24.5.2016

NAURETTAVA ANARKISTI



Ulkopuolisuuden tunne. Se tunnistan vahvasti.


Mä olen se tyyppi, joka ei halua samaa. Sitä mitä on monella muulla. Jos String-hyllyjä, Hayn puisia käsiä, vaatteita valmistajan kookkailla logoilla tai vaikka tiettyä printtiä näkyy liikaa, mä sanon kiitos ei. En ottaisi vaikka maksettaisiin. En tahtoisi kävellä kadulla sen saman luksuslaukun kanssa, kun muut. Sitä en kantaisi iloisena, vaan siitä tulisi paha mieli.

Olen joskus pilke silmäkulmassa sanonut olevani se naurettava anarkisti. Naurettava siksi, että mun kapinaa vallitsevia olosuhteita kohtaan ei taida huomata kukaan muu. Ne mun pienet periaatteet kuitenkin saa mut tuntemaan oloni hyväksi.

Mä olen se, joka kävelee uhmakkaana pysäkille korvaläpät päässä, kun niitä ei muilla ole. Olen seissyt siellä ja hymyillyt salaa sisäänpäin. Kiitellyt itseäni siitä, etten ole muodin mukainen. Olen ostanut kirpparilta kolme euron talvitakin ja kertonut sen myös ääneen, kun joku on kehunut sitä kauniiksi. En siksi, että vähättelisin sitä. Vaan siksi, että olen ylpeä löydöstäni. Erityisesti silloin, kun kehuja on joku, jolle kierrätyskeskuksen vaateosasto on paikka, josta ei osteta mitään, vaan jonne viedään rytkyt, joita ei facebookin merkkikirppisryhmässä kehtaa pistää myyntiin. Olen jättänyt monesti antamatta rahaa kerjääville, mutta ostanut useampia kappaleita samaa Iso Numeroa. En halua lahjoittaa suurille hyväntekeväisyysjärjestöille, mutta olen ollut tukemassa koulua, jonka tuttuni perustivat Intiaan. Olen perustanut yrityksen ilman starttirahaa ja kieltäytynyt työttömyystuesta. Olen jättänyt ostamatta ketjuilta ja panostanut pienyrittäjiin. Olen boikotoinut ABC-asemia ja vaihtanut hammaslääkäriä, koska aiemman verorahoja ei ole maksettu Suomeen. Vastustan sitä, että pitäisi saada vähemmällä enemmän, lisää, tuottavampaa ja nopeammin. Tiedän, että se extrakate tulee helpoiten epäeettisesti ja jonkun sivullisen selkänahasta. Olen sanonut, ettei se, että tapa toimia on laillinen, tee siitä eettisesti oikeaa. Mä olen se tyyppi, joka ostaa käytetyn ennemmin, kuin uuden. En siksi, että saan halvalla. Enkä pelkästään siksi, että se on ekologista. Vaan siksi, ettei sitä samanlaista ole joka paikassa. Mä olen se, joka menisi Linnanjuhliin kirppismekossa.

Joskus tunnen olevani näine periaatteineni ihan yksin. Etenkin jos en ole saanut hetkeen puhua itselleni tärkeitä asioista. Ollut väärässä seurassa. Silloin koen ulkopuolisuutta. Tunnen, ettei muilla ole samaa vastuuntuntoa siitä millaista maailmaa he haluavat asuttaa.

Alkuvuodesta löysin erittäin mielenkiintoisen testin (kiitos siitä Tarulle!) Tämä tunnelukkotesti avasi ajattelemaan ulkopuolisuuden ja oikeudenmukaisuuden asiaa monipuolisesti. Analysoimaan itseään. Siitä mä tykkään.

Vastasin testin ulkopuolisuutta käsittelevissä kysymyksissä niin, että sain ulkopuolisuuden tunnelukon voimakkuudeksi vahvan. "En oikein sovi joukkoon vaan koen usein itseni ryhmässä ulkopuoliseksi." Kuulostaa kurjalle, mutta sitä se ei ole. Minulle ulkopuolisuuden tunne on positiivinen asia. Mitä enemmän erilaisuutta, sitä enemmän on opittavaa. Enemmän ymmärrystä ja arvostusta persoonallisuutta kohtaan. Ulkopuolisuuden tunne on minulle viisautta. Sitä, että tekee niinkuin itse haluaa, omien arvojen mukaisesti ja niitä mukailevia asioita maailmassa tukien, eikä kulje lauman mukana.

Eilen tunsin yllättävää yhteenkuuluvuuden tunnetta. Sellaista hätkähdyttävää mitä harvemmin koen. Se tapahtui, kun luin Marun blogista oikeudenmukaisuudesta ja siitä miten vähemmän voisi olla enemmän. Tekstiä lukiessani muistin aiemmat ajatukseni massatuotannosta. Muistin tuon aiemmin tekemäni testin. Muistin myös sen, että liian paljon samanlaisuutta tappaa sen positiivisen erikoisuuden. Sekä asioissa, että ihmisissä. Sen haluaisin välttää.

