KAIKEN ALKU JA LOPPU

Tänään on neljä vuotta siitä, kun minusta tuli uusi minä.

Tässä minä olen. Nelivuotias.

Se aamu alkoi ihan tavallisesti. Söin aamupalan ja pakkasin laukkuni. Tarkistin, että Janne oli jättänyt minulle auton avaimet. Luin uutisia. Söin lounasta. Istuin siinä samalla satulatuolilla. Siinä samassa ihan liian isossa asunnossa Pohjois-Helsingissä. Hämmentävän huono olo.

Soitin Jannelle - epäilen etten voi ajaa Tyynelään. Pian ymmärsin, etten todellakaan voisi. Sanoin palaavani myöhemmin. 16.01 soitto hätänumeroon. 17.15 teholla pää kuvattuna ja liuotushoidon saaneena. 

Kävipä se äkkiä. 

Ei pelkkä hoito, vaan se sairastuminen myös. 

Se oli yhtä aikaa kaiken alku ja loppu.

Niiden aivoinfarktien jälkeen liikuntakykyni palautui lähes yhtä nopeasti, kun se oli mennytkin. Mutta menetin merkittävän osan näkökentästäni, tietysti ajokorttini ja ihan kaikesta muusta en taida olla vieläkään selvillä. Sokeata aluetta on 40 %. Kuormituskyvyn heikkenemisen ja vasemman puolen puutumisen vuoksi olen edelleen osa-aikaisella sairaseläkkeellä. On ollut pakko pysähtyä ja oppia kuuntelemaan itseään. Tällaista on elämä tänään. 

Vaikka moni asia on eritavalla, en vaihtaisi päivääkään. Kaiken sen jälkeen, mitä on tapahtunut, olen onnellisempi, kuin koskaan.

Juhlin nelivuotissyntymäpäivääni maalla kitkemällä rikkaruohoja. 

Koska voin. Ja koska en jaksanut sitä syksyllä tehdä:D

Ilosta viikonloppua ja rauhallista vappua ♥