OSAKEYHTIÖ KOULUKALUSTO SALO




Siellä se seisoi jykevänä Salon seudun suurkirpputorin nurkassa. Näytti vakaalle ja leveä selkäiselle. Tiedättekö tämä olisi niitä elokuvakohtauksia, joissa kohteen taustalla loistaisi kirkas, puhdas valo ja kuuluisi heleä pitkäkestoinen ääni. Ehkä g-duurissa. Seuraavaksi mun jalat liikkuivat, katse ja kädet ei. Tuijotin tuolia haltioituneena. Lähdin lähestymään hitaasti. Sillä tavalla muina miehinä, kun kirpputorilla on tapana, etteivät lähempänä seisovat kuunaan hoksaisi näköpiirissä olevan mitään kiintoisaa. Saatoin vihellellä vähän. 

Hyvän tovin tuolilla istuneena käänsin sen vielä ympäri. Kun olin tavannut pohjan leimasta "Osakeyhtiö Koulukalusto Salo" oli sävelet selvät. Tämä muuttaisi meille Tyynelään. Tiedän - silloin ei pitäisi ostaa mitään, kun on menossa kirpputorille myymään. Mutta. 

Siskon kanssa kylän läpi ajellessa alkoi viimeistään hirvittää vähän. Millainen vastaanotto kotona olisi? No hieman hämilläni otin ovella hyvänlöydönkehut vastaan ja nostin ostokseni peremmälle. Sopi kuulemma, kuin tuohon tehty.

Täytyy todeta, että näin seitsemän vuoden jälkeenkin jaksan yllättyä. Miten voikin kohdalle osua niin oman kaltainen ihminen. Arvostaa kanssani samoja asioita. Ja minua.






[ blogissani on käynnissä arvonta. Voit voittaa tunnin mittaisen kosteuttavan ja ihanan vartalohoidon ]