Käy lukemassa ja kerro mitä tuli mieleen.




"En tiedä pelastetaanko mun pienillä periaatteilla maailmaa, mutta ajattelin joka tapauksessa yrittää."







Ahneudesta, liioittelusta ja laumasieluista kertoo myös jutun kuva. Sen otin joskus vuosia sitten (ehkä kesällä 2011) Töölönlahden työmaa-aidasta. Silloinkin se kolahti kovaa. Multicoloured Dreams, Pekka Toikkanen.

28 kommenttia

  1. Voi kiitos Laura ja samoin voisin sanoa! En ehkä periaatteitani ole aina niin tarkka. Jotenkin itse sijoitun aina "lokeroiden" välimaastoon. :)

    Ihan loistava oli tuo sinun lause: "liian paljon samanlaisuutta tappaa positiivisen erikoisuuden."

    Kuinka hyvin kiteytitkään yhdellä lauseella sen, mitä postauksessa yritin sanoa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Maru ♥

      En mäkään tietkö aina ole. Just mietinkin, että tästä postauksesta tulee ehkä sellainen kuva. Mä en meinaan harrasta ehdottomuuksia. En siis ymmärrä monessakaan asiassa täyttä kieltäytymistä. Musta sellainen yleensä lisää ongelmia. Mä ajattelinkin kirjoittaa joskus niistä paheista myös. Vaikka hiusten vaalennuksesta, lihansyömisestä, siitä miten olen jättänyt naapurin mummon ostokset kantamatta tai viimeisimpänä siitä ketjukaupasta hankitusta takista. Siitä josta tulin kamalan iloikseksi, vaikka ostopaikka oli ihan väärä. Mulle on tärkeää, että huolehtii itsensä ja rahan lisäksi myös ympäristöstään ja yleisestä eettisyydestä. Siksi näistä asioista on hyvä puhua, vaikka en suinkaan ole mikään malliesimerkki. Se, että tietää tekojensa seuraukset on kai jo puoli voittoa :)

      Poista
  2. Terkkuja rannalta. Arvaa mikä kirja meillä on täällä mukana!!?
    Kyllä, Tunne lukkosi :)

    Mut joo. Oon kyllä samaa mieltä. On kiva olla vähän ernu. Olla omistamatta blogimattoa. Elää ja kapinoida vähän.. valita niin, ettei kaikki muuttuisi yhdeksi massamössöksi, ihmisten ulkonäkö, vaatetus ja kodit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho. Katos. Ajankohtaisia asioita :)

      Niin on. Ihan samaa mieltä. (Mähän muuten jouduin googlaamaan ton sanan joskus, kun siitä sun blogista luin :D) Tuntuu muuten erittäin hyvälle, kun löytää ihmisiä, joilla on saman suuntaisia arvoja. Pehmeitä ja samalla tavalla eettisiä. Sä oot yksi niistä, joiden blogia lukiessa (ja tavatessa) aina hymyilyttää.

      Poista
  3. Näkisitpä minun korvalaput. Talvella kaksi pikkupoikaa katselivat kovasti niitä ja sitten toinen sanoi, että sulla on hienot korvalaput....tiedä sitten oliko sitä mieltä?..:D Sellaiset isot karvaset...ja niin ihanat.
    Vanhaa ostan minäkin jos vain mahdollista. Enkä ainakaan mitään kertakulutushuonekaluja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Iso ja karvaiset ♥ Sellaisia mä oon vähän haaveillut. Mun on villaneuleiset ja kasaan kerälle taittuvat.

      Se vanhoissa on hyvä puoli, että ne on aina korjattavissa. Tänäänkin olen menossa tonne pajalle vaihtamaan yhteen vanhaan puulaatikkoon kantta, kun se on kulunut rikki. Nykyaikaisiin lastulevyisiin tms ei onnistuisi.

      Poista
  4. Mun tekisi mieli sanoa tähän aiheeseen paljonkin. Mutta en osaa kiteyttää sitä nyt tarpeeksi tiiviisti kommenttiboksiin sopivaksi. Ehkä postaan itsekin joskus? Vaikka nykyisin sitä ei ehkä ulkoisista asioista niin huomaa, olen itsekin ollut aina vähän vastarannan kiiski, maailmanparantaja, ituhippi. Se, joka kulki kirppisvaatteissa ysärillä lukiossa jolloin mikään ei ollut niin noloa kuin kirppikseltä oleva vaate. Se, joka valitsi yhdeksänvuotiaana puukäsityöt koulussa ihan vaan siksi että minusta oli aivan hanurista että tyttöjen oletettiin ottavan tekstiilityöt. Olisihan näitä esimerkkejä :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mahtavaa - postaa !! ♥ Tai siis mun mielestä ei kyllä ole mitään enimmäisrajaa kommenttien pitudelle, mut mielelläni lukisin vaikka kokonaisen postauksen aiheesta.

