <3

ps. kun menet, maista oranssiviiniä (kyllä, oranssi!). Se toimi kivasti kaikkien listan alkupalojen kanssa. Ja niitä suosittelen tilaamaan pöydällisen ja maistelemaan porukalla. 

pps. Noorakin kävi siippansa kanssa, lue siitä lisää täältä 



Ruoholahdenranta 8
Tulevista brunsseista, tapahtumista yms lisää Cargon facebookissa


PIKKIRIIKKINEN [ JA KESKENERÄINEN ] ETEINEN




Eteinen aka parin neliön koppi kymmenellä ovella.

Monella tapaa hyvin vaikeasti siedettäväksi tai toimivaksi ] tehtävä huone. Valaistus on hankala saada riittäväksi reilun 330 senttimetrin huonekorkeuden ja kopin kummallisen muodon vuoksi. Ikean kiskovalaisin hoitaa hommansa arjessa ok, mutta kuvissa kaikki näyttää hämärälle ja keltaiselle. Käännettävästä peilistä näkee pienessä tilassa itsensä ihan hyvin ja naulakkoon saa heitettyä huivit, mutta muuten seinille ei saa ripustettua pahemmin mitään, koska lähes kaikki pinnat on täynnä ovia huoneisiin ja kaappeihin.

Yritän ajatella asioita tässäkin tilassa käytännöllisyyden kautta, mutta parille asialle haluaisin voida jotain. Vanhat kaapinovet pitäisi maalata, kaappien risat ovenkahvat korvata ehjillä ja sähkökaappi piilottaa / tuunata. 



Miten itse tekisit? 

Ehdotuksia? 

Vinkkilinkkejä?




Jakkarat Artek. Naulakko HayBeam. Saranoilla kääntyvä peili Ikea. 

TIETYT ASIAT HALUAISIN PIILOTTAA













Tietyt asiat haluaisin piilottaa.

Toiset ei taas haittaa lainkaan.

Olen tarkka siitä, ettei sängyn vieressä loju lehdet huolettomasti sekaisin. Olen tarkka myös arkisten rumien kanssa - toivoisin pääseväni iäksi eroon televisiosta, modeemista ja väliaikaisvalaisimesta. En halua nähdä sukkia lattialla tai vaatteita mytyssä. Se kaikki olisi pienessä kodissa ihan liikaa. Veisi tilaa ja levollisen tunnelman. Toisaalta ei yhtään haittaa vaikka koriste-esineitä olisi paljonkin. Mutta seinät pitää silloin olla paljaat.

Se, että kaapin päällä ammottaa seinässä tuntuvan kokoinen reikä puuttuvan valaistuksen vuoksi, ei minua vaivaa. [ Valaistuksen puute kylläkin. ] Se, miten ikkunoiden yläpuolinen kattolista on joskus rouhittu pattereita laitettaessa rikki, ei osu rajuna mun silmään. Se on lähes kaunis. Pyykkitelinekään ei oven takana paljon huutele. Villakoirat juoksee pitkin nurkkia. Ei häiritse kunhan tavarat on paikoillaan.

Minun epäjohdonmukainen elämäni.

Opettelen katsomaan vain kauniita kohtia.