      Kyllä sen tietkö huomaa sun kanssa puhuessa. Sen huomaa siitä, että on tyyppinä vähän kyseenalaistava ja sellainen, joka on oppinut / jota on ehkä opetettu ajattelemaan. Mä oon pohtinut tätä asiaa paljon myös kasvatuksen kannalta (siskon kanssa puhutaan tällaisia asioita, vaikka oonkin lapseton). Arvostan sitä, että tätä ruokitaan jo lapsuudenkodissa. Musta on ihanaa, että ihmisissä on vähän särmää ♥

      Poista
  5. Paljon samoja ajatuksia löytyy täältä. Minua lähinnä vihastuttaa muiden "sokeus".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla ♥ Mä oonkin vähän aistinut sellaista joistain sun teksteistä.

      Sokeus on kyllä tosi valitettava piirre ihmisten käytöksessä. Pistää vihaksi jos ei nähdä tekojen seurauksia. Musta se on hirveän itsekästä, jos eletään, kuin viimeistä päivää. Vaan itselleen.

      Poista
  6. Ihana! Minäkin julistan kun huonekalut on melkein kaikki kirpulta ja mäkin menisin tuunatussa kirppismekossa linnanjuhliin. String hyllynikin myin, koska näin niitä kaikkialla :D Ihana posti ja sä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Johanna ♥ Mahtavaa, että oot löytänyt paljon kirppisaarteita ja luonut niin hienon kodin niitä muokkaamalla. Se on asia mitä mä todella katson ylöspäin. Sellainen on paljon arvostettavampaa, kun se, että kaupasta ostaisi. Jälkimmäisessä tyylissä ei ole niin paljon laittajasta itsestä kiinni. Kyllähän rahalla saa. Ihanaa, kun oot tuollainen rohkea ja luova ♥

      Poista
  7. Olenkin joskus kirjoittanut samasta aiheesta. Minä taisin teksteissäni esittäytyä vastarannan kiiskenä :D
    Meiltä pari blogihittiä löytyy, mutta ihan vain siksi , että niistä todella pidän (tai tärkeiltä tyypeiltä saatuja, kuten String-hylly) oli merkki sitten mikä tahansa. Mielestäni hyvä ajatus olisi pohtia tavaroiden kohdalla (tietysti tarpellisuuden lisäksi) sitä, hankkisinko tämän jos tämä designlamppu olisikin Ikean. Okei, laadukas suunnittelu ja kotimaisuus ja ynnämuut seikat on hyviä, tärkeitä ja vaalimisen arvoisia juttuja, mutta että ajatus kuitenkin lähtisi omasta aidosta mieltymyksestä, ei statuksesta.

    Joskus oma vastarannan kiiskeily suorastaan ärsyttää itseänikin. Jo vuosia keräämistä Marimekon astioista meni isoin hohto, kun niitä on kaikilla. En esimerkiksi antanut tyttäreni hankkia Fjällravenin reppua ja tällä hetkellä odotan, että tatuointi-innostus hiipuisi kuten jo muualla euroopassa :D

    Ja en ymmärrä miksi, mutta minullakin on aina kova tarve mainita vaatteistani ja tavaroistani, että ne ovat kirppikseltä.

    Olen oppinut, että asioilla voi olla monta eri näkökulmaa kuin omani, enkä enään tee hätiköityjä mielipiteitä, vaikka asia olisi miten hyvä ja oikeutta ajavan järjestön ajama asia.

    Sekava, nopea teksti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei mä muistankin!! Se oli hyvä ♥ Sussa mä tunnistakin jotain samaa, kun itsessäni. Ja sun verhoilu- / kunnostustaidoista oon muuten salaa vähän kateellinen. Sen taidon harjoittelemalla osaisin tehdä taas paljon enemmän kiinnostavia asioita.

      On meilläkin kotona "blogihittejä". Sellaiseksi luen ainakin ne Lundian System laatikot, joita ilmestyi yhtäkkiä joka kanavaan. Ne on kuitenkin ihan täydelliset yöpöydät minikotiin. En luopuisi.

      Ymmärrän tuon ärsytyksen, jos jutuista on mennyt hohto. Mut yritä ajatella itseäsi siinäkin vastarannan kiiskenä - käytät vaan astioita ylpeydellä, vaikka muut ajattelisivat, että tää on niin nähty. Tai sit pistät kaappiin odottamaan ja otat esiin, kun näyttää taas tuoreelle;)

      Poista
  8. Tää oli niin hyvin kirjoitettu! Positiivisesti erikoinen oli erityisen ihana ilmaus.

    Mä tunnistan itsessäni tosi paljon samaa (yleensä sisäistä) uhmakkuutta ja ulkopuolisuuden tunnetta. Ja oon myös ehdottomasti sitä mieltä että se on positiivista. Joten omanlaisesti vaan, ei tulis mitään jos kaikki olis samanlaisia <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos sisko rakas ♥

      Niinkuin viimeksi puhuttiin - meidät on taidettu kasvattaa ajattelemaan. Siitä täytyykin muistaa äipälle sanoa kiitos. Musta on ihanaa, kun sun kanssa saa aina kaivella kaikkea mieltä askarruttavaa. Aina saa juttua aikaan ja sit meneekin pari tuntia suu vaahdossa. Kahvi hetki voi kääntyä vedet silmissä nauramiseksi tai sauna reissu venyä kolme tuntiseksi. Se, että on puhetta, tarkoittaa usein uusien asioiden ymmärtämistä. Näkis vähän omaa napaakin pidemmälle. Parasta ♥

      Poista
  9. Et todellakaan ole yksin. Kirjoitus kuin minun pääni sisältä. Minä olen mm. se joka jo vuosia sitten lähdin koirien koulutuskentältä kesken kaiken sanoen etten katso tuollaista koiran kohtelua. Ohjaaja ei puuttunut toimintaan eikä kukaan muukaan. Ei hävettänyt yhtään. Päin vastoin. Tapauksista voisin kirjoittaa kirjan 😊. Ihanaa kesää meille kaikille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi Pia!

      Ihana kuulla, että heräsi tuttuuden tunteita ♥ Ja mahtavaa, että sä oot myös osannut nostaa asiat julkisesti esiin. Moni olisi tuossa tilanteessa niellyt asiat hiljaa. Mä arvostan tuollaista oikeudenmukaisuuden käsitystä.

      Poista
  10. Mahtava postaus Laura! Just ni - ulkopuolisuus ei aina ole kurja juttu. Toisaalta voisi olla ”helpompaa” olla sellainen kuin suuri osa muistakin, mutta sitten ei olisi oma itsensä.

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana Taru ♥ Oon miettinyt samaa. Mut se, että pitäisi peitellä mielipiteitään tai varoa sanojaan paljastumisen pelossa ei olisi elämää. Mieluummin soisin, että maailmassa olisi enemmän puhetta ja sitä kautta enemmän erilaisuuden ymmärrystä.

      Poista
  11. Hienoja aamusanoja! Peukkua täällä pystyttelen!

    VastaaPoista
  12. Olet mun idoli monella asennerintaman (ja sistuksen) saralla, ja haluaisinpa oppia vähän kulutuskäyttäytymisestä ja ulkopuolisuuden tunteen käsittelystäkin sulta. Olet fantastinen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin. Nyt täällä ollaan posket ihan punaisina. Tuli sellaisia sanoja!!

      Hei mun ilmeisesti pitäisi aika pikaisesti pistää ulos sellainen postaus, missä kerron kaikki asiat, mistä koen huonoa omatuntoa ja tunnustaa kaikki paheeni. Että tulisi kaikki kuvitelmat takaisin maanpinnalle :D

      ps. oot ihana <3

      Poista
  13. En suostunut ennen muinoin näyttämään ylioppilastodistuksiani vieraille, vaikka "niin kuuluu tehdä", enkä mennyt viralliseen ylioppilaskuvaan. Opiskelen koko ajan uusia asioita, vaikka työhaastattelussa minulle on sanottu, että olen opiskellut liikaa ja liian erilaisia asioita. Laitan päälleni mitä haluan ja ajattelen missä ja mistä ne on tehty. Boikotoin ABC:tä ja vaihdoin hammaslääkäriä mieheni kanssa samasta syystä (tama minua ilahdutti eniten, että joku muukin meidän lisäksi). 44-vuotiaana minussa asuu edelleen pieni anarkisti ja viherhippi ja olen hemmetin ylpeä siitä.

    ps. Kiitos ihanasta, vasta löydetystä blogista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi ReettaJohanna! Kiva, kun tulit kommentoimaan. Tuli hyvä mieli:) Mä en muuten ole vielä kuullut kestään toisesta, joka olisi vaihtanut hammaslääkäriä / lääkäriasemaa veroasioiden vuoksi. Tästä tuli erityishyvä mieli. Musta on ihan mainiota, että löytyy periaatteellisia tyyppejä, jotka vetävät rohkeasti oman linjansa mukaan. Siitä sietääkin olla ylpeä.

      Ihanaa elokuuta sinne ♥

      Poista